Mistä syistä olet lopetellut yhteydenpidon joihinkin ihmisiin?

Haluan elää sillä tavalla yksinkertaista elämää, että en jaksa mitään ihmissuhdeshakkia.

En jaksanut kuunnella kun muusta ei voinut enää keskustella.

yhteydenpitoa, mutta sellaiset ihmiset, jotka eivät itse ikinä kysy milloin voitaisiin nähdä/ eivät kutsu ikinä heille kylään niin olen selvästi vähentänyt yhteydenpitoa.



En jaksa olla ainoa, joka pitää ystävyyttä yllä. Lisäksi se on harvinaisen ärsyttävää, ettei heille voi ikinä mennä kahville. Aina vain meille, en esimerkiksi ole ikinä nähnyt yhden ystäväni kotia, koska hän "ei tykkää" kutsua kavereita kylään.. Kuitenkin jotkut muut kaverit pääsevät kylään. Olen ymmärtänyt yskän ja jättänyt tämän ihmisen rauhaan.

Valehtelu, hyväksikäyttö, ilkeys, vaaralliset elämäntavat, varastelu, väkivaltaisuus..

Yhden kaverin lastenkasvatuskonstit oli mulle liikaa. Se oli niin avutonta ja tukkapölly otettiin käyttöön kaikissa mahdollisissa turhissa tilanteissa. Täällä maalla sitä yrittää viimeiseen asti kehitellä ystävyyttä jos joku mamma sattuu olemaan naapurustossa, mutta liika on liikaa. Kun ei synkkaa niin ei synkkaa, ja toi että lasta kävi koko ajan sääliksi oli viimeinen niitti.

Minulle mikään yhteydenotto ei ole itsestäänselvyys. Harkitsen jokaista soittoa ystävälle tai sukulaiselle. Joskus yhteydenotto voi viipyä vuosia, jos mitään erityistä syytä ottaa yhteyttä ei tunnu olevan. Joskus kynnys ottaa yhteyttä voi nousta liian korkeaksi.

Koskaan ei ole ollut sellaista syytä, että olisin päättänyt olla koskaan enää soittamatta ystävälle/sukulaiselle. Soitto vain antaa odottaa itseään.

Minulla oli "ystävä", jolle termi tarkoitti sitä, että kun hän tarvitsi ilmaispalveluita, hän otti yhteyttä ja sitten olisikin pitänyt olla heti valmiina tekemään hääkorttia, nettisivua jne.



Viimeksi tällaista puuhasunnuntaita kun vietettiin, hän ihmetteli, miksi ihmiset lupaavat auttaa häntä mutta tosipaikan tullen ne keksivät kaikenlaista veruketta.



Se oli valaistumisen hetki: kun tajusin, etten olekaan ainoa uhri, ja jotkut jopa uskaltavat kartellä tätä "ystävyyttä", päädyin itsekin samaan. SEuraavaan sähköpostiin en enää vastannut.



Kauhea tapaus. Mutta ei vissiin ainoa, joka käyttää hyväkseen sitä, että ihmisten on vaikea sanoa ei.

Sellaisiin ihmisiin olen aikonut vähentää yhteydenpitoa, jotka haluavat lähinnä muodollista seurustelua. Toisin sanoen joiden kanssa yhteys on sellainen että he kutsuvat juhliin ja vastaaviin tilaisuuksiin, mutta eivät pidä muuta henkilökohtaista yhteyttä. Eivät ehkä muidenkaan kanssa.



Haluan tutustua ihmisiin paremmin enkä jaksa muodollista pönötystä kahvipöydässä. Menen toki kutsuille jos ehdin edelleen. Mutta prioriteettilistallani tällaiset ihmiset ovat siirtyneet alemmaksi.

kun "ystävän" /sukulaisen suunnalta kuuluu pelkkää v*ttuilua tai olevinaan hienovaraisempaa arvostelua elämäntyylistäni. Eikä kiinnosta lukion luokkakokous, hyi...!

kenenkään kanssa tekemisissä. Töissä joudun olemaan sosiaalinen ja sen lisäksi riittää oma seura :D johon kuulun minä, mies ja lapset. Mitään kyläilyjä en ole enää vuosiin harrastanut.

eivät ole osoittaneet arvostusta ystävyydellemme tai minulle. Tarkoitan arvostuksella sitä, että kyseinen henkilö asettaa ystävyytemme ainakin välillä muiden juttujen edelle. Eli esimerkiksi että vaikka on kiire, niin raivataan aina joskus tilaa kalenterista yhdessäololle.



Vanhemmiten olen tullut valikoivammaksi sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa olen enemmän tekemisissä. Elämä on opettanut.

Muhun on katkaistu välit silkasta kateudesta. Kaveri ei kestänyt sitä, että sain hankittua itselleni omaisuutta. Itse en ole katkaissut välejä keneenkään.