Kaveri jolle ei kelpaa kun paras ja kallein
Olen kurkkua myöten täynnä kaveria, joka jatkuvasti brassailee kaikella saamallaan ja ostamallaan (miehen rahoittamalla) matrialla. Olkoon kyse vaikka kukkaruukusta, niin senkin pitää olla jotain designia ja markkinoiden kallein. En ole aikoihin viitsinyt mainita, jos olemme jotain kotiin tai itselleni hankkinut. Rouva pistää aina paremmaksi. Käyttää tuhottomasti aikaa sen kalleimman ja hienoimman tuotteen etsimiseen.
Kommentit (19)
mä ostan aina parasta ja kallista jos on mahdollista. Mutta en mä kerro hintoja kavereille tai "brassaile", eriasia jos joku kysyy mitä maksoi. Miksen hankkisi parasta jos kerta pystyn:D
ymmärtää miten joku viitsii käyttää niin paljon energiaa ja aikaa tavaran hankkimiseen. Siis lähtee hakemaan jotain tietynlaisia lakanoita tai astioita Helsingistä asti ja vaatteita ja kenkiä Italiasta. Hänelle ei mikään tavallinen tunnu kelpaavan ja tuntuu jotenkin ylenkatsovan kaikkea mitä minulla on.
"jatkuvasti brassailee kaikella saamallaan ja ostamallaan (miehen rahoittamalla)"
Ongelma on sinussa, ei kaverissasi. Jokainen saa hakea tavaransa ja vaatteessa vaikka Kiinasta, jos siltä tuntuu.
ymmärtää miten joku viitsii käyttää niin paljon energiaa ja aikaa tavaran hankkimiseen. Siis lähtee hakemaan jotain tietynlaisia lakanoita tai astioita Helsingistä asti ja vaatteita ja kenkiä Italiasta. Hänelle ei mikään tavallinen tunnu kelpaavan ja tuntuu jotenkin ylenkatsovan kaikkea mitä minulla on.
niin minunkin mielestäni ongelma on ap:ssa. Se ongelma on kateus. Miksi se muuten sinua haittaisi, että jollekin ei "kelpaa tavallinen". Tuskin hän sinun valintojasi ylenkatsoo, taidat vain itse vähän hävetä halpisjuttujasi. Eihän se hänen ajankäyttönsä ole sinulta pois.
9
sehän on joidenkin harrastus. Älä ota niin vakavasti, jos ystäväsi tykkää panostaa tuollaiseen. Jotkut tykkäävät autoista ja panostavat niihin ja kertovat niistä innoissan. Laittavat myös rahaa autoon.
Sinä olet aivan yhtä hyvä ihminen kuin ystäväsi.
joilla on tarve näytellä ja kehuskella kaikilla kalliilla ostoksillaan.
On myös ihmisiä jotka ostavat kalliita tavaroita ja asioita, mutta jotka eivät tee siitä numeroa.
Leveily on ärsyttävää, kun sitä kuulee joka ikisestä tavarasta: viinipulloista ja kalsareista lähtien.
Nämä tyypit ei ole tippaakaan kiinnostuneita sun uusista hankinnoista.
hänellä on varmaan tosi tyhjä olo jos elämää ei täytä tavaroilla. Se voi olla pakoa todellisuudesta, elämän rajallisuudesta ja omasta epätäydellisyydestä. Voi olla lähtöisin vaikka todella huonoista oloista. Yleensä varakkaaseen elämään syntyneet eivät leveile tuollaisilla asioilla tai tee niistä numeroa, kun ne ovat itsestäänselvyyksiä.
Ap:n kannattaa miettiä haluaako toimia yleisönä toisen ostelulle.
Enkä enää ole asiasta innostunut. Sääli tätä kaveriani, sillä kovin paljon ei hänellä kavereita ole. Ja tiedän kyllä miksi.
Olen todella panostanut kotiin, koska olen "kotihiiri", tykkään puuhastella kotona; siivota ja hinkata paikkoja (varmaan ärsyttävää ja turhaa joidenkin mielestä), ja viettää laatuaikaa kotona perheen kanssa, ja tykkään suunnitella kauniita yksityiskohtia ja kokonaisuuksia kotiin. Jonkun toisen mielestä näen varmasti ylettömän paljon vaivaa sen eteen; koluan huutokauppoja ja nettiä, ja sisustusliikkeitä. Minulle se on kiva ja haastava harrastus, joka tuo iloa elämääni!
Mutta. Valitettavasti monesti kun esim se kiva äiti puistosta on käynyt meillä kotona kahveilla jutustelun ja tutustumisen merkeissä, olen huomannut, että ensireaktio on hämmästys; "Onpa teillä nättiä, mistä olet tuon ja tuon hankkinut? "Onpa ihana keittö, lastenhuone jne..." "En tiennytkään, että harrastat sisutamista"
Ja sitten onkin mamma ottanut etäisyyttä, ja onpa joku äiti jättänyt sitten silkasta kateudessaan ystävyyden sillensä. Joten, en enää nykyään kutsu ketään kuin vain lähimmät ystävät meille kylään!!! Todellakin, Suomessa pätee sanonta: "Kellä onni on, se onnen kätkeköön!" Ja huom! en koskaan kehuskele millään, päinvastoin! Joillekin ihmisille on vain liian suuri pala nieltäväksi, että jollakin on jotakin liian kaunista/arvokasta jne. En ylenkatso ketään ihmistä, ja mielenkiinnon kohteita on monia, minulla se sattuu vain olemaan koti, ja onnekkaan sattuman kautta minulla on mahdollisuus panostaa siihen. Olen kiitollinen siitä.
Pointtini on se, että ymmärrän hyvin, että jos joku kehuskelee jollakin, se varmasti ottaa päähän, ja on ärsyttävää, mutta on myös paljon sellaistakin, että vaikka toinen ei ikinä leveilisi, ylenkatsoisi millään asialla, ollaan silti ärtyneitä siitä, että jollain toisella ihmisellä on asiat jossakin suhteessa liian hyvin.
Ja se taas on minusta todella ärsyttävää ja lapsellista!
tai sitten siitä, että toinen, joka ei tunne sinua, ajattelee, että ylenkatsoisit hänen vaatimatonta tai sekaista kotiaan, tulee sellainen olo että eletään eri maailmassa. Vähän kuin olisi aika jännää laittaa ruokaa jollekin Hans Välimäelle joka tekisi kaiken kuitenkin täydellisesti ja varmaan salaa arvostelisi pöperöitäsi.
Kiitos 20 vastauksesta, en ollut ajatellut asiaa tuolta kantilta.
Se on sääli, että joku ajattelee, että elisimme eri maailmoissa, sillä oikeasti on surullista jos materiaaliset seikat erottavat ihmiset erilleen, omiin lokeroihinsa! Eihän se ole kuin materiaa!
Ehkä se johtuu sitten siitä, että osalla ihmisillä on huono itsetunto. Oikeasti kaverille /ystävälle on ihan sama, millainen kämppäsi tai vaatteesi on, ystävyys ja ihmisenä oleminenhan siinä on keskiössä, ei hienot harrastukset, koulutukset, materia tai muu ihan sivuseikka.
minulla on ollut sinun kaltainen ystävä (maailma vieroitti, ei kateus). Hänellä on upea ja siisti koti, hän järjesti juhlia, joihin tilasi pikkukaupungin mittakaavassa hienoja tarjoiluja, ja sitten ihmetteli, kun kukaan ei puolestaan kutsunut häntä omiin juhliinsa.
Uskon, että kyse oli siitä, että ne vieraat kokivat, että eivät voi yltää samalle tasolle.
ohistellen
Ellei sitä joku tiedä, niin ei saa minulta tietoonsa, että vaikkapa keittiöveitset ovat parasta mahdollista merkkiä ja laatua. Minä olen itse iloinen, että minulla on sellaiset. Ihan sama, mitä muuta ostavat.
Yrittää paikata materialla itsetuntoaan ja sitä, että miehen kanssa ei muuten mene kovinkaan hyvin.
Jos hän saa ilonsa kalliin (laadukkaan?) tavaran haalimisesta ja omistamisesta, niin eihän se tarkoita että sinunkin pitäisi.
Mikset voisi vastata vaikka että "ai kun kiva, sähän niin tykkäät kaikista design-tavaroista!"
Enkä jaksa sellasten seurassa yhtään. Joku ongelma niillä täytyy olla.
oikeasti varaa,vai haluaako muuten brassailla? Näissä on ero.
Eli kun ap mainitsee ostaneensa kukkaruukun, kaveri sanoo, että hänkin osti ja se on merkkiä Xx ja maksoi NN euroa?