Kannattaako kertoa oireet vai oma diagnoosi?
Olen menossa lääkäriin. Oireita pitkä lista ja niiden avulla googletin itselleni diagnoosin. Onko järkevää mainita tämä epäilemäni sairaus lääkärille vai kerronko vain oireet?
Kyseessä sairaus, johon monilla oireita, mutta testeissä ei kuitenkaan näy ja tästä syystä on ollut vaikea saada lääkitystä/hoitoa. Tai sitten tämä on luulosairaitten paras google-osuma (jonka siis pelkään vaikuttavan lääkäriin, jos kerron epäilyistäni).
Kommentit (8)
itse tehneet diagnoosinsa ja vaativat siihen hoitoa ja lääkitystä.
Ensisijaisesti oireet, koska menet lääkäriltä saamaan asiantuntija-arvion siitä mikä sinua vaivaa, ja on lääkärin tehtävä valita tarvittavat kokeet ja tehdä diagnoosi. Mutta toki voit kertoa omista huolistasi ja epäilyksistäsi siitä mikä omasta mielestäsi sinua voisi vaivata myös.
google ei ole ennenkään diagnooseja määritellyt
Rasittavimpia potilaita ovat ne, joilla on monien oireidensa perusteella jo itse tehneet diagnoosinsa ja vaativat siihen hoitoa ja lääkitystä.
Kyllä. Nyt joku muoti tuntuu olevan kilpirauhasen vajaatoiminta, ihmiset eivät usko laboratoriokokeiden normaaleihin tuloksiinkaan vaan ovat ihan varmoja että kyllä heillä se vajaatoiminta sittenkin on ja että täytyypä seuraavaksi mennä asiaan erikoistuneelle sisätautilääkärille kun muut eivät häntä ymmärrä.
niitä kaunistelematta tai "johdattelematta". Sitten, jos näyttää ettei lääkäri edes mieti diagnoosia, johon olet päättynyt, voit sanoa vaikka että "olen miettinyt, voisiko kyseessä olla vaikkapa sairaus x?". Sillä tavalla et ärsytä lääkäriä, mutta saat kuitenkin mielenrauhan siitä, että "googlaamasi" diagnoosin mahdollisuus on ainakin otettu huomioon.
Muutamia lääkäreiden virhearvioita
-potilaan omainen: aivoverenvuoto-lääkäri krapulapäänsärky. Omainen oikeassa ja henki meinasi potilaalta mennä
-potilas: välilevynpullistuma-lääkäri määräsi sokeritestiin, koska jalassa katkokävelyä. Selästä leikattiin välilevynpullistuma kahden päivän päästä, koska oli jo kiire ja potilas halvaantumassa
-potilas(kyse lapsesta) poskiontelontulehdus-lääkäri: suurperheen lapsilla on tapana yskiä ja leikkiä tukehtuvaa kun eivät saa tarpeeksi huomiota. Pidä sylissä niin kyllä lapsi siitä lopettaa yskimisen ja liman oksentamisen. Vuorokauden kuluttua poskionteloista otettin rtg-kuvat. Olivat täynnä ja keuhkot limaa täynnä ja astmalapsi joutui osastolla kahdeksi päiväksi, että saatiin happiarvot kuntoon.
Rasittavimpia potilaita ovat ne, joilla on monien oireidensa perusteella jo itse tehneet diagnoosinsa ja vaativat siihen hoitoa ja lääkitystä.
Kyllä. Nyt joku muoti tuntuu olevan kilpirauhasen vajaatoiminta, ihmiset eivät usko laboratoriokokeiden normaaleihin tuloksiinkaan vaan ovat ihan varmoja että kyllä heillä se vajaatoiminta sittenkin on ja että täytyypä seuraavaksi mennä asiaan erikoistuneelle sisätautilääkärille kun muut eivät häntä ymmärrä.
No, itse diagnosoin itselleni kilpparin vajaatoiminnan omin päin, ja kun menin lekuriin, lääkäri, verikokeet sekä ultra kaikki vahvisti diagnoosini. Eli ei ne kaikki itsediagnoosin tehneet väärässä aina ole.
Mutta sikäli samaa mieltä, että jos kaikkien kokeiden + lääkärin diagnoosin perusteella ongelmaa ei ole, niin itselleen sitä vaan hallaa tekee jos olemattomia kuvitelmia jatkaa. (Kilpparin kohdalla tosin verikokeet ei aina luotettavimpia eikä peruslekurit tautia oikein ymmärrä, joten on hieman poikkeus. Silti se ei tarkoita että kaikilla itsediagnosoijilla olisi vajis...)
Itse suosittelen, etä kertoo ensin oireet, ja sen jälkeen mainitsee ikään kuin ohimennen että on lukenut että oireet voisivat viitata siihen ja siihen vaivaan. Jos menee lääkärille sillä mentaliteetilla että "mullahan on syöpä ja piste", niin lääkäri rupeaa varmasti heti vastustuskannalle, ja ihan oikeutetusti. Asiantuntija on aina asiantuntija. Jos kaikki osaisivat diagnosoida itsensä satavarmasti niin mihin niitä lääkäreitä enää tarvittaisikaan...?