Eikö lapsella saa olla koulusta sairaslomaa?

Niitä läksyrästejä tehdään toipilaspäivinä ja minä laitan yleensä sitten erikseen viestin, mitä ei saatu tehtyä ja että milloin ne sitten tehdään.

siltä ajalta kun on ollut sairaana?

Minusta rankinta tuossa on kun lapsi joutuu sairaana kyselemään kaverilta kaikkia tehtyjä tehtäviä ja läksyjä. Kirjojen hakeminen koulultakin on usein hankalaa.



Kieltämättä influenssan viimeiset kotonaolopäivät olivat varsin työntäyteisiä viime viikolla, mutta pakkohan ne asiat oli harjoitella ettei jää muista jälkeen. Joskus sairaalassakin sairaalakoulun ope on tullut heti ekana päivänä tsekkaamaan tehtäviä ja muistuttamaan että kirjat pitää olla sairaalassa mukana.

kyllä ne pitää ehtiä tehdä koulussa sitten, kun lapsi on taas terve

kokonaan pidä jättää tekemättä,mutta onko ihan pakko tehdä kaikki mitä kolussakin ja läksyt päälle. Eikö voisi antaa tärkeimmät tehtävät ja loput antaa suosiolla olla tekemättä. Jos on esimerkiksi pari päivää kuumeessa ja yhden päivän kuumeeton,niin silloin pitää tehdä kuumeettomana päivänä kolmen päivän tehtävät eli ainakin meillä tosi paljon.

Meillä ainakin lapset joskus sanoneet,et menevät mieluummin kouluun,kun kuitenkin kaikki tehtävät joutuu tekemään eli ihan sama onko kotona vai koulussa. Ihan itku tullut välillä lapsilla,kun puolikuntoisena on monta sivua matikkkaa,äidinkieltä jne tehtäviä jouduttu tekemään kotona.

Kuinkahan moni aikuinen haluaisi sairaslomalla tehdä saman työn mitä normaalisti työpäivinäkin tekee?? Ap

seuloa asioita tärkeysjärjestykseen?



Teette siis seuraavaksi koulupäiväksi läksyt, sitten teette ne joista on tulossa kokeet ja sitten teette loput.



Ei kai sen open tarvitse kaikkea valmiiksi pureksia???



Meillä lapsi oli neljä päivää pois ma - to. Perjantaiksi teki läksyt normaalisti, viikonloppuna sitten luki seuraavan kokeisiin ja teki niiden aineiden kokeisiin liittyvät läksyt.



Sitten täyteltiin kaikki muut aukot.



Nyt ollaan taas normaalirytmissä.



Ei voi olla noin vaikeaa...

Sinä olet aikuinen äiti ihminen, sinä huolehdit, että lapsi saa toipua rauhassa!



Mutta, sinun ja lapsesi velvollisuus on huolehtia, että tarvittavat tehtävät tulee tehtyä sitten, kun lapsesi vointi antaa myöden.

eikä esim. opettajaa. Vertaus työstä saatavaan sairaslomaan siis ontuu hiukan. Eli kyllä minustakin se opettaja on ollut huomaavainen ja ajatellut lapsen parasta lähettäessään läksyviestin; teidän asia on sitten todeta, milloin lapsi on sellaisessa kunnossa että pystyy taas opiskelemaan.

Aikuisia ja lapsia ei pitäisi vertailla keskenään, mutta en minä ainakaa voi jättää sairaslomalla tekemättä jääneitä töitä vaan tekemättä.



Miten sitten erotella mikä on tärkeetä tai ei, opetussuunnitelma on kuitenkin tehty oppimista varten, eikä lasten kiusaksi. esim. koealueeseen kuitenkin kuuluu kaikki sillä jaksolla opitut asiat, eikä vain se mikä on open mielestä tärkeitä.

ettei lapsi pysty kaikkia esim. matikan läksyjä tekemään, eikä akikkia esim englannintehtäviä. Ope sitten ystävällisesti sanoi, mitä esim englannissa pitää tehdä. Matikassa jäi paljonkin tekemättä, siis toistavia tehtäviä. Onneksi se lapselle on aina ollut helppoa. Lapsi oli kipeä kaksi viikkoa keuhkokuumeen takia. Ja heikommassa fyysisessä kunnossa pitkään sen jälkeen. Silloin piti keskittyä enemmän yleiskunnon kohentamiseen ennalleen.

taas mitä vastauksia. Eli mun äitinä pitäisi osata laittaa tehtävät tärkeysjärjestykseen. Eiköhän se ope ole se joka paremmin tietää mitkä tehtävät ovat olennaisia ja mitkä ei. Mun pointtihan oli se,et sairaana olevalle lapselle riittäisi perustehtävät. Mutta ope lähettää kaikki tehtävät ja vielä kotitehtävät päälle ja mun mielestäni siinä on sairaalle lapselle liikaa.

Ok,lapsi paranee jossain vaiheessa,mutta ei ole kiva tehdä heti toivuttua moninkertaista työmäärää. Ainakin mun lapseni kokevat sairastamisen stressavaksi juuri koulutehtävien vuoksi. Miettivät jo kuumeisena kuinka paljon rästitehtäviä kertyykään. Minä en voi vanhempana sanoa lapselle,että tee vain tämä ja tämä,älä välitä open merkinnöistä.

Opettaja on kuitenkin se joka antaa läksyt ja päättää mitä tehdään ja myös antaa lapselle tekemättömistä tehtävistä merkinnät.

Vanhin lapseni yläkoululainen meneekin kouluun puolikuntoisenakin,kun jää kuulemma niin paljon jäliin jos ei ole koulussa. Mitä tästä opimme,nykyään ei voi lapsetkaan sairastaa rauhassa,vaan tämä suorituskeskeinen maailma pakottaa jatkuvaan suorittamiseen.

Ei tarvitse ihmetellä mistä näitä stressaantuneita nuoria tulee!

Kaikenlaisia "äitejä" sitä onkin...

Sairaana ei tietenkään tarvitse tehdä, mutta toipilaana kyllä. Jos tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, niin kannattaa jutella opettajan kanssa asiasta. Ehkä juuri noita kertaavia tehtäviä voisi vähentää ja jos mahdollista, niin tehdä osan sitten terveenä muiden tehtävien lisäksi. Siinä vain tahtoo olla se ongelma, että oppiminen perustuu jo aiemmin opitulle. Eli eteenpäin mennään koko ajan ja jos aikaisemmat asiat eivät ole sisäistyneet, niin uutta on hankala oppia.

Tarkoitatkohan nyt että äiti voi tehtävistä valita omasta mielestään tärkeimmät. Hei haloo,ei todellakaan äidin tehtävä. Eiköhän opella ole paremmin selvillä kirjan rakenne eli mitkä perusasiaa mitkä lisäharjoituksia. Miltä se lapsestakin tuntuisi,jos äiti alkaisi open merkintöjä muokkailemaan ja neuvomaan mitä tehdään ja mitä open merkinnöistä jätetään huomioimatta. Oletko varma että ope on äidin kanssa samaa mieltä? Kysymys on sairudesta,jolloin opettajalla voi olla velvollisuus järjestää tukiopetustakin,jos lapsi jää jäliin. Alaluokkalaista toki autan tehtävissä tottakai,mutta ei ylemmillä luokilla aina äiti enää välttämättä osaa edes neuvoa. Vai pitäiskö äidin kaivaa vanhat koulukirjat naftalista ja alkaa opiskella matikan kaavoja,että osaa opettaa sairasta lasta. Taitaa olla laiskat opet täällä vastailemassa. Ei voi olla niin vaikeaa samalla kun niitä rukseja lapsen kirjaan merkkaa,merkata vain tärkeimmät tehtävät,eikä koko aukeamaa,vai onko?

kuulu valvoa, miten se lapsi sairauden jälkeen pääsee koulutyöhön kiinni.



Ihan olen kahden koululaisen äiti, en opettaja. Ja molemmat sairastivat juuri influenssan.



Ja miten pönttö on äiti, joka ei osaa auttaa peruskoulun läksyjen kanssa...

Mutta sitten kun on siinä kunnossa. Meillä tehdään jo sairaspäivinä voinnin mukaan. Mutta itse kyllä vaadin lapselta että on selvitettävä mitkä läksyt tulee minäkin päivänä ja että ne on tehtynä kun kouluun menee. Mutta lapsellani on jo ekaluokkalaisena luokkakavereita, jotka huolehtivat että poissaoleva saa tiedon läksyistä, ja tuovat jopa puuttuvat kirjat kotiin. Niin minunkin lapsuudessa toimittiin. Ja opettajaltakin voi tietenkin kysyä. Jos joku kavereista ei voi tuoda kirjoja, niin sitten jompi kumpi meistä vanhemmista hakee.

Ei se nyt niin vaikeaa ole, ellei siitä tee vaikeaa.

oletko nähnyt viimeaikoina yläkoulun kirjoja? Olen kyllä ihan 9-oppilas ollut,mutta en todellakaan osaa kaikkia matikantehtäviä,mitä 7-9lk:n kirjoissa on,en ilman kertausta. En tiennytkään,että olen ihan tyhmä,kun en enää osaa,mut kiva kun kerroitte. Mun lapsellani on valinnaisena vielä ranska,jota en ole ikinä lukenut,mutta pönttöhän minä olen,kun en osaa neuvoa. Fysiikan ja kemian kaavatkin tottakai kaikki ihan muistissa viimeistä myöden.

Esim kysymys mitä voit kertoa syntyneen yhdisteen rakenteesta seuraavan reaktion perusteella? K+ +Br- tulee KBr?

Meillä DI-isä osaa kepoisasti kaikki matikan, fysiikan ja kemian tehtävät.



Ja koska itse olen lukenut ranskaa, saksaa, venäjää, ruotsia, englantia, tanskaa, norjaa ja kiinaa, osaan vallan mainiosti luotsata lapseni peruskoulusta läpi.



Lukiossa ei kiinan taidot enää riitä, ellen opiskele lisää.



Ja näinhän se menee - pönttöjen lapset saa kehnommat eväät kotoa.

Poika oli pari vuotta sitten 2.5 viikkoa pois ja ei siinäkään kyllä paljon jälkeen jäänyt. Parina viimeisenä päivänä luki alueita vähän eteen päin ja se oli siinä.

Rankkaa oli ollut vain se kun oli parhaana päivänä tehnyt aamupäivän aikana 3 koetta peräkkäin kun poissaolo oli juuri koekautena. Ja kyseessä oli siis 6. luokan poika.

Meillä oltiin viime viikko inluenssassa ja pari matikanläksyä ylimääräistä ja joku enkun kappale piti kääntää kun tulivat koulusta.

Ihan oikeasti:) Ala-asteella edetään niin hitaasti, että pari viikkoa voi olla reilusti pois ja ei voi puhua, että mistään olis jäänyt jälkeen.

Minusta rankinta tuossa on kun lapsi joutuu sairaana kyselemään kaverilta kaikkia tehtyjä tehtäviä ja läksyjä. Kirjojen hakeminen koulultakin on usein hankalaa.

Kieltämättä influenssan viimeiset kotonaolopäivät olivat varsin työntäyteisiä viime viikolla, mutta pakkohan ne asiat oli harjoitella ettei jää muista jälkeen. Joskus sairaalassakin sairaalakoulun ope on tullut heti ekana päivänä tsekkaamaan tehtäviä ja muistuttamaan että kirjat pitää olla sairaalassa mukana.

ikävä tuottaa pettymys,mutta mun lapseni ka on 9,3,et vaikka äiti onkin niin pönttö,lapseni on kuitenkin pärjännyt. Ysin oppilaana tarkoitin,että mun keskiarvoni joskus oli 9 eli en siis ihan pönttö nuorena,mutta kai olen sitten pöntöksi muuttunut:) Taas tätä insinöörien hehkutusta. Isä siis osaa matikat,fysiikat ja kemiat ja äiti kielet,mutta toisinpäin ei taida sujua? Olette siis yhdessä viisaita ja fiksuja,erikseen kait pönttöjä kans...