Helsingin Sanomien yleisönosasto "tukiloukusta"
Tänään "mielenterveyskuntoutuja" oli pahalla mielellä siitä, että oli saanut kuntoutumistyön, josta sai todellakin tosi pientä palkkaa, koska työ oli sopeutettu niihin vaatimuksiin ja rajoitteisiin joita kuntoutujalla on. Kirjoittajan mielestä oli epäreilua, että kun hän sai palkkaa työstä jota teki, pieneni samalla sosiaalituki ja asumistuki niin, että käteen jäi vain sama summa kuin töitä tekemättä, kun kai sitten työn osuuden olisi pitänyt olla plussaa tukien lisäksi.
En vaan oikeasti tajua! Eikö sossun tuki ole juuri tilapäistä apua, joka kattaa sen välttämättömän tarpeen jota ilman ei tule toimeen? Ja kun toimeentulo tulee muualta, tämä tilapäinen apu lakkaa kun sen korvaa palkkatulo??? Ei kai se ole tarkoitettu joksiskin kaikkien minimirahaksi johon sitten voi tienata pikkuisen ekstraa vaikka jakamalla mainoksia??
Eikö kaikkien olisi lähtökohtaisesti pyrittävä elättämään itsensä ja/tai perheensä omilla tuloillaan ja jos ei siihe kykene, niin yhteiskunta auttaa? Ei niin, että kaikille pitää olla tietty sossuturva ja jos sen päälle jotain ekstraa tienaa, niin kivat vaan sitten sille!
No, ehkä Sauli hoitaa tämänkin asian kuntoon kun nyt sitten on kansan valitsema pressa.
Kommentit (9)
Eivät tuet suuria ole mutta kun palkat on Suomessa perseestä.
ehkäpä kyse onkin kuule siitä, että hän ei saamallaan "palkalla" pysty elättämään itseään. Ja kun palkan riittämättömyyttä joudutaan paikkailemaan Kelan ja sossun rahoilla, on lopputulos plus miinus nolla.
Eli kyllä - idea olisi, että jokainen elättäisi itsensä palkallaan. Jotain on kuitenkin pielessä, jos ensinnäkään palkka ei riitä itsensä elättämiseen, ja toiseksi myös, jos työnteosta ei jää merkittävästi enemmän käteen kuin tuista. Työsteon pitäisi aina kohentaa elintasoa tuilla elämiseen verrattuna.
Katsos kun työtä tehdään siksi, että saataisiin rahaa elämiseen. Ei sitä tehdä pelkän työn itsensä takia.
että työssäkäynti tietää kuluja.
On taitettava työmatkat, laitettava mahdolliset lapset hoitoon, ehkä syötävä työpaikkaruokalassa, kenties hankittava töihin sopivat vaatteet tai jalkineet ja niin edelleen.
Kun toimeentulo tulee sossusta, rahaa on yleensä niin vähän, että taloudellinen kannattavuus ei ole sitä palkansaajan lähdenkö lontooseen vai madridiin kesälomalla -kannattavuutta vaan sitä työttömän tai sairaan syönkö vai en -kannattavuutta.
Joissain työpaikoissa (osa harjoitteluista ja työllistämistöistä) meno on jo lähtökohtaisesti niin arveluttavaa, että niihin ei kannata hakeutua. Ei kenenkään pitäisi joutua tekemään töitä - etenkään töitä, joihin on oikeat valmiudet ja koulutus - ilmaiseksi tai parin euron tuntipalkalla. Ilmainen työvoima vie myös niitä oikeita työpaikkoja.
kuin oikea työ.
Mutta olen sitä mieltä, että suomessa saa ihan liikaa rahaa makaamalla ja tekemättä mitään.
Ja jos teet jotakin, sinua rangistaan siitä.
Esimerkki. Oli töissä pienellä palkalla, se kuitenkin riitti elättämään minut ja opiskelevan mieheni. Jäin sitten äitiyslomalle, äitiyspäiväraha oli hieman perusäprahaa suurempi.
Mutta kun loma loppui ja menin tylkkäriin hakeakseni työttömyyspäivärahaa, tylysti sanottiin, että en ole oikeutettu koska miehelläni on niin hyvät tulot. Tällä välin tosiaan mieheni oli valmistunut ja saanut hyväpalkkaisen työn.
Mutta minähän olin ollut töissä ja näin ollen kuuluisi saada työttömyyspäivärahaa. Tyly vastaus oli, et olin liian pienellä palkalla ollut töissä, jotta olisin tp-rahaan oikeutettu.
Minä nurisin tietysti asiasta, vielä tylympi vastaus oli: mitäs menit töihin.
Eli jos olisin maannut kotona tekemättä mitään ja nostanut tukia, olisin saanut edelleen tuet ä-loman jälkeen. Kyllä oli vastaus. Musta niin väärin, ei kyllä kannusta työntekoon yhtään.
Esimerkiksi puutarha-alan töitä (haravointia ym. yleistä puistoalueiden siivousta) voi useimmat kuntoutujat tehdä ja tekevätkin ihan yhtä lailla kuin tavalliset työntekijät. Käytännössä kuntoutuja tekee siis tässä esimerkissäni ihan samaa työtä kuin muutkin mutta huomattavasti pienemmällä palkalla.
siitä jää latiakaan enempää käteen kuin perustuilla eläessä. Eikä nyt ole siitä kyse, ovatko ne perustuet liian hyvät - ihan varmasti eivät ole, koska ne takaavat vain sen ihan peruselämisen eikä aina edes sitä (aika harva jonottanee leipäjonossa huvikseen, mutta leipäjonot kasvavat koko ajan, mikä kertoo aika karua kieltä perustoimeentulon tasosta).
Suomeenkin on rantautunut orjapalkkatyö, josta saatavalla työllä ei mitenkään elä. Tämä on lyhyellä tähtäimellä ehkä työnantajien ja Kokoomuksen etu, mutta pitkällä tähtäimellä se on typerää, koska se heikentää työntekijöiden sitoutumista työnhönsä ja työnantajaansa.
Mitä tulee kuntoutustyöhön, niin ap, olet siinäKIN väärässä. Joskus se on ihan tasan samaa työtä kuin normaalityökin, mutta paljon pienemmällä palkalla. Kenties työtunteja on lyhennetty.
Ja on oikeasti aika väärin niitä työntekijöitä kohtaan, jotka tekevät ko. työtä normaalipalkalla, että tuollainen palkkapoljenta on mahdollista.
Eli palkan pitäisi olla kuntoutustyöstäkin suht lähellä normaalipalkkaa TAI sitten työn pitäisi olla todella aika lailla sopeutettua.
Esim. työsaleilla missä käyvät. Päiväpalkka taitaa olla kaksi euroa. Siis koko päivästä. Saavat toki ilmaisen ruuan, jonka siis itse päivän aikana valmistavat. Onhan se vähän hassua kun ajattelee että näiden paikkojen ohjaajat saavat aika hyvää palkkaa (esim. lähihoitajalla n. 2000 e/kk) ja kuntoutujat tekevät kaikki hommat ja ohjaajat juoruilevat keskenään koko päivän.
Minä otin vastaan keikkatyön, koska ensimmäisen osa-aikaisen palkalla en saanut maksettua muutosta aiheutuvia kuluja. Kaksi kuukautta myöhemmin kun ensimmäinenkin työsopimus loppui, hain toimeentulotukea. Päätös oli kielteinen, sillä kaksi kuukautta sitten, muuttokuluihin menneet rahat, laskettiin edelleen tuloksi. Minulle kerrottiin, että jos olisin hakenut sossusta muuttoa varten tukea, olisin sitä saanut, eikä niitä rahoja oltaisi enää laskettu tuloiksi silloin kaksi kuukautta myöhemmin kun hain toimeentulotukea.
Tämä on ongelma Suomessa, se kannustaa ihmisiä pysymään sossun tuilla sen sijaan että tekisi työtä.
Mutta ongelma on Suomessa se, että ne tulot kasvavat kun saa lapsia.
Jos ajatellaan yh:ta jolla esim. 3 pientä lasta: hän saa asumistukea paljon (4 hlö:n perhe) lapsilisät, elatusmaksun Kelalta (jos isä ei sitä maksa) päivähoito on maksuton, kotihoidontuen tai työkkärin rahaa jne. Jos hän sitten menee töihin, niin aika iso saa palkka olla, että siitä jäisi enemmän käteen mitä tuista. Palkan mukana menee osa asumistuesta pois, mikä toki oikein, mutta jossain vaiheessa ihminen laskee että miksi menee töihin kun ei siitä mitään käteen jää =saman saisi kotona makaamalla, joskus jopa enemmän.
Jos Suomen tukimallia muutettaisiin niin, ettei lasten mukana elintaso nousisi ne ihmiset jotka lapsi tehtailevat ilman kykyä heitä elättää, tekisivät lapsia vähemmän. On eri asia mennä töihin kun rahaa jää enemmän käteen mitä tukien varassa olemalla. Jos yksi lapsi niin ei paljon mitään tukia saa, on kannattavaa mennä töihin. Jos taas lapsia neljä viisi, saa ison asunnon josta asumistuki kattaa suuren osan. Jos tuollaine suurperheen yh sitten menee töihin, niin pienestä palkasta on aika vaikea maksaa 1000€ vuokraa johon ei enää asumistukea saa lainkaan tai vain 100euroa.
Mielenterveyskuntoitujat ovat eri asia, sillä heidän he tekevät ihan oikeaa työtä. Työn tarkoitus on kuntouttaa heidät takaisin tavalliseen elämään, luoda päivärytmiä jne. Sinänsä soisin heille vähän enemmän käteen, vaikka 200-300€/kk koska se motivoisi.
Kannattaa muistaa että kun menee töihin kulut kasvavat. Kotona voi olla tukka pörrössä rikkinäisissä verkkareissa, töihin kun menee haluaa olla siisti, eli ehjät vaatteet ja siistit hiukset. Jos on vuosia elänyt sossun tuella, on jo käyttänyt vaatteensa puhki eikä ole varaa parturissa käynteihin. Lisäksi töissä sosiaalinen puoli vaatii usein sitä että menee kahville muiden kanssa, se 1€ kahvikuppi tekee viikossa 5€ ja kuukaudessa 20€ mikä aika iso raha köyhälle, kuitenkin tuon kahvihetken sosiaalinen merkitys on ISO, ja jos sen jättää väliin niin se vaikeuttaa "porukkaan pääseemistä". Lisäksi matkakuluja voi tulla, tarvitsee ehkä paremmat kengät (jos rikkinäisiä pitänyt vesikeleillä jalassa niin että muovipussi kengän sisässä). Ja kun on töissä se vapaa-aika tuntuu enemmän vapaa-ajalta, kun tulee loma olisi hyvä että silloin voisi tehdä jotain arjesta poikkeavaa. Ja en tarkoita mitään Thaimaan lomaan, vaan ihan vaikka sitä että matkustaa sukulaisiin toiselle paikkakunnalle tmv. (monella köyhällä ei ole varaa matkustaa koska 100€ menee helposti junaan/bussiin ja se iso raha)