Pyrkiikö keho aina siihen korkeimpaan painoon?

Töitä saa tehdä jos sen alemmaksi haluaa pysyvästi mutta toisaalta se paino ei tuosta nousekaan helposti vaikka kuinka mässyttäisin

Olin vuosia hoikka, kunnes lihoin kymmenen kiloa. Laihdutin takaisin vanhaan painoon ja olen ongelmitta pysynyt siinä viimeiset 8 vuotta. En tee sen eteen mitään töitä, mutta siinä se pysyy.

Olin ennen aina luonnostani hoikka mutta sitten kaljanhuuruisen seurustelun myötä lihoin 20 kg. Sen jälkeen on ollut todella kova työ vähääkään pudottaa tuosta 20 kg alkuperäistä isommasta painosta, kauhea nälkä ja heikotus vaivaa jos yrittää painoa saada alle 70 kilon.

että jos kolme vuotta onnistuu pysyttelemään alemmassa painossa keho ikäänkuin unohtaa ja ei enää liho niin helposti.



Itse uskon että kolmessa vuodessa on terveellisemmät elämäntavat vakiintuneet.

Eiköhän se ole enemmän juuri psykologinen juttu. Ruoan määrää ja herkutteluja vaan on niin vaikea pitää kurissa, ihan samoin kuin mitä tahansa kivaa tekemistä on haasteellista välttää.



Olen ollut aina laiha, mutta olen myös aina joutunut tekemään sen eteen töitä, en todellakaan pysy hoikkana "tuosta vaan". Mutta haluan olla tällainen ja se vaatii itsekuria, joka joskus pitää, joskus ei.

Eiköhän se ole enemmän juuri psykologinen juttu. Ruoan määrää ja herkutteluja vaan on niin vaikea pitää kurissa, ihan samoin kuin mitä tahansa kivaa tekemistä on haasteellista välttää.

Olen ollut aina laiha, mutta olen myös aina joutunut tekemään sen eteen töitä, en todellakaan pysy hoikkana "tuosta vaan". Mutta haluan olla tällainen ja se vaatii itsekuria, joka joskus pitää, joskus ei.

Niin, olen siis ollut lähes 10kg painavampikin, mutta aivan yhtä vaikeaa silloin oli pitää SE paino, ettei se siitä nousisi. Mutta niin vain pikkuhiljaa sain laihdutettua.

Muistelisin jostain lukeneeni, että jos on joskus lihonut reippaasti ja vaikka sen jälkeen olisi onnistunut laihduttamaankin, niin solumuistiin on jäänyt jälki, jonka perusteella ne pyrkivät kasvamaan takaisin. Tai jotain sinne päin :)