Lue keskustelun säännöt.
En osaa kuvitella kauheampaa tapaa kuolla kuin hukkumalla, en tiiä miks
19.02.2012 |
mutta mulla on kauhee kammo sitä kohtaan, että joskus hukkuisin.
Siis kivuliaskaan kuolema ei tunnu niin kauheelta ajatuksena (ei tietty ole kokemusta minkäänlaisesta kuolemasta :D ) kuin hukkuminen, jotenkin vaan ajatus siitä että olet veden alla, happi loppuu, vedät keuhkot täyteen vettä ja olet paniikissa yksin siellä (pimeässä/hämärässä) veden alla.. aivan karmea ajatus.
Välttelen uimistakin tämän takia (en nyt aina, mutta mielelläni en ui ja varmistan aina että jalat ylttyy pohjaan tai joku on vieressä)
Ihan jo pelkästään se on kamalaa ja ahdistavaa, kun pidättää hengitystään ja happi alkaa loppua. Mutta siinä sentäs on kuitenkin tässä "normaalissa tilassa" (ei siis veden alla, siellä on jotenki pelottavaa ja ahdistavaa).
En tiedä mistä mulle tällainen kammo on tullut, en ainakaan muistaakseni ole koskaan meinannut hukkua, ja kuitenkin siis uin silloin tällöin (eikä uimahallissa pelota, kun vesi on kirkasta ja muita vieressä).
Löytyykö muita samaa pelkääviä "outoja"? :)
Joo ja siis olen kuullut tämän väittämän, että hukkuminen olisi itseasiassa lempeä kuolema, mutta en jaksa uskoa sitä väitettä tippaakaan.
Kommentit (15)
mutta astetta hirveämmäksi sen tekee, että jos on samalla jossain suljetussa tilassa, esim auton takakontissa sidottuna ja auto ajetaan järveen. Tai uppoavassa laivassa telkien takana jossain hytissä, missä näkee kun vesi noudee hiljalleen ja tiedät että pois et pääse ja kohta kuolet.
Pahinta ois olla siellä telkien takana lasten kanssa, ja rauhoitella niitä ja tsempata vaikka itse ois ihan paniikissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta astetta hirveämmäksi sen tekee, että jos on samalla jossain suljetussa tilassa, esim auton takakontissa sidottuna ja auto ajetaan järveen. Tai uppoavassa laivassa telkien takana jossain hytissä, missä näkee kun vesi noudee hiljalleen ja tiedät että pois et pääse ja kohta kuolet.
Pahinta ois olla siellä telkien takana lasten kanssa, ja rauhoitella niitä ja tsempata vaikka itse ois ihan paniikissa.
ap
liittyi varmaan jotenkin just siihen, että pelkään hapen loppuvan ja hengenahdistusta. Ja jos nyt oikein kaivellaan, niin synnytyksessä meinasin tukehtua napanuoraan, josten josko siitä johtuisi...
Mutta en tosiaan enää pelkää, kun viisas isäni selitti, että siinä käy just noin kun kakkonen kuvasi.
että palaminen tai yleensäkin koviin kipuihin kuoleminen on todella kamalampaa... en väittele nyt, ymmärrän, että sinulla on oma pelkosi...
Siinäkin joku kertoi, että oli joskus meinannut hukkua ja toivoo nyt että sitten kun viimein kuolee niin saisi kuolla hukkumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että palaminen tai yleensäkin koviin kipuihin kuoleminen on todella kamalampaa... en väittele nyt, ymmärrän, että sinulla on oma pelkosi...
koska kuulemma ensin sitä kuolee niihin myrkkykaasuihin esim. jos nukkuu ja talossa tulipalo, ja sitten sitä on jo kuollut ennenkuin ruumis alkaa palaa.
mut joo, ei väitellä, pelkonsa jokaisella :)
ap
Minuakin ahdistaa ajatus hukkumalla kuolemisesta, en tiedä miksi. Onhan niitä monia pahempiakin tapoja heittää veivi...
Onneksi kammoni ei ole niin suuri etten pystyisi esimerkiksi menemään uimaan tms. Se olisikin sääli jos olisi tuon takia vesifobia, kun mökki on veden äärellä. :)
Ainoa tapa millä lailla hukkuminen voisi olla siedettävä ajatus on se, että tulisi niin paha hypotermia että taju lähtisi ennen kuin ehtii vetää vettä henkeen. (Ei sillä että hukkuminen koskaan mukavaa olisi... tai kuoleminen ylipäätään...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siinä tulee sellanen rauhallinen ja luovuttava olo lopuksi. Kaverit pelasti. Tulipalossa kuoleminen on pelottavaa jos ei oo ensin menny taju.
että palaminen tai yleensäkin koviin kipuihin kuoleminen on todella kamalampaa... en väittele nyt, ymmärrän, että sinulla on oma pelkosi...
koska kuulemma ensin sitä kuolee niihin myrkkykaasuihin esim. jos nukkuu ja talossa tulipalo, ja sitten sitä on jo kuollut ennenkuin ruumis alkaa palaa.
mut joo, ei väitellä, pelkonsa jokaisella :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin onnettomuudessa vuosia sitten. Kaikki tapahtui melko nopeasti, mutta vahvimmin on jäänyt mieleen adrenaliiniryöpyn jälkeinen tyyneys ja rauhallisuus. Ajattelin siinä maassa makaessani että joo, jos tämä oli tässä niin mitään en kadu ja hyväksyn kuoleman. Yleinsä pelkään kuolemaa todella paljon, mutta sillä hetkellä sitä vain odotti lähtöä.
Samaa kertoi aikoinaan äitini työkaveri, joka meinasi kuolla verenhukkaan synnytyksessä. Ensin tuli kauhean paha olo ja kuvotus, mutta sitten alkoi nukuttaa ja sitä halusi vain sulkea silmänsä vaikka ei ikinä enää heräisikään. Itse haluaisin kokea kuoleman juuri sellaisena, että sitä vain tyytyisi siihen hetkeen ja tyynenä siirtyisi rajan toiselle puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin pelkään hukkumista, tosi vaikea olla vedessä, en koskaan mene kovin syvään veteen ja uiminen onnistui vasta myöhemmällä iällä ja silti mulla on hukkumisvaara..
Toisaalta jos pitäis kuolla, hukkuminen olis helpoimpia, koska en uskalla hypätä, en jäädä junan
alle jne.
Olen kuullut että joku näyttelijä pelkäs koko elämänsä hukkumista ja loppujen lopuksi kuoli
hukkumalla.
en oo mikään uskovainen tai "enkelihörhö" mutta tuon hukkumiskokemuksen jälkeen olen alkanut uskoa ettei kuolema ole loppu. Kyllä se tosiaan tuntui siltä että haluaakin kuolla, koska olo oli paljon parempi ja rauhallisempi kuin koskaan. Tosi pehmeä, kaikkeen tyytyväinen ja onnellinen olo, miksipäs sieltä pois haluaisi, normaaliin välillä vaikeaan ja kivuliaaseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- jään alle
- Titanicin tyyliin jäädä loukkuun laivan sisuksiin
olen kerran meinannut hukkua joten tiedän mistä puhun. Ihan eka kun painui pinnan alle, säikähti mutta heti kun on vetänyt vettä keuhkoon, tulee ihana rauhallinen, oikeestaan euforinen olo, enkä minä ainakaan enää halunnutkaan pinnalle (happivajekohan sen tekee). Mut tän kokemuksen jälkeen en enää pelkää kuolemaa kun pääsin vähän kurkkaamaan toiselle puolelle :)