Rakastuin viime keväänä systemaattiseen pettäjään.

Olimme molemmat tahoillamme naimisissa. Kirjoittelimme. Tapasimme kerran, suutelimme. Jossakin välin, syksyllä, hälytyskellot alkoivat soida. Otin asioista selvää. Miehellä oli ollut samanaikaisesti monta naista kierroksessa. Minulle hän taas oli ainoa hairahdus 13-vuotisessa avioliitossani.



Onneksi mitään kovin vakavaa ei välillämme ehtinyt tapahtumaan, mutta on kestänyt kauan toipua pettymyksestä ja järkytyksestä. Minulle hän oli jotain ainutlaatuista, minä hänelle vain yksi monista. Tätänykyä päällimmäisenä on vain syvä inho tätä miestä kohtaan. Yoivon pääseväni siitäkin tunteesta eroon, neutraaliuteen.



Olen vain monet kerrat jäänyt miettimään, tietääkö hänen vaimonsa miehensä puuhasteluista? Aavistaako? Luultavasti miehellä on taas uusia naisia haavissaan. Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi. Tekisi mieli niin vinkata, mutta koska oma mieheni ei tuosta tapauksesta tiedä, en uskalla kiinnijäämisen pelossa tehdä mitään. Säälin hurjasti tämän systemaattisen pettäjän vaimoa. Myönnän itsekin olleeni pettäjä tietyllä tasolla, mutta se oli hairahdus, johon en enää koskaan ryhdy. Niin kova koulu tämä on minulle henkisesti ollut. Oma mies tuntuu niin rakkaalta juuri tänään.



Antaisitteko asian vain olla ja unohtua? Vai ottaisitteko yhteyttä pettäjän vaimoon ja kertoisitte, mitä tiedätte? Senkin uhalla, että pettäjä ottaisi yhteyttä mieheenne ja kertoisi, mitä itse olette tehneet miehen selän takana?



Kylläpä helpotti, kun sain kirjoitettua tämän tänne.



Mitään tuomitsemista en kaipaa, sillä olen jo itse itseni tuominnut tapahtuneista. Eheytyminen jatkuu edelleen...