Lue keskustelun säännöt.
En halua lasteni kavereita meille
25.02.2012 |
Meillä on kaiket viikonloput harrastuksia milloin kenelläkin, lopuilla vähillä ajoilla koitan tehdä ruuat seuraavaan alkavaan viikkoon, siivota ym. Lapsia on useampia, joten heistä on seuraa toisilleenkin.
Ulkona voivat leikkiä jos seuraa löytyy, mutta esim. harrastus- ja eskarikavereita en jaksa enää tuoda ja viedä. Lapset joskus kysyvät et voisko joku kaveri lähikunnasta tulla päiväks meille. Harvoin voi.
Kommentit (7)
Meillä on koululaisia, eskarilainen ja alle kouluikäinen. Pitäisikö kenties lopettaa harrastukset ja vain olla?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan et sopu antaa sijaa, mut en vaan jaksa omien lisäks vieraita tenavia juoksemassa pitkin kämppää iltaan saakka.
t. toinen samanmoinen
Minä antaisn tulla kaikesta huolimatta, olisin vain iloinen, kun lapsella on kavereita. Voihan lapsille sanoa, että ovat omassa huoneessa tai ulkona, mutta muu koti on rauhoitettava. Ja voivat tulla, jos tulevat jollain muulla kyydillä kuin sinun. Eihän sinun tarvitse seurustella lasten kanssa.
Aiemmin näitä on enemmän tehtykin. Lopulta meni aina siihen että sain viedä ja hakea kun toisten vanhemmat ei ehdi/pääse.
ap.
Ja voivat tulla, jos tulevat jollain muulla kyydillä kuin sinun. Eihän sinun tarvitse seurustella lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen kuuluu myös tämä kaverirumba. Sinun lapsillasi on oikeus tuoda kavereitaan kotiin ja jos se vaatii sinulta kuskaamista, sitten kuskaat!
kuulostaa aika kamalalta. Tai siis minä en haluaisi tuollaista elämää.
Onneksi olen saanut elää toisenlaista. Meilläkin on neljä lasta mutta avoimet ovet kavereille lähes aina. Lasten kavereille ja meidän vanhempienkin.