Lue keskustelun säännöt.
Tää on ihan naurettavaa
09.03.2012 |
mutta yritin mennä nukkumaan mutta en saanut nukutuksi kun mies ei ole vieressä. Ollaan asuttu yhdessä pian neljä vuotta ja nyt tulee eka yö erillään (jos ei lasketa yhtä yötä sairaalassa).
Mies vaihtoi iltavuoron yövuoroon, siitä kun saa hippasen paremmin rahaa. Noh, kait tähänkin tottuu.
Ja saa nauraa, pienet on murheet mullakin.
Kommentit (8)
aikaisemmin mies oli yötöissä ja minä kävin koulussa nii oli kauheeta ku toinen jäi olkkariin istuskelee ja oottaa että pääsee lähtee töihin ku m jouduin menee yksin nukkumaan. (pyysinki aika useesti että tuu nukuttaa mut(ihan ku olisin ollu joku pikku vauva!!))
nyt mä taas oon yötöissä ja mies koulussa nii mä pääsen aika aamuyöstä sen viereen nukkuu! Se on maailman ihaninta ku saa halia sitä(huono puoli on se et se on nii taju kankaalla siinä vaiheessa ettei halaa takas ja se että just ku kerkeen saada unta joutuu se nousta ylös ja herään siihen)
en tiiä miten teillä on mutta meillä tää on ainaki väliaikasta ja kestää vaan siihen asti kunnes valmistutaan ammatteihimme. Sitten saan taas nukkuu koko yön sen vieressä:) (vaikka se on kyl sanonu ettei tykkää nukkuu mun vieressä ku vien liikaa tilaa, PYH! Itte vie liikaa tilaa....)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tulee kestämään hieman pidemmän aikaa. Juurikin sen takia, että yötöistä tienaa huomattavasti paremmin.
Ääh, jotenkin on hankala edes mennä tuonne punkan pohjalle. Yleensä on edes esikoinen nukkumassa vieressä mutta juuri tänään hän päätti haluta mennä tätinsä luokse yöksi =D Noh, saaan kissan sentään viereen.
Joskus puoli seitsemän aikaa miehen pitäisi olla kotona jolloin minä taasen alan nousta ylös.
Tuntuu vain niin hassulta tämä "ongelma" mutta ihan oikeasti, ei olla vain nukuttu erillään vielä (yhteen muuttamisen jälkeen) ja nyt tuo normaalisti liian pieni sänky tuntuu liian isolta.
Meillä on myös eri rytmit välillä. Ensin oli outoa, mutta nyt osaan jopa tykätä siitä kun saan nukahtaa äksänä kissojen kera pitkin sänkyä ;-)
Toivottavasti totut, ap :-) Kyllä se siitä. Toisen aktiivinen kaipaaminen on kuulemma hyväksi parisuhteelle. Hyvää yötä :-)
# 2 vastaa taas.
Mullaki kyl onneks sitte seurana on koira ku mies lähtee kouluun. Mutta ei se oo yhtään niin hyvä ku mies! Ei se kuiskuttele ihania asioita ku se vaa nuolee käsiä ja haukkuu ku joku puhuu porraskäytävässä. Ärsyttävää toi tollanen:D
onko oikeesti että kaipaaminen parantaa parisuhdetta? Mulla nimittäin on kova "eroahdistus" aina kun joudun lähtee matkalle tai käymään jossain uudessa paikassa ilman miestäni. Ja kun kerroin tästä jokin aika sitte nii mies vaan sano että mun täytyy hakeutuu hoitoon!! Haha! Mikä mies mulla:D
# 2 vastaa taas.
Mullaki kyl onneks sitte seurana on koira ku mies lähtee kouluun. Mutta ei se oo yhtään niin hyvä ku mies! Ei se kuiskuttele ihania asioita ku se vaa nuolee käsiä ja haukkuu ku joku puhuu porraskäytävässä. Ärsyttävää toi tollanen:D
onko oikeesti että kaipaaminen parantaa parisuhdetta? Mulla nimittäin on kova "eroahdistus" aina kun joudun lähtee matkalle tai käymään jossain uudessa paikassa ilman miestäni. Ja kun kerroin tästä jokin aika sitte nii mies vaan sano että mun täytyy hakeutuu hoitoon!! Haha! Mikä mies mulla:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaan kiitollinen, jos joskus saa nukkua...
Silla on aina silloin kamala eroahdistus ja pyrkii mun yhteyteen vaikkapa puhelimitse tai muuten. Erossa ei uskalla olla hetkeakaan, joutuu heti ihan paniikkiin, haluaa tarkastaa koko ajan, milla mielella olen. Pari kertaa oon jopa yrittanyt nukkua sen tyopaikalla, mutta siella on aika kova nukkuma-alusta ja vahan kylmakin. Ja mies vie todella paljon mun tilaa oisin. Muka halii, mutta oikeasti tarrautuu muhun ihan paniikissa.
Samoja ongelmia aluksi. Kun mies lähti ekalle työmatkalle ikävä oli kamala ja uni ei tullut. Nyt pikkuhiljaa tottunut mutta kummalliselta tuntuu silti käydä nukkumaan ilman toista. Miehelläni on sama ongelma.