Te joilla useampi lapsi. Oletteko huomanneet olevanne eniten "huolissaan" tms vaan yhdestä lapsesta?

siis vie eniten aikaani..

poikapuolesta, jolla on masennusta jne. Omat ovat pienempiä ja elävät siis "ydinperheessä", mutta poikapuoli on alkanut oireilemaan ja taustalla on ilmeisesti varhaislapsuudessa hylkäämiskokemus tms kun äiti lähti eron myötä eikä tavannut lastaan moneen kuukauteen. kulkee terapiassa onneksi ja on auttanutkin jo jonkin verran.

joiden luonteet eroavat kuin yo ja paiva. Herkemmasta olen huolissani tassa kovassa maailmassa, ja huomaan puolustelevani ja siloittelevani hiukan tieta elamanesteiden tiella.

kaikki lapsemme ovat aika perusterveitä, mutta olen silti allergisen pojan terveydestä eniten huolissani. Hänen ujoutensa myös huolestuttaa välillä, koska se estää nauttimasta joistakin tilanteista. Hänen koulunkäyntiään on patisteltu myös enemmän kuin sisarusten. Poika pärjää kyllä ihan hyvin, mutta ei ole yhtä itsenäisen kunnianhimoisesti läksynsä hoitava kuin sisaruksensa.

Poika pärjää hyvin koulussa. Hänestä en ole huolissani.



Tyttö on joutunut tuplaamaan kakkosen oppimisvaikeuksiensa vuoksi. Hänestä olen huolissani. Ehkä vähän turhaan kuitenkin, kiusaamista ei ole ollut. Tai yritystä kyllä, mutta koska tyttö on niin omapäinen, niin on sanonut suoraan ja se on loppunut sitten siihen.

Tytöllä on loistava asenne, tulee kyllä pärjäämään. Mutta surettaa silti.

Herkästi esikoisesta kannan koko ajan huolta, vaikka mitään ilmeistä syytä ei edes olisi. Suorastaan ahdistaa välillä, etten sanoisi. Nuo pikkuveljensä tuntuvat porskuttavan omia aikojaan, vaikka käytännössä se on varmaan harhaa. Todellisuudessa kullakin on omat ongelmansa, joissa tarvitsisi tukea.



Ehkä ajan myötä poikienkin asiat nousevat enemmän pinnalle.