Mieheni ei koskaan kehu minua siitä, mikä olen.

Kerro miehellesi, että toivoisit hänen kehuvan sinua. Ehkä hän ei vain ole ajatellut asiaa? Miksi miehesi ei muka rakasta sinua sellaisena kuin olet?

mua edes mistään, mitä teen. Se on todella ahdistavaa.

on ainakin huomauttanut asiasta miehelleen, tuloksetta.

miehesi ei kehu sinua, koska paskot ja pieret!



mies ei arvosta sellaista naista, joka paskoo ja pieree!

paskominen on vain miehen oikeuksia! :P

tulppa naisen perään, niin ei tule hajuhaittoja!

jossa aina tuntee olevansa miehille arvoton, niin kehujen pyytäminen, se on liikaa. Vaikka tässä osaankin asian pistää sanoiksi teille anonyymisti, niin se ei onnistu oikeassa elämässä. Mitä jos mieheni ei pystykään sanomaan mitään hyvää minusta? Miten kestän uuden pettymyksen? Miten elän sen kanssa, jos taustalla on syy, jota pelkään; hänkään ei oikeasti rakasta minua.



ap

jossa aina tuntee olevansa miehille arvoton, niin kehujen pyytäminen, se on liikaa. Vaikka tässä osaankin asian pistää sanoiksi teille anonyymisti, niin se ei onnistu oikeassa elämässä. Mitä jos mieheni ei pystykään sanomaan mitään hyvää minusta? Miten kestän uuden pettymyksen? Miten elän sen kanssa, jos taustalla on syy, jota pelkään; hänkään ei oikeasti rakasta minua.

ap

Oma elämä paranee vain teoilla. Oli asia kuinka vaikea tahansa, kohtaa se. Menkää vaikka kävelylle jos siellä puhuminen on helpompaa, minulle usein on. Tai saunassa, siellä osaan puhua. Ja jos hän ei oikeasti rakasta sinua, olisi se mielestäni hyvä tuoda julki. Jokainen ansaitsee kumppanin jolta saa vastarakkautta. Tsemppiä sinulle hirmuisesti! Se tuntuu todella hyvältä kun oma mies kertoo, että on kaunis vaikka ei itse siltä tunnu. Sinäkin ansaitet sen!

Kakkonen

liikaa napasi ympärillä?Eikö riitä että tiedät olevasi hyvä?

varmasti tuolla perusteella ole syynä rakkauden puute! Monelle aikuiselle, ehkä varsinkin miehelle, on tosi vaikea sanoa toiselle aikuiselle hempeitä asioita kuten "olet niin ihana". Mun miehen, joka on todella lempeä ja hyvä isä, on vaikea sanoa tuollaista spontaanisti edes lapselle (sanoo kyllä, mutta joutuu tietoisesti "pakottamaan" itsensä siihen). Helpompi on kehua suorituksia. Jos mies kehuu sinua edes jotenkin niin eikö se ole positiivinen merkki? Tuskin hän haluaa sinusta eroon jos puhuu ystävällisiä?

jossa aina tuntee olevansa miehille arvoton, niin kehujen pyytäminen, se on liikaa. Vaikka tässä osaankin asian pistää sanoiksi teille anonyymisti, niin se ei onnistu oikeassa elämässä. Mitä jos mieheni ei pystykään sanomaan mitään hyvää minusta? Miten kestän uuden pettymyksen? Miten elän sen kanssa, jos taustalla on syy, jota pelkään; hänkään ei oikeasti rakasta minua.

ap

jossa aina tuntee olevansa miehille arvoton, niin kehujen pyytäminen, se on liikaa. Vaikka tässä osaankin asian pistää sanoiksi teille anonyymisti, niin se ei onnistu oikeassa elämässä. Mitä jos mieheni ei pystykään sanomaan mitään hyvää minusta? Miten kestän uuden pettymyksen? Miten elän sen kanssa, jos taustalla on syy, jota pelkään; hänkään ei oikeasti rakasta minua.

ap

ei ollut isää kertomassa mitään minusta,mutten silti tunne arvottomuutta.

Mistäpä minä voisin olla siitä varma? Ei kai nyt kaikki elämäni miehetkään voi olla väärässä.





ap

liikaa napasi ympärillä?Eikö riitä että tiedät olevasi hyvä?

mutta kun olis vaan niin helvetin hienoa, jos mies JOSKUS sanoisi musta jotain positiivista. Mulla on omanarvontunto menny täysin, kun mies ei ikinä anna mitään positiivista palautetta.

#3

minua koko elämäni. Olen joskus ajatellut, että olisiko minun ollut parempi elää ilman häntä. KUitenkin useammin ajattelen, että olisi ollut parempi ilman muuta, ettei minua olisi koskaan tehtykään, koska en ollut rakastettu syntyessäni enkä koskaan sen jälkeen isälleni.



ap

kehuta mutta en minä kehuja kaipaakaan. En tiedä mitä niillä tekisin. Tiedän itse minkälainen olen vikoineni ja hyvine puolineni enkä kaipaa toisilta arvostelmia, kehuviakaan. En myöskään päättele ettei toinen rakasta mua sellaisena kuin olen, jos sitä ei sanallisesti esitä. Itsekään en ole puhujatyyppejä, meillä osoitetaan puolin ja toisin rakkaus teoilla arjessa, ei sanoilla.

Miksi sinulle on tuo miesten hyväksyntä ja kehuminen niin tärkeää?



Miehesi kuulostaa ihan mukavalta, selvästikin pistää merkille mitä teet ja kehuu. Miehesi arvostaa sinua. Kuulostaa enemmän siltä että sinä itse et arvosta itseäsi ja olet kovin riippuvainen miehen hyväksynnästä. Miksi? Miten voisit vahvistaa itsetuntoasi ja päästä irti miesten hyväksynnän hakemisesta.

vaurioidu pysyvästi tuollaisessa isäsuhteessa..

että oletpa kaunis, oletpa viisas, oletpa kaikintavoin hyvä ihminen.

Sekin olisi ärsyttävää jos hän kehuskelisi että osaatpa tehdä hyvää ruokaa, petasitpa taas pedit hyvin, imuroitpa oivallisesti.

En mä ole mikään 5v, jonka itsetuntoa täytyy kokoajan, joka asiasta pönkittää. Tiedän itsekin, mitä osaan ja missä olen hyvä, ilman että joku siitä kokoajan hehkuttaisi.

Sama pätee tohon muuhun kehumiseen.

aloin nimittäin miettiä, etteipä tuo minunkaan mieheni juuri kehuskele minua tai kerro arvostustaan sanoin, edes noiden tekojen kohdalla - ellei nyt sitten sellaiseksi lasketa kesä- ja aurinkofanimiehen autuasta ilmettä, kun olen levittänyt itseeni aurinkovoidetta ja "tuoksun kesälle". =D mutta kyllä minä silti koen, että hän arvostaa sitä mitä olen, tiedän, että hän pitää minua kauniina, tiedän, että hän arvostaa sitä mitä teen perheen ja kodin hyväksi. en tiedä mistä tiedän sen, mutta olen asiasta kuitenkin täysin varma. mieheni koskettaa mielellään, suutelee ja kaivautuu kainaloon, kun olemme kaksin. kaipa tuo on se, mistä asian tiedän.

onko teillä ihan normaalit isät, jotka ovat teistä tykänneet, jopa rakastaneetkin? Pohja hyväksynnälle luodaan jo lapsuudessa. Silloin ei tarvitse enää sanallisia vakuutteluja aikuisiällä.

ei, minulla ei ole ollut minkäänlaista suhdetta isääni. hän jätti äitini, kun tämä odotti minua ja kun äitini myöhemmin meni uusiin naimisiin, isäpuoleni kohteli minua lähinnä kuin ilmaa. mikä olikin ihan hyvä juttu verrattuna siihen, että hän kännätessään saattoi sanoa, ettei voi sietää minua, koska olen toisen miehen lapsi.



kun olin 11 vuotias oikea isäni yritti ottaa minuun yhteyttä - oli saanut kaksi lasta toisen naisen kanssa ja koki kai vihdoin olevansa valmis minullekin isäksi, mutta äitini ei kertonut tästä yhteydenotosta koskaan mitään. oli vain sanonut isälleni, ettei tällä ole enää mitään oikeuksia minuun. kun isäni kuoli, minut oli merkitty testamenttiin ja siinä oli koko yhteys meidän välillämme.

siis toisinpäin. Eli mieheni on aina kehunut minua tosi paljon, sanoo kauniiksi, seksikkääksi, kehuu myös kuinka hyvä olen jossain jutuissa jne. Tämä tuntuu tietty ihan mukavalta mutta en ole koskaan osannut erikseen kaivata tätä enkä siis myöskään vastaavasti kehua miestäni.



Kerran hän sitten otti tämän puheeksi että toivoisi myös itselleen joskus ylistystä. Siitä lähtien olen aktiivisesti ruvennut kehumaan myös häntä, ja vaikka se välillä vaatii vähän "muistamista" teen sen ihan mielelläni koska näen miten hyvälle tuulelle mieheni siitä tulee.



Eli minusta voisit ihan hyvin ottaa asian puheeksi, ehkä miehesi ei ole tullut edes ajatelleeksi asiaa varsinkaan jos hän ei tiedä isätraumoistasi.