Jos erityislapsi rikkoo muiden omaisuutta, vanhemmillako ei ole korvausvalvollisuutta? :-O
Olin kirppiksellä järjestelmässä myyntipöytääni, kun siihen tuli noin 8-10 v. lapsi katselemaan. Hän katsoi yhtä esinettä, jonka sitten pudotti ja se meni rikki. Äitiä/isää ei näkynyt. Kysyin lapselta että onko tämän vanhempi mukana.Pian äiti ilmestyikin, ja kerroin että esine meni hänen lapseltaan rikki, ja kysyin että voisimmeko neutotella jonkinlaisesta korvauksesta. (esineen hinta oli 10 e.) Äiti närkästyi ja sanoi että hänen lapsensa on kehitysvammainen, pitäisi olla hieman ymmärtäväisemi. Olin ihan että olen joo, mutta miten se korvaus. Ei sitten maksanut mitään, jankutti vaan että pitää olla ymmärtäväinen, ei hän tahallaan, hän on vähän kömpelö kun on kehitysvammainen jne...
Onko vammaisuus jonkun mielestä syy olla korvaamatta lapsen rikkomaa omaisuutta? :-O
Kommentit (18)
Sohva oli uusi ja kallis ja meni ihan pilalle. En saanut mitään korvauksia, sillä minun piti ymmärtää että lapsi on ylivilkas. Lisäksi olin kuulemma itse ottanut riskin tarjoamalla mustikkamehua keittiössä, ja tottakai minun olisi pitänyt huomioida, että tämä ipana ei tottele mitään ja juoksee mehulasi kädessä olohuoneeseen, vaikka kiellän häntä _monta_ kertaa. Lisäksi valkoisia sohviahan ostavat vain teennäiset trendipellet, joten sain mitä ansaitsin.
Totta kai rikottu omaisuus tulee korvata.
Mutta käytännössä tässä maassa on tehty aika vaikeaksi vaatia vammaiselta tuollaista korvausta. Vammaiset ovat ylisuojeltuja, mikä siis yleensä on hyvä asia. Mutta sun kohdalla nyt ei.
Tietenkin vanhempien olisi pitänyt vahtia lastaan paremmin. Mutta eivät vahtineet ja käyttivät nyt sitten hyväkseen sitä, että harva viitsii alkaa väittelemään vastaan vammaisen lapsen vanhemman kanssa. Vammaisia kun "kuuluu" ymmärtää.
olisihan äidin pitänyt sitten vahtia lastaan, jos hän on erityinen (ts. ikätasoaan vähemmän kehittynyt).
olisi pitänyt korvata. Jos ei kokonaan, niin ainakin puolet. Ja olithan sinä siinä vieressä, ja silloin olisit voinut sanoa lapselle, ettei koske,esineet voi rikkoontua..
Minä ainakin vahdin erityislapsiani paljon tarkemmin kuin taviksia, juuri siksi, että ovat tohelompia ja kömpelömpiä.
Mutta käytännössä tässä maassa on tehty aika vaikeaksi vaatia vammaiselta tuollaista korvausta.
Tässä onkin kyse vammaisesta LAPSESTA, ei vammaisesta. Pienen lapsen toilailut on aina vanhempien vastuulla.
olisi pitänyt korvata. Jos ei kokonaan, niin ainakin puolet. Ja olithan sinä siinä vieressä, ja silloin olisit voinut sanoa lapselle, ettei koske,esineet voi rikkoontua..
niin sen ikäiset ei yleensä enää kauheasti riko esineitä kirppareilla. Jos vammaisuus ei kummemmin näkynyt ulospäin, niin ap ei tiennyt, että esineet olivat erityisessä vaarassa. Ei ehkä edes arvannut, että lapsi koskee niihin, koska yleensä tuon ikäinen jo muistaa, ettei saa koskea.
Eikö heillä ollut kotivakuutusta
Useimmiten 100 euroa tai enemmän. Ei taida 10 euron kohdalla auttaa vakuuusyhtiötä huudella apuun.
Eikö heillä ollut kotivakuutusta
TOISTAN: syy oli hänen mielestään minun.
5
Eikö heillä ollut kotivakuutusta
Useimmiten 100 euroa tai enemmän. Ei taida 10 euron kohdalla auttaa vakuuusyhtiötä huudella apuun.
Tuo kysymys kotivakuutuksesta oli suunnattu - kuten sen otsikossakin lukee - viitoskirjoittajalle, eli sille, jonka sohva meni mustikkamehusta pilalle.
SIIHEN olisi tarvittu kotivakuutusta. Minä olisin ainakin raivostunut niin, että olisin ilman muuta pannut tuolle "ystävälle" laskun uudesta sohvasta.
Eikö heillä ollut kotivakuutusta
Useimmiten 100 euroa tai enemmän. Ei taida 10 euron kohdalla auttaa vakuuusyhtiötä huudella apuun.
Tuo olikin tarkoitettu vitoselle, jolla meni sohva pilalle. Unohdin lainata.
Eikö heillä ollut kotivakuutusta
Useimmiten 100 euroa tai enemmän. Ei taida 10 euron kohdalla auttaa vakuuusyhtiötä huudella apuun.
Tuo olikin tarkoitettu vitoselle, jolla meni sohva pilalle. Unohdin lainata.
haloo-päälle...
Eikö heillä ollut kotivakuutusta
TOISTAN: syy oli hänen mielestään minun.
5
äidiltä, itse olisin ollut häpeästi lamaantunut vastaavassa tilanteessa enkä olisi tiennyt miten pyytää anteeksi, mutta
a) äitinä en olisi ikinä antanut taaperon enkä leikki-ikäisenkään juoda mustikkamehua (tms.) vieraassa huushollissa varmistamatta, että lapsi juo keittiössä ja vielä olisin pyyhkinyt naaman ennen kuin olisin päästänyt juoksemaan mihinkään.
b) riippumatta äidin toiminnasta, valkoisen uuden sohvan omistajana en olisi antanut lapselle kotonani mustikkamehua tai jos olisin, niin olisin suorastaan pidellyt lapsesta kiinni, kunnes mehu on juotu.
Enkä ole mikään nipottaja, vaan kyse on tervestä järjestä. Eli tapahtuneen olisi voinut kyllä estää.
Eikö heillä ollut kotivakuutusta
TOISTAN: syy oli hänen mielestään minun.
5
Kyllähän sen siitä huolimatta olisi voinut laittaa vakuutukseen, virheitä ja vahinkoja sattuu, eikä kaikkia voi edes ennakoida, juuri niitä varten ne vakuutukset on. Harmi, jos ei ystäväsi tätä ymmärtänyt.
Mutta käytännössä tässä maassa on tehty aika vaikeaksi vaatia vammaiselta tuollaista korvausta.
Tässä onkin kyse vammaisesta LAPSESTA, ei vammaisesta. Pienen lapsen toilailut on aina vanhempien vastuulla.
Silti tämä äiti käytti nimenomaan vammaisuutta (ja ihmisten suhtautumista vammaisuuteen) hyväkseen luistaakseen korvaamisesta.
olisi pitänyt korvata. Jos ei kokonaan, niin ainakin puolet. Ja olithan sinä siinä vieressä, ja silloin olisit voinut sanoa lapselle, ettei koske,esineet voi rikkoontua..
niin sen ikäiset ei yleensä enää kauheasti riko esineitä kirppareilla. Jos vammaisuus ei kummemmin näkynyt ulospäin, niin ap ei tiennyt, että esineet olivat erityisessä vaarassa. Ei ehkä edes arvannut, että lapsi koskee niihin, koska yleensä tuon ikäinen jo muistaa, ettei saa koskea.
Nimenomaan, lapsi ei näyttänyt vammaiselta, siksi en osannut olla varuillani. Lisäksi en ole tuosta iästä varma, saattoi olla 11-12-vuotiaskin. Jos lapsi olisi ollut nuorempi tai olisin nähnyt että hän on vammainen, ehkä olisin osannut olla varuillani enemmän.
- erityislapsen äiti -