Enää en aio luottaa kehenkään. Paitsi itseeni ja siihen mitä teen.

Minulla on ollut vain harvoja ystäviä. Äidille, siskolle, mutta myös anopille ja miehen veljen vaimolle olen puhunut hankalaistakin asioista. Enää en piruvie puhu!



Tylsää, että elämässä ei ole enää ihmisiä, joiden kanssa uskaltaisin keskkustella aidosti. Pakko opetella vaan sunmliirumlaarumeiden löpinät ja niihin vastaamiset.



Ja tylsintä on se, että en voi enää jakaa ongelmia. Kaikki on ratkottava miehen kanssa itse.