ensisynnytyksenä sektio ja toisena alatiesynnytys

en vielä odota toista (yritystä on), mutta aihe alkoi kiinnostaa joten siksi kysyin :)



Mulla kävi muuten niin ensimmäisessä synnytyksessä, että lapsi oli kasvotarjonnassa ja lopulta jäi jumiin, joten tästä syystä ei laskeutunut. Olin saanut epiduraalin jonka jälkeen omat supistelut katosivat, joten annettiin sit oksitoonia (en nyt muista kuinka kirjoitetaan) tippana, joka sitten teki supistuksia. Mutta sit vauvan sydänäänet rupes laskemaan, joten lääkäri tutki ultralla, että mitä sinne kohtuun kuuluu. Totesivat väärän tarjonnan, eikä ollut monen tunnin aikana yhtään lakseutunut, eli synnytys ei edennyt.



Kooltaan lapsi oli "vain" 3660 g.



Synnytys oli muuten käynnistetty (ti aamulla alettiin ja lapsi syntyi to yöllä) ja lapsi syntyi lopulta tasan 42 viikolla. Synnytystä oli kestänyt muistaakseni 13 tuntia ennenkuin meni sektioon. Jälkikäteen tuntui tosi pitkältä ajalta, vaikka itse tapahtuma hetkellä aika meni tosi nopeaa.





Mulle väitettiin, että jos toista alan joskus odottamaan niin automaattisesti kuulemma kuvataan ja tarkistetaan ennen synnytystä, että pystynkö alakautta synnyttämään... aika näyttää onko näin :)

lasten väliin jäi tosin 7 vuotta, joten kyllä koko kroppa 7 vuodessa unohtaa ollensa raskaana...Ensimmäinen syntyi suunnitellulla sektiolla(ahdas lantio) ja toinen nyt alateitse, kun lääkäri arveli että siinä ja siinä mahtuuko, eikä sektiota tehdä ennenkuin yritän edes alakautta. Tulihan se lapsi alakautta, mutta häntäluuni murtaen, eikä vauvakaan ihan vaurioitta selvinnyt-kaksi viikkoa teholla.



Joten ihan suoraan en tuohon kestoon voi sanoa: eka syntyi suunnitellusti enkä saanut supistuksen supistusta. Toinen lapsi teki luomusti tuloaan 1,5 vuorokautta, joista 2 tuntia ponnistusvaihetta.



olisiko sinula myös lantiossa ahtautta, jos lapsi ei edes laskeudu? onko kuvatttu? En lähtisi ilman kuvausta toista alakautta punnertamaan, ellei edellytyksiä siihen turvallisesti ja todistettavasti ole.

todettiin, että ei avaudu ja vauvalla alkoi olla tukalat olot. Sektiossa todettiin, etä napanuora oli kiertynyt kaulaan kainaloiden alta, painoa 4620g.

Toinen synnytys kesti kaikkiaan 11h, ponnistusvaihe 11 minuuttia, painoa 3980g. Vahvasti tippaa.

Kolmatta synnytin päiviä, koska vedet ei menneet, suunniteltu sektio, lapsi 4980 grammainen.



Kaikki raskaudet menneet reilusti yli. Keskimmäisen synnytys alkoi käynnistyspäivänä, aamuyöllä.

takana kaksi sektiota, molempia yritin synnyttää alateitse. Ensimmäinen synnytys käynnistyi itsekseen viikoilla 41+5, supisteli mukavasti ja synnärille mennessä kohdunsuu oli auki 4cm. Synnytys tuntui etenevän hyvin ja tuntui, etten edes tarvitse kivunlievitystä. 7cm:n kohdalla kivut muuttui ihan erilaisiksi ja aikani kärvisteltyä (kun mitään ei tapahtunut) minulle laitettiin epiduraalipuudutus. Olo helpottui, mutta avauduin seuraavan kahden tunnin aikana vain sentin. Sittenpä ei tapahtunutkaan enää mitään. Kahdeksassa sentissä oltiin, vauva ei ollut ihan laskeutunut ja reunaa oli jäljellä eli oli ihan turha alkaa ponnistamaan. Kokeiltiin kaikkea mitä mieleen tuli, mutta jossain vaiheessa olin jo niin järkyttävän väsynyt ja kipeä, että lääkäri ultrasi kannettavalla ultralla vauvan ja sanoi, että vauvalla sekä kasvo- että avosuutarjonta eli pää oli kallellaan taakse kun pitäisi olla leuka rinnassa ja suu oli auki, eli olisi tarvinnut huomattavasti isomman tilan syntymiseen kuin normaalisti suu kiinni. Päädyttiin siis sektioon.



Toinen synnytys käynnistettiin vauvan suuren koon vuoksi ja sektiohaavan vuoksi. Epäilivät, että haava ei välttämättä kestä ison vauvan ponnistamista ja viikoilla 38 painoarvio oli jo reilut 3,8kg. Synnytys ei meinannut millään käynnistyä, kunnes puhkaistiin kalvot. Sitten alkoi supistelut ja taas pääsin tuonne 6cm kevyesti. Sitten kivut taas alkoi olla niin sietämättömät ja tilanne jumi niin sain spinaalipuudutuksen. Puudutus laitettiin kaksi kertaa ja siinä muutaman tunnin aikana avauduin tietämättäni 2-3cm eli kun puudutus alkoi olla lopuillaan, olin 9cm auki mutta vauva ei ollut ihan niin alhaalla kuin olisi voinut olla ja reunaa oli jäljellä vaikka yrittivät käsipelillä sitä pukkia pois. Kivut muuttui ihan erilaiseksi ja ne oli jotain niin järkyttävää ettei siihen auttanut mikään. Tunsin, että nyt kipu ei ole oikeanlainen ja kaikki ei ole hyvin. Tilanne ei muuttunut mihinkään ja aikani kärvisteltyä sanoin, että nyt lähdetään leikkuulle, ei tästä tuu mitään. Tässäkin syynä oli avosuu- ja kasvotarjonta ja pysähtynyt synnytys.



Mulle sanottiin toista tehdessäni, että olen periaatteessa toissynnyttäjä koska olin melkein kokonaan avautunut ensimmäisellä kerralla. Mutta luulenpa että tuo 4-5 ei ihan riitä siihen. Luulenpa että olet siellä ensisynnyttäjä. Toinen synnytys kestää yleensä vähemmän aikaa sen takia, koska paikat on jo kerran avautuneet ja alapää on kokenut sen synnytyksen.



Ensimmäinen synnytykseni kesti 18tuntia ja toinen 16 eli kyllähän tuota tuli kärvisteltyä, kun "helppoa avautumista" kesti noista tuntimääristä vain muutama/synnytys. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että miten ihmeessä kestin sen...



Tsemppiä synnytykseen, pidän peukkuja!

vielä lisää, että mulla kuvattiin lantio ja sanottiin, että ei ole ainakaan siitä kiinni, koska on niin ihanteellinen synnyttäjän lantio kuin vain voi olla. Mitoiltaan ja muodoiltaan. Kukaan ei oikein tiedä, mistä homma jäi kiikastamaan ja siinäpä epätietoisuudessa pitää elää loppuelämä.

Ensimmäisessä meni toista vuorokautta ennen kuin tekivät sektion kun synnytys ei vain edennyt.



Toinen ja kolmas meni sitten ihan normaalisti. Ensimmäinen kesti 12 tuntia ja toinen 10 - hitaanlaisesti siis, mutta ensimmäisen jälkeen tuokin tuntui ruhtinaalliselta.

Ekassa synnytystä kesti 29 tuntia, kiireellinen sektio.



Tokassa taisi mennä 14 tuntia, alakautta. Raskausaikana huomasi, että on ollut raskaana ennenkin ja kroppa reagoi nopeammin. Muuten raskaudet oli erilaisia ja myös kokemus synnytyksestä erilainen. Koin kyllä tuon alatiesynnytksen itselleni parempana. Ehkä kätilöksi läsnäolo ja kannustus ois esikoisessakin voinut auttaa synnytyksen edistymisessä. Mitään syytä ei löytynyt, mutta olin tosi kauhuissani kiireisessä sairaalassa... Nyt oli rauhallisempi tunnelma.