Vinkkejä kaivataan
Eli minulla on ongelma, että aina synnytyksessä lapsi ei ole laskeutunut vaikka olen 10 cm auki, lisäksi ilmeisesti supistukseni ovat suht tehottomia, mutta hyvin kivuliaita.
Ensi vuonna olisi kolmannen synnytys tulossa ja olen yrittänyt miettiä, että miten helpottaisin tuota tulevaa synnytystä.
Aikaisemmissa synnytyksissä olen lähinnä makaillut vaan sängyssä ja saanut ilokaasua ja epiduraalin.
Nyt ajattelin, että minun pitäisi pysyä pystyssä mahdollisimman kauan, josko se auttaisi vauvaa laskeutumaan paremmin.
Mietin esim. tuota jakkarasynnytystä.
Toinen mitä mietin on, että mikä olisi paras kipulääke jos haluaa olla pystyasennossa. Epiduraalihan vie jaloista aikalailla voimat.
Kommentit (6)
ilman muuta pystyasennossa koko avautumisen ajan - synnytys ei ole mikään sairaus, joten sinulla ei pitäisi olla mitään velvoitetta maata sängyssä ;-) Tietyt lääketieteelliset toimenpiteet tietysti asia erikseen, mutta jos antaa mennä mahdollisimman luonnolisesti, niin kyllä se liikkeessä pysyminen on parasta laskeutumisen kannalta. Johan tuon painovoimakin sanelee :-)
Minulle tuntui sopivimmalta asennolta tuo ison pallon päällä istuminen. Eihän se kävely ole ainoa pystyasento, vaan voit aivan hyvin myös istua! Kun istuu hajareisin pallon päällä niin lantio aukeaa kaiken lisäksi mahdollisimman paljon jolla pitäisi olla suotuisa vaikutus.
Synnytys kesti 28 tuntia, jonka olin käytännössä koko ajan pystyasennossa. En olisi kyennyt makaamaan - joka kerta, kun pakotettiin makuulle (esim käyrille), niin kivut yltyivät potenssiin kymmenen. Tuli sellainen paniikinomainen tunne, että on pakko päästä hyppäämään pystyyn.
Synnytyksen ekat 12 tuntia olin kotona, kyykin kylpyammessa tai nojatuolissa. Salissa olin altaassa ja nojailin sen reunaa vasten, kävelin ympäriinsä, istuin keinutuolissa ja kun kivut olivat hirveimmillään juuri ennen synnytystä, olin polvillani synnytyssängyllä. Ihmeen hyvin sitä tosiaan jaksoi pysyä pystyssä 28 tuntia putkeen. Enkä itse asiassa edes ymmärrä miten joku pystyisi makaamaan - minulle ainakin vaisto kertoi, että pystyssä on pysyttävä. Voin vain kuvitella miten hirveitä synnytykset ovat olleet joskus 50-60 -luvuilla olleet, kun synnyttäjät on pakotettu makaamaan koko ajan ilman kipulääkkeitä.
Mulla oli myös tytär avotarjonnassa tulollaan ja tästäkö se sitten johtui, etten pystynyt selälleni menemään ollenkaan; kipu yltyi aivan sietämättömäksi. Heiluin siis jalkeilla koko avautumisvaiheen ja yritin ponnistellakin seisaallaan. Lopulta voimat meni ja olin puoli-istuvassa asennossa kun tyttö syntyi. Mutta synnytys ei kestänyt kuin vähän yli 5 tuntia, johtuen ilmeisesti juuri siitä, että pysyin liikkeessä koko ajan. Suosittelen.
Itse olin kolmannen lapsen synnytyksen koko ajan jalkeilla.Vauva oli korkealla ja lääkärikin sanoi että ole pystyssä ja liiku jotta vauva laskeutuisi.
Seisoin lämpimässä suihkussa ja kävelin.loppuvaiheessa nojailin seisaalteen sänkyä vasten.Kivunlievityksenä ilokaasu ja kohdunkaulapuudute.Ponnistin vauvan jakkaralla.Puudute ei estänyt siis liikkumista ja koin että se oli tehokas.
Itse vielä ihmettelin että pystyin olemaan jalkeilla koko synnytyksen ajan.Kaksi ensimmäistä meni nimittäin niin kun sänkyyn jouduin niin sieltä ei enää ylös noustu ennen kuin vauva oli maailmassa.
Tosi hyvä kokemus muutenkin tuntui siltä että ite hallitsee oman kehonsa paremmin jalkeilla ollessa kuin makaamalla petissä.
Terveisin Äitix