Vihdoinkin meidän Onni poika syntyi!

Eli perjantaina 11.11. klo 9.10 minulla oli aika varattuna äippäpolille toiseen ya-kontrolliin, rv oli 41+6. Päätin kävellä sairaalaan, matkaa kertyi noin 3 kilometriä. Aluksi pääsin käyrille ja kaikki näytti hyvältä, sitten lääkärintarkastukseen. Parille sormelle auki ja kaulaa jäljellä muutama sentti. Olin sanonut lääkärille pelostani ja huolestani, että en näe vauvaani elossa. En ollut nukkunut muutamaan yöhön kunnolla, kun pelotti että vauva ei enää aamulla liikkuisikaan. No, lääkäri sitten päätti, että voidaan käynnistää puhkaisemalla kalvot. Jee, nyt sitten vain järjestämään lastenvahtia, että mies pääsee mukaan.



Itse pääsin kahdentoista aikaan synnytyssaliin odottelemaan lääkäriä. Mies ja lääkäri saapuivatkin melkein samaan aikaan. Lääkäri puhkaisi kalvot ja kello oli 13.10. Supistuksia alkoi tulla hissukseen, noin seitsemän minuutin välein. Kätilöillä vaihtui vuoro ja sain aivan uskomattoman ihanan kätilön. Hän kyseli toiveistani kivunlievityksen suhteen, kerroin toivovani spinaalipuudutusta.Kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen, kolme senttiä auki ja kanavaa sentin verran jäljellä. Kello 15.15 laitettiin tipalla menemään oksitosiinia, että saataisiin supistuksiin lisää tehoa. Ne alkoivatkin sitten tulla melkein heti kolmen minuutin välein. Ja olivat jo sen verran kivuliaita, että piti ottaa ilokaasu avuksi. Kello 16 anestesialääkäri tuli laittamaan spinaalin. Tuli vielä muutama kipeä supistus ja sitten pääsin taivaisiin, ei tuntunut enää kipua, ihanaa. Juteltiin miehen ja kätilön kanssa niitä näitä. Kello 17 alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta, kätilö katsoi tilanteen ja sanoi, että voin alkaa ponnistelemaan. Aloitin ponnistamisen kello 17.15. Kuuntelin kätilön ohjeita ottaa keuhkot täyteen ilmaa ja työtää ja ponnistaa selkärankaa pitkin ilma ja vauva ulos. Muutaman työnnön jälkeen kuulin kätilön sanovan, että leuka vielä. Mitä, onko pää jo ulkona kysyin. Joo, kuiskasi mies korvaani. Ja samalla työnsin vielä yhden kerran ja Onni-poika oli ulkona. Itku tuli vauvalta heti, mikä oli helpottavaa kuulla. Sain limaisen käärön rinnalleni ja itku tuli myös itseltäni ja mieheltäni. Istukka syntyi melkein heti, mutta sitä en enää huomannut kun ihailin vaan uunituoretta tuhisevaa nyyttiä. Isä sai leikata napanuoran ja lähteä punnitsemaan ja mittailemaan poikaa.

Kokoa meidän pienellä miehellä oli 3920g ja pituutta 53cm, hatun koko 36.

Pääsin suihkuun ja syömään. Ja sitten pojan rinnalleni syömään. Istuminen oli helppoa, koska ei tullut repeämiä tai episiotomiaa.



Osastolla olimme perjantain ja lauantain. Sunnuntai aamuna hoitaja huomasi, että Onnilla oli lämpöä. Otettiin verikokeita ja crp oli 49. Lastenlääkäri päätti, että Onnille aloitettiin antibioottihoito. Hän on nyt lastenosastolla infektion takia ja toivottavasti pääsee jo keskiviikkona kotiin. Isotveljet odottavat jo innolla vauvaa kotiin!!!



Onni:)ilona ja pojat 7v, 4,5v ja 3vrk