Lopetan turhan siivousstressailun ja olen parempi ihminen!

olen aina tykkänyt siististä kodista, ja siivonnut paljon ja myöskin stressanut siitä. Tuntenut itseni huonoksi ihmiseksi jos koti ollut sekainen.



Mutta nyt olen ajatellut asiaa hieman toiselta kantilta; minkälainen äiti haluan olla? Haluanko että lapset muistaa marttyyrina heiluvan äidin joka siivoaa luutu suhisten? En todellakaan!



Siispä kerran viikossa teen viikkosiivouksen ja tarvittaessa imuroin ja pesen vessaa sekä tietysti päivittäiset siistimiset ja se saa riittää.

Mitäs siitä jos on pölyä tai vähän hiekkanen eteinen? Se on vaan elämää. Ainakin lapsilla on iloisempi ja energisempi äiti ja voin suunnata voimavarat jotka olen käyttänyt siivoukseen, lapsiin ja heidän kanssa tekemisiin