Olen kateellinen 80-90-luvuilla syntyneille naisille/tytöille

Oma ukko on syntynyt -61 eikä ole yhtään luolamies. Riippuu kotikasvatuksesta ja sivistyksestä. Kyllä sivistyneitä ja edistyksellisiä miehiä on löytynyt jo 1800-luvulta lähtien. ;)



Riippuu siitä mistä niitä etsii ja ketä huolii.

Ei kai sitä nyt pakko ole naida omasta ikäluokasta.

Heidän ikäluokkansa miehet ovat paljon vähemmän luolamiehiä kuin ikäiseni miehet (70-luvun alussa syntyneet).

nuoret miehet pukeutuvat toki nuorekkaammin mutta juuri tuossa ikäpolvessa on eniten näitä (siitä edellisestä) lamasta kärsineitä, syrjäytyneitä, itsetuhoisia jne. Mieluummin mä otan terveen ja työtä tekevän miehen, vaikka vähän taviksemmin pukeutuvanakin kuin tyylistään tarkan luuserin - ei ois paljon kumppanuutta, mut sen sijaan mä joutuisin varmaan sen tyylinkin itse maksamaan joutuisin.

Keskimäärin ehkä, mutta riippuu vanhemmista. Tunnen tosi monia miehiä, jotka edelleen elävät roolimallien pohjalta. Ei siinä ole mitään pahaa, niin tuntuvat elävän monet naisetkin. Kunhan vakka ja kansi kohtaavat.

Itse 80-luvun loppupuolella syntyneenä olen huomannut, että parhaat miehet on juuri noissa 70- luvun alun/puolenvälin tienoilla syntyneissä :) Oma mies myös, eikä todellakaan ole mikään luolamies :D Voipi olla, ettei tuo ole mikään syntymävuodesta riippuva homma, ihan vain iän mukana tullutta varmuutta ja elämänkokemusta.

Kyllä ne 80-lukuiset ovat tismalleen samanlaisia kuin edeltäjänsä. Ulkoinen olemus voi olla erilainen, mutta asennemaailma jostain luolamiesajoista, vaikka saattaa näennäisesti osallistua kotitöihin, kunnioittaa naista jne.

Minä olen syntynyt 80-luvun alkupuolella, mieheni loppupuolella =)

Poikkeuksia on aina vanhemmissakin ja oma mieheni ei ole suomalainen - hän ei ole niin "ylimaskuliininen" kuin yleensä meidän ikäiset suomalaiset miehet (tai hänen duunikaverinsa).

Kuinka se tapahtuu?

No joo, olen kyllä jossain määrin tunnistanut saman seikan. Oman ikäluokan 70-luvulla syntyneet tuntuivat aina kovin rajoittuneilta omasta vinkkelistä. Sitten aloin tapailemaan 80-luvulla syntyneitä miehiä ja yllätyin positiivisesti. Osui kohdalle sieltä se aviomieskin. Veikkaan, että syy ei kuitenkaan ollut oman ikäluokkani "vioissa", vaan siinä että olen itse ennemminkin aikalainen tuolle 80-luvun alulle. 90-luvusta en lähtisi sanomaan mitään, se ikäpolvi on minusta iällisesti aivan liian kaukana! Arvostan tasavertaisuutta.

Jotka kasvattavat eri lailla kuin vanhemmat. Omat vanhempani ovat syntyneet 30-luvulla ja isovanhempani 1800-luvulla. On se eri juttu kuin 60-luvun vanhemmat ja 30-luvun isovanhemmat.

No joo, olen kyllä jossain määrin tunnistanut saman seikan. Oman ikäluokan 70-luvulla syntyneet tuntuivat aina kovin rajoittuneilta omasta vinkkelistä. Sitten aloin tapailemaan 80-luvulla syntyneitä miehiä ja yllätyin positiivisesti. Osui kohdalle sieltä se aviomieskin. Veikkaan, että syy ei kuitenkaan ollut oman ikäluokkani "vioissa", vaan siinä että olen itse ennemminkin aikalainen tuolle 80-luvun alulle. 90-luvusta en lähtisi sanomaan mitään, se ikäpolvi on minusta iällisesti aivan liian kaukana! Arvostan tasavertaisuutta.

Oman mieheni kanssa olen tyytyväinen ja olemme samanikäisiä. Olen kuitenkin nyt pienen vauvan kanssa (perheen kuopus) ja täytyy sanoa, että monilla itseäni reilu 10v nuoremmilla naisilla miehet osallistuvat ihan eri lailla vauvanhoitoon ja perheeseen kuin omilla ikätovereillani - joista ekoista tuli vanhempia 90-luvun alussa. Naiset toki valittavat samaan malliin, mutta ne asiat, mistä me haaveilimme silloin vuonna 1992, ovat nyt itsestäänselviä useampien nuorten äitien miehille.