Lue keskustelun säännöt.
Miksi suhtaudun niin oudosti raskauden ja synnytyksen tuomiin vartalon muutoksiin?
04.02.2012 |
Mikä mua vaivaa?
Haluan kovasti lapsen, ja ikääkin alkaa olla jo enemmän kuin keskimäärin ensisynnyttäjällä.
Vihaan sitä, että nainen joutuu pilaamaan vartalonsa raskauden ja synnytyksen takia.
En kuitenkaan syyttäisi lasta siitä, jos minulle tulisi pahoja vammmoja synnytyksestä.
Vihaan sitä, että joillekin ei tule vaurioita synnytyksestä, ja joillekin tulee pahat vammat. Se on vain geeneistä kiinni, millaiset pelikortit saa sen suhteen.
Ne äidit, joiden vartalo säilyy yhtä kauniina lasten hankkimisen jälkeenkin, vain pitävät rupsahtaneiden äitien muutoksia omana näiden syynä.
Ne joiden rinnat eivät rupsahtaneet, haukkuvat niitä riipputisseiksi, joilla vahinko pääsi käymään.
Olen ihan varma, että jos ja kun lapsen hankimme, mikään ei mene hyvin raskaudessa ja synntyksessä.
Kuljen loppuikäni vaipat jalassa, ja tissit roikkuu navassa, siinä kengurupussin päällä. Jalat on täynnä suonikohjuja, ja seksistä ei enää tule sen tuulitunnelin kanssa mitään.
Ettekö tajua, ettei kaikkeen pysty itse vaikuttamaan!?
Kommentit (6)
Hyvä äiti pitää myös itsestään huolta, eikä rupsahda.
Olisko vielä muita hyvän äidin kriteerejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti pitää myös itsestään huolta, eikä rupsahda.
Naurettavaa. Sanot siis, että äidin täytyy synnytyksessäkin muistaa vahtia että paikat ei vaan yhtään repeä. Sanot että äidin täytyy imettäessä tietoisesti rajoittaa rintojensa kokoa ja maidon määrää, ettei se vaikuta niiden riippumiseen jatkossa. Myös hänen täytyy kontrolloida perinttekijöitään niin, että hänen kudospalautumisensa ei vaikuta liikaa esteettisiin seikkoihin. Kaikki nämähän ovat todellakin ihan vain tahdosta kiinni, ja hyvän äidin kriteerejä, vaikkei niillä olekaan mitään tekemistä lapsesta huolehtimisen kanssa...
Olet aika tyhmä.
Haluaisin jo lapsia, mutta päässä pyörii täsmälleen nuo samat ongelmat. Olen vihdoinkin oppinut hyväksymään oman kroppani ja nauttimaan siitä. Jos nyt teen lapsen, miten ruumiini muuttuu? Ärsyttää. Ei minun tarvitse olla täydellinen, mutta pelkään tosiaan että lapsen sannin jälkeen näytän seinästä repäistyltä ja inhoan itseäni.
mä pelkäsin vaan riippareita,suonikohjuja,repeämiä ja peräpukamia,mut niiden lisäks sain vielä sellaset paksut sinipunaiset arvet ihan ymäri kroppaa et oon ku pakanamaan kartta vieläkin vaikka synnytyksestä yli 2v :(
Että mieti ap kumman haluat: lapset ja rupsahtaneen vartalon vai pelkästään rupsahtaneen vartalon.
äiti pitää myös itsestään huolta, eikä rupsahda.