voi kun voisi vaan kuolla!
Minä olen niin väsynyt tähän elämään. Tuntuu että kaikki kaatuu päälle, en tunne enää itseäni ollenkaan. Tuntuu että elän vain miellyttääkseni muita mut se ei kiinnosta ketään. Kukaan ei välitä minusta, kukaan ei halua viettää aikaa mun kanssa. Mieskin on mieluummin kavereiden kanssa.
Itsesääli, se kamalin asia maanpäällä. Haluaisin laihtua mut en tiedä mistä aloittaa. Koko ikäni olen ollu ylipainoinen ja siitä saanu kuulla myös koko ikäni. Samoin kun siitä kuinka tyhmä ja paska ihminen olen kellä ei ole mitään arvoa tässä maailmassa. Ja tähän on turha sanoa että miestä vois kiinnostaa enemmän jos laihtuisin, kos miehellä itsellä on ylipainoa enemmän kun tarpeeksi!
Haluaisin edes joskus vaikka yhden päivän tuntea miltä tuntuu kun joku välittää ja oikeasti haluaa tietää mun päivästä ja vaikka halata jos mulla on huono päivä. Tuntuu niin tyhjältä, pelkään sanoa omia mielipiteitä siinä pelossa että niille nauretaan. Mihinkään asiaan en uskalla ottaa kantaa ja olen helposti vietävissä juuri sen takia.
Ainut syy elää tällä hetkellä on lapset. Nuo ihanat suloiset lapset.
Voi kun tää kärsimys loppuisi, kenenkään ei tarvitsisi enää uhrata ajatusta mulle, saisi vaan unohtaa minut!
Kommentit (13)
Sä olet maailman tärkein henkilö sun lapsillesi ja niitä varmasti kiinnostaa sä. Miehes on ääliö, jos ei tajua viettää sun kans enemmän aikaa.
*halaus*
Minä olen niin väsynyt tähän elämään. Tuntuu että kaikki kaatuu päälle, en tunne enää itseäni ollenkaan. Tuntuu että elän vain miellyttääkseni muita mut se ei kiinnosta ketään. Kukaan ei välitä minusta, kukaan ei halua viettää aikaa mun kanssa. Mieskin on mieluummin kavereiden kanssa.
Itsesääli, se kamalin asia maanpäällä. Haluaisin laihtua mut en tiedä mistä aloittaa. Koko ikäni olen ollu ylipainoinen ja siitä saanu kuulla myös koko ikäni. Samoin kun siitä kuinka tyhmä ja paska ihminen olen kellä ei ole mitään arvoa tässä maailmassa. Ja tähän on turha sanoa että miestä vois kiinnostaa enemmän jos laihtuisin, kos miehellä itsellä on ylipainoa enemmän kun tarpeeksi!
Haluaisin edes joskus vaikka yhden päivän tuntea miltä tuntuu kun joku välittää ja oikeasti haluaa tietää mun päivästä ja vaikka halata jos mulla on huono päivä. Tuntuu niin tyhjältä, pelkään sanoa omia mielipiteitä siinä pelossa että niille nauretaan. Mihinkään asiaan en uskalla ottaa kantaa ja olen helposti vietävissä juuri sen takia.
Ainut syy elää tällä hetkellä on lapset. Nuo ihanat suloiset lapset.
Voi kun tää kärsimys loppuisi, kenenkään ei tarvitsisi enää uhrata ajatusta mulle, saisi vaan unohtaa minut!
mitään, vaan ELÄ, kuolema kyllä aikanaaankorjaa omansa, älä tuohon uhraa ajatustakaan , hyh. hyvä että rakastat lapsiasi, hieno merkki.
Tuli ihan surku sun puolesta.
Varmasti lapsillesi olet tärkeä. Ja kenties miehenkin kanssa voisi löytää kadonneen kipinän. Jos oikein väljähtänyttä on voisitko harkita paroterapiaan menoa?
Onko sinulla ystäviä? tai edes hyviä tuttuja? Voisitko vaikka lenkkeille ystävän kanssa. Saisit juttuseuraa ja kuntokin kohoaisi.
Nyt on niin myöhästä, että kaikki menee jo nukkumaan eikä moni kirjoita enää mitään, mutta jos lukisit tätä ja palaisit huomenna asiaan. Mene kans ajoissa sinäkin nukkumaan, sillä uni on tärkeä juttu varsinkin masentuneelle:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1570800/ma_vihaan_it…
Tämä on kyllä kamalaa, jos kaikki haluavat täällä kuolla ylipainon takia! Mutta huomiseen. Hyvää yötä!
Hauskoja ketjuja oli äsken noi:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1570983/miten_maarit…
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1570997/miksi_avpals…
Lue vaikka niitä, jos haluat yrittää nauraa.
Kun mun kirjoittama.. Jotenkin lapset sitä aitoa rakUikautta onnistuu antamaan. Kerro miehelles nyt sun tunteista ja pyydä että saisit nukkua yhden yön kunnolla. Varaa lääkäri.
mun mies ei ollu tajunnut edes kuinka romahtamispisteessä olin ennenkuin kerroin tunteistani. Voimia! Sun lapset tarvii sua ja rakastaa,vaikkeivat sitä välttämättä osaa sanoa. Hoida itsesi kuntoon heidän takia...
[i
Onko sinulla ystäviä? tai edes hyviä tuttuja? Voisitko vaikka lenkkeille ystävän kanssa. Saisit juttuseuraa ja kuntokin kohoaisi.
[/quote]
Kun ei niitä kavereitakaa pahemmin ole. Kaikki asuu niin kaukana ja harvoin nähää. Miehen kavereita on kyllä ja niiden kanssa käyn silloin tällöin kävelemässä mut ei niille voi puhua siitä miltä oikeesti tuntuu. Sellanen tunne eg aina pitää miettiä mitä voi sanoa ja mitä ei.
Kaikki illat ja vikkonloput vietän yksin lasten kanssa kotona, useesti en jaksa edes niin paljoa että ulos mentäis vaikka tiedän että pitäs ja sitä pitkään jopa suunnittelen. Ruoanlaittokin vaatii nykyään hirveetä ponnistelua niknkun kaikki muukin.
Missäpäin asut?Kaipailisin kaveria...
Mutta tällä hetkellä jo se että nykyisiin kavereihin jaksaa pitää yhteyttä on ihan riittävää ponnistelua vaativaa hommaa. Ja muutenkin olen huono luomaan kaverisuhteita kun aina ensimmäisenä ajatuksena on että ei kukaa oikeesti halua viettää aikaa mun kanssa. Eivät vaan uskalla sanoa sitä. Vaikka todellisuudessa kaipaan kavereita olis edes joku kelle vois soittaa ja pyytää vaikka kahville tai leffaan tai kävelemään.
ap
Mutta tällä hetkellä jo se että nykyisiin kavereihin jaksaa pitää yhteyttä on ihan riittävää ponnistelua vaativaa hommaa. Ja muutenkin olen huono luomaan kaverisuhteita kun aina ensimmäisenä ajatuksena on että ei kukaa oikeesti halua viettää aikaa mun kanssa. Eivät vaan uskalla sanoa sitä. Vaikka todellisuudessa kaipaan kavereita olis edes joku kelle vois soittaa ja pyytää vaikka kahville tai leffaan tai kävelemään.
ap
tässä sinulle suuri lämmin hali! toivottavasti tulee perille..