Jos yhteshuolajuus eikä lapset 11 ja 9-v halua enää

tapaamisoikeuden kanssa.



Siis tapaamista voitte aina rukata vaikka sellaiseksi miten se nyt lasten kanssa elää.



Muistakaa lasten paras, sehän lähtee lasten oikeudesta etävanhempaan.

Mites olis sellainen, että iskä tapaa viikonloppuisin ja vaikka viikolla yksi yö. Viikonloppuisin vaikka silloin kun teille parhaiten sopii

muuttaa asumista. Lapset kun eivät sanele asuntohankintoja.



Huolatjuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Ero on tuore ja lapset vasta tulossa ekaa kertaa mun luo (äiti on tällä kertaa se, jolla kämäinen kerrostalokaksio) ja pelkään etteivät viihdy täällä yhtään. Kai niitä pitää "pakottaa" ainakin nyt alkuun jonkin aikaa, mutta kuinka kauan? Vai kannattaako pakottaa? Ottaahan muutos aina aikansa.



ap

koska äiti on äiti.

mutta päätös on kuitenkin vanhempien. Olisi hyvä miettiä, onko syy todella se, että asunto on niin pieni ja tylsä? Kyse on ehkä kuitenkin jostain muusta, lapset, tuon ikäiset varsinkaan, harvemmin ajattelevat asunnon kokoa ja tylsyys harvemmin johtuu asunnosta vaan jostain muusta. Ehkä sille mulle voisi tehdä jotain, tai ehkä lapset ovat vaan väsyneitä asumaan joka toisen viikon eri paikassa. Ja jos näin on, niin ehkä lasten olisi tosiaan parempi asua vaan toisessa kodissa.



Joka toinen vkonloppu on aika vähän, yhteys toiseen vanhempaan vähenee melkoisesti, jos tapaamiset on noin harvoin. Mutta ehkä niitä voisi välillä pidentää, loma-aikoja voisi viettää enemmän yhdessä, silloin tällöin nähdä arki-iltaisin, ja ainakin soitella usein? Mikä nyt helpointa olisi, ja lasten kannalta parasta. Tuon ikäiselle myös kaverit alkaa jo merkitä aika paljon, tai ei ehkä ihan vielä, mutta pari vuoden sisällä, joten nyt kannattaa kyllä vanhempien huolehtia siitä, että kummallakin pysyisi läheiset lapsiin, se tulee olemaan tärkeää, kun murrosikä alkaa, sekä lasten että teidän vanhempian kannalta (murrosikä on haastavaa vanhemmille, siinä tarvitaan molempia, jos vaan mahdollista)

jos on tekemistä, eli tietokone ja ehkä joku pelikonsoli ja kavereitakin saisi olla.

mutta päätös on kuitenkin vanhempien. Olisi hyvä miettiä, onko syy todella se, että asunto on niin pieni ja tylsä? Kyse on ehkä kuitenkin jostain muusta, lapset, tuon ikäiset varsinkaan, harvemmin ajattelevat asunnon kokoa ja tylsyys harvemmin johtuu asunnosta vaan jostain muusta. Ehkä sille mulle voisi tehdä jotain, tai ehkä lapset ovat vaan väsyneitä asumaan joka toisen viikon eri paikassa. Ja jos näin on, niin ehkä lasten olisi tosiaan parempi asua vaan toisessa kodissa. Joka toinen vkonloppu on aika vähän, yhteys toiseen vanhempaan vähenee melkoisesti, jos tapaamiset on noin harvoin. Mutta ehkä niitä voisi välillä pidentää, loma-aikoja voisi viettää enemmän yhdessä, silloin tällöin nähdä arki-iltaisin, ja ainakin soitella usein? Mikä nyt helpointa olisi, ja lasten kannalta parasta. Tuon ikäiselle myös kaverit alkaa jo merkitä aika paljon, tai ei ehkä ihan vielä, mutta pari vuoden sisällä, joten nyt kannattaa kyllä vanhempien huolehtia siitä, että kummallakin pysyisi läheiset lapsiin, se tulee olemaan tärkeää, kun murrosikä alkaa, sekä lasten että teidän vanhempian kannalta (murrosikä on haastavaa vanhemmille, siinä tarvitaan molempia, jos vaan mahdollista)

voisi kuitenkin kokeilla sitä vuoroviikko-systeemiä, lapset saattava totuttuaan siitä pitääkin. Mutta jos ette asu ihan lähekkäin, niin se voi olla lapsille ikävää, sillä tuon ikäset tahtoo jo tehdä muutakin kuin olla vanhempien kanssa kotona, kaverit ja harrastukset ovat myös tärkeitä, ja jos toisen vanhemman luokse tuleminen estää ne, niin ehkä pitäisi miettiä muuta kuin vuoroviikko-systeemiä.

mies n. 500 metrin päässä. Kaveripiiri ja harrastukset ei ole onneksi se ongelma. Ehkä mä vaan stressaan turhia ennen kuin lapset on edes tänne tulleetkaan.



ap

minä muutin pois, kerrostaloon. Lapset olivat juuri tuon ikäiset. Pelkäsin, että he eivät halua minun luokseni: kaikki on uutta, huonekaluja myöten.



Mutta äiti on aina äiti. Lapset nimenomaan haluavat minun luokseni, vaikka tilat on ahtaammat. Älä huolehdi turhia.

lapsia kannattaa jo kuunnella. Jos eivät halua asua toisen vanhemman luona niin pakottaminen ei ole hyvä ratkaisu. Jos haluavat mielummin asua isällään niin miksi pakottaa muuhun?