G: Voisitko jättää 1-vuotiaan puoleksi vuodeksi näkemättä tätä kuin 2 krt kuussa?
Kommentit (23)
vehkeet millä voi pällistellä toista vaikka joka päivä
jos omasta lapsesta on kyse, niin en todellakaan. Naapurin ja sukulaisten lapset on sitten toinen juttu,..
Jaksat sinä nyt kauhistella tuota uraäitiketjua. Monet isät (ja äiditkin) näkevät lapsiaan vain tuon 2 kertaa kuussa, ja tuossa ketjussa puhuttu 3-5vrk kahdesti kuussa on enemmän kuin tavallinen tapaamisviikonloppu.
1-vuotiashan on vielä hyvin pieni ja minä haluan olla se, joka puhaltaa pipit ja on todistamassa ensiaskeleita. Korvaamatonta aikaa, jota ei saa koskaan takaisin!
Olen tehnyt kaks vuotta töitä et olin 7 vrk pois kotoa ja 7 vrk kotona. Nuorin oli sillon 4-6 vuotias. Itkin todella paljon ikävää.. Loppujen lopuks alkoi tuntua, et mulla tilttaa kokonaan. Olin putoamispisteessä. Sekään ei auttanu, että sain tosiaan olla aina sen 7 vrk putkeen kotona. Kun lähdön hetki koitti, niin voi sitä surun määrää. Itkin monesti koko 5 tunnin ajomatkan työpaikkakunnalle.
Sanoin sitten itseni irti todella hyvä palkkasesta työstä tietämättä jatkosta yhtään mitään. Ilmottauduin työkkäriin ja käskivät mun perustella työvoimapoliittiselletoimikunnalle töistä pois jäännin. Yllätys yllätys.. olivat inhimillisiä ja pääsin suoraan ansiosidonnaiselle :) Perhesyyt katsottiin riittäväksi syyksi.
isovanhempiensa luona. Mulla kamala ikävä lasta ja lapsi kyllä pisti kunnon shown päälle, kun tuli takaisin kotia. Mulle tuli kyllä aika huono omatunto tuosta.
En pidä itseäni kauhean ylisuojelevana äitinä, mutta kyllä tuolla aiemmassa ketjussa huomasin olevani mustasukkainen lapsen hoitajalle jo pelkästä ajatuksesta!
jos niitä ei haluta? En jättäisi ellen olisi kuollut.
niin, että kutsuisin itseäni tuon lapsen äidiksi.
Kuolisin ikävään jo toisena päivänä. Siis jos olisi kysymys omasta lapsesta.
Tonikäisen kanssa olis sama antaa koko kakara samantien adoptioon. Ehkä 15v voisi missata elämästä puoli vuotta mutta silloin syyn täytyisi olla TOSI hyvä. Esim olisin itse raskaana ja mulla tai lapsella olisi joku paha tarttuva tauti ja sen vuoksi karanteeni. Muuta syytä en vaan keksi tollaseen.
jos niitä ei haluta? En jättäisi ellen olisi kuollut.
Ihmiset voivat sairastua tai loukkantua vakavasti ei siinä kysytä haluja. Eli kuolema veto on täysin turha.
Pakkotilanteessa olisi pystyttävä. Kolmansien maiden äideille, tuo tapaamismäärä olisi suunnatonta edistystä. Monethan joutuvat jättämään oman kotimaansa työskennelläkseen ala-arvoisissa olosuhteissa elättääkseen lapsiaan, vanhempiaan ja muita sukulaisia. Toivon, että voisin tarvittaessa olla yhtä uhrautuvainen kuin monet heistä ovat. Muutenhan lapseni kuolisivat nälkään.
Omat lapset ovat jo isompia, mutta puristaa sydämestä pelkkä ajatuskin...
Jouduin olemaan kerran 3 viikkoa eristyksissä jodihoidon vuoksi lapsistani ja se oli aivan kamalaa. Vapaaehtoisesti en ikinä tekisi sitä. Silloin oli pakko, säteilyvaaran takia.
Mutta onneksi minun ei tarvitse tuota tehdä. Jos täytyisi, kärsisimme kumpikin. Olen 1-vuotiaani tärkein ihminen ja suurin lohtu ja itsetunnon rakentaja.
Mutta mistä sitä tietää varmasti kuitenkaan.