Jos et saisi lapsia, mitä keksisit elämäsi sisällöksi?
Jatkaisit AV-palstailua?
Olemme yrittäneet vauvaa 6 kk, eikä vielä ole tärpännyt. Olen miettinyt, että mitä jos emme saakaan ikinä lasta, mitä mielekästä tekemistä keksin loppuelämäkseni, jos perhe-elämä on poissuljettu asia...?
Kommentit (25)
Ja aivan varmasti olisin panostanut enemmän ystäviini.
Nyt ovat molemmat aika retuperällä.
Joka päivälle omansa ja sitten tekisin yllätys- ja sokko (shokki-)treffejä niiden kanssa väärinä päivinä ja yrittäisin olla jäämättä kiinni. Jännitystä elämään.
Täällä eräs naikkonen kerrostalossa teki tuota parin kolmen äijän kanssa ja naapureissa heilui jännittyneinä verhot kun ne kyttäsi jääkö se kiinni kun toinen viivytteli vaikka toinen oli jo tulossa.
varmuuden vuoksi. Se kestää kuitenkin vuosia niin on aikaa yrittää. Tosin se ei ole muotia enää.
töihin ulkomaille...olin töissä Saksassa ennen lapseni syntymää, mutta halusin lapsen syntyvän ja elävän Suomessa, joten tulin takaisin tänne...
ehdottomasti elämäni sisältö olisi eläimet :)
Ennen lapsia olin täyspäiväinen hevosihminen. Joten jos ei olisi siunaantunut tälläistä laumaa lapsia niin varmaan notkuisin kaikki liikenevän vapaa-aikani tallilla edelleen.
kokeilisin uusia harrastuksia ja paneutuisin enemmän ystäviini!
Enkä palstailisi täällä. Ennen lapsia en ollut kuullutkaan tästä palstasta. Enkä siis esikoistani täällä vielä kuumeillut.
Lukisin paljon enemmän, nyt ei ehdi. Ja kävisin taidemuseoissa, elokuvissa ja konserteissa.
käyn töissä, näen ystäviä, vieläpä opiskelen samanaikaisesti ja hoidan lemmikkejäni. Ei käy aika pitkäksi!
Olen lapseton. Elän aivan tavallista elämää perheeni (eli mieheni, veljeni, vanhempieni jne.) kanssa. Opiskelen, urheilen juosten ja nyrkkeilen, vietän aikaa lemmikkieni kanssa.
Kyllä elämässä on ja pitääkin olla jokin muu pääasillainen sisältö kuin lapset. Lapset tulevat siihen sitten lisänä, jos sellaisia haluaa/saa.
ulkomaille. Työskentelemään, elämään ja oppimaan uusia kulttuureja. Siitä saisin pitkäksi aikaa sisltöä.
Mutta näin vanhemmalla iällä ymmärrän senkin että voisin jäädä Suomeen ja ryhtyä vaikka sijaisvanhemmaksi.
joten ehdinkin kehitellä itselleni kivan ja kiireisen uran siinä ajassa. Nyt olen ongelmissa, kun ura ei mallaa perhe-elämään :) Saimme lopulta jopa kaksi lasta hankittua.
mutta sen lisäksi pyrin ja pääsin oikeustieteelliseen, ja nyt opiskelen kolmatta vuotta. Vuoden kuluttua saatan jo olla valmistunut.
Olen eläinihminen, joten niihin varmaan kiinnittyisi elämä enemmän. Ja parisuhteeseen yleisesti.
Akvaariot sekä koirat ovat sydäntä lähellä (ja kotona lapsenkin kanssa) ja ehkä jopa hevoset kiinnostaisi.
Panostaisin enemmän työhöni. Teen väitöskirjaa hoitovapaiden lomassa, mutta jos minulla ei olisi lapsia, olisin varmaan jo väitellyt ja post doc-tutkijana ulkomailla. Matkustelisin useammin ja sellaisiin kohteisiin, joihin tuntuu hankalalta lähteä useamman lapsen kanssa. Kävisin enemmän elokuvissa, teatterissa, näyttelyissä ja ystävien luona myös toisilla paikkakunnilla. Hoitaisin enemmän kummilapsia. Yrittäisin ehkä kirjoittaa romaanin.
Todennäköisesti kyllä menisimme myös adoptiojonoon.
Ps. Oikeastihan tuo ei vielä ole pitkä aika yrittää mutta ymmärrän että kaikenlaisia ajatuksia tulee mieleen. Tsemppiä vauvahaaveille!
Kunka ahdistavaa elämää ihmiset elävät täällä. Antavat lasten pysäyttää koko elämän. Miksi helvetissä ei voisi muuttaa ulkomaille töihin tai kirjoittaa kirjaa vaikka on lapsia?? Ja hei ei ne kakarat voi olla koko elämän ainoa sisältö! Todella masentavaa luettavaa tämä ketju.
Mun äiti meni ulkomaille töihin ja koko perhe mukana, kiitos hänelle siitä! Ja useimmilla kirjailijoillakin on kuulkaas ihan lapsia ja koiriakin. Hävettää lukea kuinka käytätte lapsianne tekosyynä siihen että istutte perseellänne lähiössä ja elämänne pyörii tasan Nico-Petterin navan ympärillä. Sääliksi käy kun lapset saavat tuollaisen esimerkin että lisäännytään ja elämä päättyy siihen.
Olen lapseton. Elän aivan tavallista elämää perheeni (eli mieheni, veljeni, vanhempieni jne.) kanssa. Opiskelen, urheilen juosten ja nyrkkeilen, vietän aikaa lemmikkieni kanssa.
Kyllä elämässä on ja pitääkin olla jokin muu pääasillainen sisältö kuin lapset. Lapset tulevat siihen sitten lisänä, jos sellaisia haluaa/saa.
Ihme napanöyhtänkaivajia nämä vastaajat. Miksi ovat lakanneet elämästä kun on lapset tehty???
Paneutuisin ihan tosissani ainakin kirjoittamiseen ja musiikkiin. Panostaisin työhön, hankkiutuisin jatkokoulutukseen.