Suostuisko miehesi elättämään sinut jos haluaisit jäädä kotiin
loppuelämäksi? Hoitaisit kaikki kotityöt ym. juoksevat asiat. Tli vain mieleen tuolta alempaa. I
Kommentit (11)
niin voisi suostuakin. Nyt on niin paljon velkaa, eikä miehellä mikään ökypalkka vaikka ihan hyvä palkka onkin niin kyllä sitä minunkin palkkaa tarvitaan.
mä vaan en haluais olla kotona mistään hinnasta
ja lisää tulee joka vuosi, esim. pääomatuloja mulla on jotain 100 000 euroa vuodessa. Kyllä sillä ihan kivasti elää.
Haluan pitää mukavan ja helpon virkani ja nauttia työelämän kivoista puolista sen sijaan että joka aamu klo 5.00 alkaisi työt.
Ja onkin elättänyt mua kun oon ollu pitkään kotihoidontuella. Mutta kyllä sitä kahden ihmisen palkka tarvitaan et saadaan asuntolainoja lyhennettyä ettei olla eläkkeelläkin vielä korvia myöten veloissa.
suostuisi ja se olisi perheellemme helpointa, myös miehen itsensä kannalta. Lapsia 6, kotitöitä ja harrastuskuskauksia paljon. Miehen työ vaativaa ja sisältää reissaamista.Vielä en oo päättänyt palailenko hoitovapaan jälkeen vakityöhön vai jäänkö kotirouvaksi. Oma työ on kivaa, mutta työtahti ja työn stressaavuus pelottavat. Energiaa ei välttämättä riitä silloin tarpeeksi perheelle ja kodille.
ja ihan sillä perusteella, että tuota tuli pari vuotta kokeiltuakin kun asuimme ulkomailla miehen työkomennuksen vuoksi. Koko perheellä oli vähemmän stressiä koska
-lapsilla oli lyhyemmät päivät, kun pystyin hakemaan heidät suoraan koulusta eikä ollut tarvetta millekään ip-hoidoille
-kotityöt eivät rasittaneet ketään, koska ehdin tehdä suurimman osan ollessani itsekseni kotona. Kun sain tehdä omassa tahdissa niin ne eivät rasittaneet myöskään minua. Koti pysyi ylipäänsä paremmin siistinä.
-söimme paremmin, koska minulla oli enemmän aikaa ja energiaa miettiä ja tehdä ruokaa. Mieskin kyllä tykkää kokkailusta, mutta arki-iltaisin töiden jälkeen kumpaakin väsyttää niin että ei siinä kovin ihmeellisiä ruokia jaksa kumpikaan tehdä
-kaikki pakolliset asiat sai hoidettua helpommin, kun ehdin käydä hoitamassa ne arkipäivän aikana, tai ainakin pohjustaa (esim. jos piti ostaa lapsille kengät) niin että itse asian sai hoidettua sitten nopeasti eikä tarvinnut ihmetellä että mistäs nyt löytyisi sopiva juttu
ja ihan sillä perusteella, että tuota tuli pari vuotta kokeiltuakin kun asuimme ulkomailla miehen työkomennuksen vuoksi. Koko perheellä oli vähemmän stressiä koska
-lapsilla oli lyhyemmät päivät, kun pystyin hakemaan heidät suoraan koulusta eikä ollut tarvetta millekään ip-hoidoille
-kotityöt eivät rasittaneet ketään, koska ehdin tehdä suurimman osan ollessani itsekseni kotona. Kun sain tehdä omassa tahdissa niin ne eivät rasittaneet myöskään minua. Koti pysyi ylipäänsä paremmin siistinä.
-söimme paremmin, koska minulla oli enemmän aikaa ja energiaa miettiä ja tehdä ruokaa. Mieskin kyllä tykkää kokkailusta, mutta arki-iltaisin töiden jälkeen kumpaakin väsyttää niin että ei siinä kovin ihmeellisiä ruokia jaksa kumpikaan tehdä
-kaikki pakolliset asiat sai hoidettua helpommin, kun ehdin käydä hoitamassa ne arkipäivän aikana, tai ainakin pohjustaa (esim. jos piti ostaa lapsille kengät) niin että itse asian sai hoidettua sitten nopeasti eikä tarvinnut ihmetellä että mistäs nyt löytyisi sopiva juttu
että hänelle se olisi helpompaa elämää. Mutta minulla on tietysti omat kunnianhimoni kohteet ja kiinnostukset myös. Tottakai minäkin mieheni elättäisin, jos hän jostain syystä kotiin jäisi. Eihän sitä nyt voi puolisoaan elättämättäkään jättää.
Siksi en harkitsekaan hänestä puolisoa
Pihi kun mikä.. Itsellä rahat loppu ja kun kysyin, voisiko hieman antaa kaupparahaa, niin jessus mikä naukuminen rahankäytöstä alkoi, 30 € antoi, jesh :(