Voi peppufrendini Tuksu - mitäs sörsseliä tämä nyt sitten oikein on?

http://www.iltalehti.fi/viihde/2012030815300656_vi.shtml



Uskon, että sinulla on niin paljon asioidenhoitajia, että et tarvitse yhtä lisää - olisin vahingossa voinut tarjoutua.



Tiemmehän kohtasivat kun molemmat kirjoitimme nettiin otsikon "Harkitsen aborttia!" Minä olin ensin kun aloittelin tuolla otsikolla erinäisiä artikkeleita erinäisillä palstoilla. Ja sitten sinä huokaisit tuon Hymy-lehdelle (eikö se ollut Hymy). Näin aloin seurata touhujasi enkä ollut sinusta aikaisemmin juuri kuullutkaan (sitä Ile Kanervajuttuakaan en kunnolla muistanut ja että se liittyi sinun nimeesi). Näin minusta tuli peppufrendisi - vai olitko sinä ehkä minun, Aborttibloggarin, peppufrendi sitä ennen?



Jaa-a, jatkat suhdetta Arton kanssa ja olet valmis muuttamaan vaikka maan ääriin saakka. Ja harkinnassa perhe ja lapsi. Minä en sano mitään - vaikenen täysin!



Ja Pyhä henki johdattamaan tuomareita? Huh, huijaa... jotkut heistä kyllä sanovat, että heillä on ihan oma jumalansa. Kukahan se mahtaakaan olla? Luciferkö? Kyllä ihan niiden puolesta kannattaisi ennemminkin rukoilla, että eivät joudu kadotukseen niiden antamiensa mitätahansa-tuomioidensa vuoksi!



Voi noita miehiä! Minun monivuotinen ystävyyteni on muuttanut yllättäen muotoa, mutta miten sitä en kyllä oikein viitsi paljastaa, sillä se on kyllä niin kreisi juttu! Anonyymisti olen siitä vauva-palstalla jo kertonut, joten ehkäpä Suomi jo tietää... heitinpä heuvotakkaraiselle karkauspäivänä kosinnatkin juuri ennen kuin vuorokausi meni umpeen. Vauva-palstalla ongelmiini oli sanottu, että ole onnellinen, että miehelläsi ei kuitenkaan ole alko-ongelmaa... Ja kun heuvotakkarainen tuli kuvioihin, niin hänellähän oli ilmeinen ongelma! Vai että salkun kanssa moottoripyöräjengiläisten tiloihin ja salkku katosi ja ei tiedä oliko ostamassa seksiä vai maksamassa siitä että pääsee neitokaisesta eroon. Oli miten oli niin lähetin varoittavan kirjeen heuvotakkaraiselle, että älä ainakaan mene hakemaan apua mistään. Mutta kukas minua kuuntelisi? Heti seuraavana päivänä lehti kertoi, että juu, heuvotakkarainen oli hakeutunut hoitoon? Joku kotihoito olisi ollut parempi vaihtoehto. Muistaakseni olen minäkin käynyt joskus keittämässä - siis lämmittämässä - jotain purkkilihasoppaa miehelle, joka värjöttää pimeässä eikä halua nähdä valonpisaraakaan... Mutta eräs todellinen kännikala - jota katselin kauan oikein todella läheltä - ei koskaan maannut krapulassa jossain sängynpohjalla huone pimennettynä, eikä myöskään ottanut mitään krapularyyppyjä tai syönyt lihasoppaa... kahvia meni ehkä, tupakkaa ja Optimalia (eikös se ollut joku päänsärkylääke silloin joskus muinoin?)...



Sinähän etsit vuokralaista sinne jonnekin Jollakseen! Oliko Arto ainoa joka ilmoittautui? Sellainen vuokralaissuhde kannattaisikin laittaa harkintamyssyyn jonkun avioliiton sijasta! Siinäkin tehdään sopimus. Arto Alivuokralainen kuulostaisi aika mukavalta ja sitten pidät blogia siitä miten Arto Alivuokralaisen kanssa oikein menee... kyllä kansan täytyy saada tietää miten Ihmelandian prinsessalla oikein menee... ja hopi, hopi... kuka järjestää sen perillisen ensin? Te vain PuhuvaNukke ja PuhuvaKone? Valtakuntaan tulee kova kilpailutilanne perillisten tiimoilta? Ja vauva.fi käy kuumana kun seurataan vatsanseudun pyöreyttä. Eihän tässä ole enää mitään eroa Ruotsin kuninkaallisiin ja sielläkin taisi Daniel asua kauan sivurakennuksessa - alivuokralaisenako vai prinsessan enemmän tai vähemmän virallisena rakastajana? Ja nythän jo päädyimme sitten ihan niin Fuckbuddy keskusteluihin - ja vielä kuninkallisissa piireissä! OHO! Sattuipas!



Mutta eipäs sattunutkaan, sillä onhan tämä ollut tiedossa / mielessä, että näinhän ne asiat oikeasti ovat ihan kuninkaallistenkin keskuudessa - ja jotain samankaltaista siellä Manhattanillakin taitaa olla meneillään. Kysyinkin jo Maddelta, että ottaisitko ja pitäisitkö tämän nykyisen avomiehesi siinäkin tapauksessa, että hän olisi rutiköyhä tai niin kuin suomalaiset sanovat: köyhä kuin kirkonrotta?



Minä etsin ihastukseni aina olosuhteista, joissa olemme oikeastaan rutiköyhiä enkä koskaan kerro, että minulle on sanottu, että oikeasti olet niin rikas nainen, että sinun ei ikinä kuuluisi liikkua missään minkään rahan kanssa - mutta tulet aina olemaan rutiköyhä! Ja on sanottu, että täältä Suomesta et ketään miestä löydä (tämä on kyllä niin omituinen juttu, että onhan se pannut miettimään.) No sisäisesti tunnen itseni kyllä upporikkaaksi eikä minulla ole oikeastaan mitään mitä kukaan voisi minulta viedä. Elelen aika ilman rahaa ja niin olen aina tehnytkin! En ymmärrä kuinka näin kävikään! Onkohan jotenkin omituista? Silti odotan sitä päivää, että kultaharkkoja alkaa tulla ovista ja ikkunoista - mutta sitä päivää taidankin saada odottaa enemmän kuin kauan... Oikeastaan olen melkein sitä mieltä, että naisen ei tulisikaan omistaa mitään. Jos hän omistaa jotain niin pelkät loiset alkavat heti losia ympärillä. Riittää, että on jotenkin pikkurikas niin heti ilmestyy joku, joka käy vain syömässä jääkaapin tyhjäksi ja lähtee sitten taas jonnekin muihin maisemiin...



Noilla rikkailla on kyllä kaikenlaisia huolia noiden rakkaidensa kanssa. Onhan sitä koettu suomalaismies, joka kosi ja lupasi kymppitonnin tilille joka kuukausi ja koko ylöspito maksettu joka kuukausi sen jälkeen. Miksi minua tällä tavalla kosittiin - en oikein ymmärtänyt. Otin sen loukkauksena ja se oli joskus vuoden 1980-tienoilla. En koskaan olisi pystynyt olemaan miehen kanssa, joka "maksaa" minulle ja on suoraan sanoen ostanut minut jo avioliiton alusta. (Olimme kyllä tunteneet toisemme jo jostain vuodesta 1967.) Samaisella miehellä oli joku toinen naistuttu, joka oli puolestaan selvittänyt miehen taloudellisen tilanteen ja sitten mies sai kuulla tästä jotenkin. Nainen lensi pihalle siitä paikasta! Hankalia sovittaa yhteen nämä raha- ja rakkausasiat! Ja sitten oli tuo eräs edesmennyt "naapurini", joka huokaisi, että hän haluaisi viedä mahdollisen tyttöystävänsä köyhään mökkiin eikä kertoa tälle omaisuudestaan mitään. Hän haluaisi, että nainen huolisi hänet niissäkin oloissa. No, me olimme vain ystäviä ja nyt ei miestä enää ole. Taksilla menimme erääseen "kantapaikkaan" lihasopalle ja mies näytti enemmän spurgulta kuin upporikkaalta. (Olisin toivonut jotain vähän parempaa kylläkin.) Mutta kuinka ollakaan, niin emme näin näkymättöminäkään saaneet kuitenkaan olla kauan rauhassa ja paikalle ilmestyi joku omituinen parvi porukkaa, jotka eivät puhuneet suomea. Eikä se puheensorina venäjääkään ollut! En vieläkään tiedä, että mitä kieltä, mutta noita eestejä ja muita sellaisia kieliä en kyllä tunnista... Ystäväni sanoi, että lähdetään vetään ja se oli sitten menoa... Niin, kyllä minäkin sentään jotakin olen kokenut... Rikkaita miehiä on ollut - suomalaiset kaikki dokuja - mutta olisinkohan silti ollut vielä heitäkin rikkaampi ja siksi homma ei onnistu... niin ja koska sitä RakkaaniAlkoholia en elämääni ole halunnut kilpailijakseni, en sitten todellakaan...



Naiselle se sisäinen pääoma on sitä kaikista parasta... sitä mitä ei voi laittaa pankkitilille, pankkilokeroon, osakekirjoihin tai muuhun sijoitukseen, vaan joka tulee aina mukana ihan joka paikkaa ja aina minne vain menee... onneksi minulla on kultainen pieni lääkärilaukku, pieni medaljonki, ehkä noin senttijapuolikertaa senttijapuoli... siinä kuljetan aina mukanani kaiken minkä omistan... ja se riittää... kerran tunsin, että maalauksianikaan en enää tarvitse eikä yhtäkään tarvitse tehdä lisää, sillä ne kaikki on jo siirretty tuonne jonnekin Taivaaseen... sinne missä on kultakäytävät ja kultaportit... siitäkö Prinsessa Tuksukin on nyt alkanut aavistaa jotakin??? Kovin hienolta kuulostaa kun hän puhuu Pyhästä Hengestä... minä en ihan noilla sanoilla puhuisi - minulle Hän on vain ystävä, jonka voi tavata kaksisteen missä ja milloin vain... mutta yleensä joka ilta ennen kuin nukahdan... Hyvää yötä Suomi! Good Night Finlandia, Wonderland!