Mietiskelen tässä, ryhtyisinkö kotirouvaksi?
Meillä on miehen kanssa jo velaton koti. Mies maksaa yhtiövastikkeen ja ruoat, on aina maksanut, eikä ole asiasta rutissut.
Mies inhoaa kotitöitä, minä inhoan työssäkäymistä.
Ajattelin, jos lopettaisinkin työt ja ryhtyisin ihan puhtaasti kotirouvaksi (tai kotiäidiksi, miten vaan) Miestäkään ei varmaan haittaisi, että hänen ei enää tarvitsisi tehdä kotitöitä vaan voisi töistä tultuaan rentoutua puhtaassa kodissa, valmiin ruoan odottaessa.
Minähän nyt en juuri rahaa mistään saisi, mutta toisaalta, mä olen niin nuuka eikä mussa ole materialistin vikaa nimeksikään, joten välttämättömyydet mieheni kyllä varmasti ostaisi minulle enkä muuta kaipaisikaan. Nautin ilmaisista asioista, kotona olemisesta, ulkoilusta, lenkkeilystä, lukemisesta, ystävien tapaamisesta.
Eläke nyt varmaan jäisi huonoksi, mutta pelkästään eläkkeen vuoksi työskenteleminen on mielestäni typerää. Eihän koko eläkejärjestelmää ole välttämättä siinä vaiheessa, kun mä olen eläkeikäinen. Jos edes elän niin kauaa, mistäs sitä tietää.
Mä viihdyn hyvin kotona. Jotain vapaaehtoistyötä voisin kyllä ryhtyä sitten "huvin vuoksi" tekemään pari kertaa kuukaudessa, jos siltä tuntuisi.
Kommentit (9)
löytäisin todennäköisesti halutessani uuden työpaikan melko helposti.
Tätähän voisi siis kokeilla :)
ap
Mutta sinuna pitäisin kyllä huolen että jonkinlaista tienestiä saisi jostain, vaikka vain pari sataa kuussa.
Meillä on kaikilla vain yksi ja ainoa elämä, saahan sen elää juuri kuten tahtoo!
Eläke nyt varmaan jäisi huonoksi, mutta pelkästään eläkkeen vuoksi työskenteleminen on mielestäni typerää. Eihän koko eläkejärjestelmää ole välttämättä siinä vaiheessa, kun mä olen eläkeikäinen.
Aika moni nyt noin 40-vuotias ja alle, tulee karvaasti pettymään aikanaan kun sen kauan odotetun ja raskaasti raadetun eläkkeen pitäisi alkaa juosta.
Eniten ihmettelen tarvettasi edes kysyä toisten mielipidettä...
Asia on täysin sinun ja miehesi valinta ja vain te kaksi voitte tietää, mikä teistä tuntuu parhaalta ratkaisulta.
t. toinen saman päätöksen tehnyt ja erittäin tyytyväinen elämäänsä :)
Eniten ihmettelen tarvettasi edes kysyä toisten mielipidettä...
Kai asioista nyt sentään PUHUA saa?
T femma joka myöskin kotona
Irtisanominen luultavasti yritysjärjestelyjen myötä edessä. Niin pettynyt tähän paskaan työelämään, sen koviin arvoihin jne jne, että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin!!! Kun ei kiitos seiso lopussa kuitenkaan vaikka kuinka olisit antanut parhaasi!
Olin vuosia kotona lasten kanssa ja nuorimmaisen aloitettua koulun tein pari vuotta osa-aikatyötä. Viihdyin mainiosti kotona, nautin puhtaasta kodista, leipomisesta ja puutarhan hoidosta. En ole materialisti, enkä kaipaa kuin tavallista arkea.Ellei ole pakko käydä töissä ja teidän työnjakonnekin selkiytyisi molempia tyydyttävällä tavalla, joten ryhdy elämään elämää, joka on sen arvoista.
Olen harkinnut samaa kuin sinä kunhan lainat on maksettu. Olen päiväkodissa töissä ja sijaisuuksia riittää. Tekisi silloin tällöin sijaisuuksia niin pysyisi työn syrjässä ja tienaisi jotain. Muuten sitten olisi vaan kotifrouvana :)
Suosittelen kokeilemaan! Pystytkö jäämään aluksi vaikka vuorotteluvapaalle?
josta voisit ikään kuin "kokeeksi" olla kotirouvana jonkin aikaa ja palata sitten, jos ei maistukaan?