Liian vahva

kuin vahvuus? Siitä ainakin voi parantua, kunhan sisäistää asian ja tahtoo parantua. Suosittelen tutustmaan asiaan ja miettimään (ennakkoluulottomasti), voisko kohdallasi olla kyse tästä, ja jos on, asialle kannattaa tehdä jotain.

"Läheisriippuvaisuudesta kärsivä ihminen ei kykene tunnistamaan omia ja toisten ihmisten rajoja. Hän ei pysty puolustamaan omaa reviiriään ja näkee, että omien rajojen pitäminen on merkki liiallisesta itsekkyydestä. Kyvyttömyys pitää omia rajoja näkyy usein siinä, ettei henkilö osaa sanoa “ei” silloin kuin pitäisi. Vaikka sisimmässään henkilö haluaisi kieltäytyä, hän ei pysty siihen, koska pelkää vastapuolen suuttuvan tai hylkäävän hänet. Usein suostumista seuraa häpeän tunne ja itsesyyttely: miksi olen niin tahdoton ja toisten vietävissä. Päätös ensi kerralla toisin toimimisesta epäonnistuu kerta toisensa jälkeen.



Läheisriippuvaisen on tärkeä oppia tiedotamaan, että hänellä todella on oikeus kieltäytyä ja pitää huolta omista mielipiteistään ja tarpeistaan. Tämä on oikein myös vastapuolta kohtaan, sillä silloin hän ei turhaan kuvittele, että toinen tekee asian mielellään totuuden ollessa toinen. Jos totuus paljastuu, vastapuoli joutuu noloon ja kiusalliseen tilanteeseen."





http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/laheisriippuvuus-tukahduttaa/

Itse olin ihan samanlainen. Se johtui lapsuudestani, äitini oli alkoholisti-yh, eikä hänestä ollut yhtään mihinkään. Isosiskoni oli kai jollain lailla masentuntu, sillä hän ei pystynyt asiaa käsittelemään mitenkään. Minä sitten hoidin kotia, kävin jo yläasteaikana iltaisin töissä, olin siskolle olkapäänä jne. Sitten huomasin, että olin kaikille kavereillekin se tuki ja turva. Itse masennuin myös niin pahasti että olin pakkohoidossakin. Pääsin tuosta pois vasta kun pääsin näiden ihmisten vaikutuspiiristä, eli muutin omilleni jne. Nykyään olen oppinut ottamaan etäisyyttä sellaisiin ihmmisiin, jotka vain vievät energiaa, eivätkä anna sitä takaisinpäin koskaan. Se vaatii tietoisen päätöksen ja vähän toki "kylmyyttä" luonteeseen, että pystyy sen tekemään, mutta olo paranee huomattavasti.

Itse olin ihan samanlainen. Se johtui lapsuudestani, äitini oli alkoholisti-yh, eikä hänestä ollut yhtään mihinkään. Isosiskoni oli kai jollain lailla masentuntu, sillä hän ei pystynyt asiaa käsittelemään mitenkään. Minä sitten hoidin kotia, kävin jo yläasteaikana iltaisin töissä, olin siskolle olkapäänä jne. Sitten huomasin, että olin kaikille kavereillekin se tuki ja turva. Itse masennuin myös niin pahasti että olin pakkohoidossakin. Pääsin tuosta pois vasta kun pääsin näiden ihmisten vaikutuspiiristä, eli muutin omilleni jne. Nykyään olen oppinut ottamaan etäisyyttä sellaisiin ihmmisiin, jotka vain vievät energiaa, eivätkä anna sitä takaisinpäin koskaan. Se vaatii tietoisen päätöksen ja vähän toki "kylmyyttä" luonteeseen, että pystyy sen tekemään, mutta olo paranee huomattavasti.

Itse olen asunut omillani jo 18-vuotiaasta mutta en ole pystynyt katkaisemaan välejäni esim. lapsuudenkotiini kokonaan vaikka ajoittain koen, etten sieltä saa mitään takaisinpäin. Olen yli 40v ja olen myös ollut masentunut pitkiä aikoja. Olen hetkittäin saanut apua mutta tälläkin hetkellä varmasti sitä tarvitsisin mutta en "osaa" hakea. Sisulla vaan eteenpäin.

t.ap

"Läheisriippuvaisuudesta kärsivä ihminen ei kykene tunnistamaan omia ja toisten ihmisten rajoja. Hän ei pysty puolustamaan omaa reviiriään ja näkee, että omien rajojen pitäminen on merkki liiallisesta itsekkyydestä. Kyvyttömyys pitää omia rajoja näkyy usein siinä, ettei henkilö osaa sanoa “ei” silloin kuin pitäisi. Vaikka sisimmässään henkilö haluaisi kieltäytyä, hän ei pysty siihen, koska pelkää vastapuolen suuttuvan tai hylkäävän hänet. Usein suostumista seuraa häpeän tunne ja itsesyyttely: miksi olen niin tahdoton ja toisten vietävissä. Päätös ensi kerralla toisin toimimisesta epäonnistuu kerta toisensa jälkeen.

Läheisriippuvaisen on tärkeä oppia tiedotamaan, että hänellä todella on oikeus kieltäytyä ja pitää huolta omista mielipiteistään ja tarpeistaan. Tämä on oikein myös vastapuolta kohtaan, sillä silloin hän ei turhaan kuvittele, että toinen tekee asian mielellään totuuden ollessa toinen. Jos totuus paljastuu, vastapuoli joutuu noloon ja kiusalliseen tilanteeseen."

<a href="http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/laheisriippuvuus-tukahduttaa/" alt="http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/laheisriippuvuus-tukahduttaa/">http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/laheisriippuvuus-tukahduttaa/</a&…;

ehkä jotain samaa on elämässäni tavallaan. Muutamia ystäviä on, joiden oikkuja siedän, koska pelkään kai jollakin tasolla välirikkoa. Yksi näistä on lapseni kummi, enkä halua että välimme menisisvät kokonaan ja lapsi kärsisi sitten tästä. Kyllä minä kuitenkin puoleni pidän ja sanon ei asioihin, joita en halua tehdä.

Mutta tavallaan en koskaan vaadi mitään itselleni, annan aikaani ja apuani mutta en saa aina sanottua, että samaa toivoisin joskus takaisin.

t.ap