mitä on rakkaus
taas se tuli jo siinä otsikossa.
Antaa palaa.
Murisen jos kukaan ei vastaa.
Kommentit (10)
Heti alkuun pyydän myös itseltäsi vastausta tähän kysymykseen:)
Ja sitten omaa mietintää aiheesta..
Rakaus on jotain suurta, joka yhdistää ihmisiä. Itse ainakin tunnustavan rakastavani monia ihmisiä, miehiä ja naisia, kaikkia tosin eri tavalla. Miestäni rakastan, koska hän on tukenamme aj hä nonhyvä ihminen. Vaikea sitä on selittää. Joskus rakkaus näkyy vihana. Kukapa liitossa ei olisi joskus tuntenut syvää vihaa puolisoaan kohtaan? Ilman vihaa ei rakkaus voi näkyä ja olla aitoa. Lastani rakastan yli kaiken, syytä siihen en osaa selittää, hän vain on minun lapseni ja äidit rakastavat lapsiaan. Aika jännä juttu tämä rakkaus. Rakastan vanhempiani ja ystäviäni, ja toivon heille aina parasta ja onnellisuutta.
Eli mitä se rakkaus on? Se on tunne joak tuo ihmiset yhteen. Tuolla jo sanottiin, että Jumala ja rakkaus on sama. Itse en tätä täysin allekirjoita. Rakkaus varmasti on sieltä lähtöisin, mutta Jumala on vielä paljon suurempaa.
Ja kaikki todellinen rakkaus on Jumalalta. Rakkaus on todella kestävää laatua. Vieläkö sitä löytää maailmasta?
Yhden yön " rakkaudet" tai moneen vastakkaiseen sukupuoleen rakastumiset, pedofilia-" rakkaus" yms. ovat viholliselta :)
Sisällöltään juuri mitä yritin aiemmassa kirjoituksessani selittää.
Että sellaisia kevyitä kyselee hän. :)
Rakkaus on kaikki; siis se rakkauden vaikeampi laji, pyyteetön rakkaus. Jumala. Pelon vastakohta.
Minustakin korinttilaiskirjeen sisältö kertoo sen hienosti...
" Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali."
Aika iso asia tuo rakkaus. Kuinka moni jaksaa masentumatta ilman rakkautta. Pienille lapsillehan se on tutkitusti ihan elinehto. Suomenkielessä on mielestäni aika vahva lataus tuolla sanalla verrattuna englannin kieleen, miten lie sitten muissa kielikulttuureissa. Miten esim. arabialaisessa kulttuurissa? Täällähän on monia, jotka ovat naimisissa em. kulttuureista tulevien kanssa.
Tuolla wikipediassa oli jaoteltu filos, eros ja agape rakkaudet. Luterilaiset jakaa kahteen. Tekee mieli lainata tähän (kun en voi linkittääkään) pätkä Diakonia tänään kirjasta rakkauden kahdesta lajista. Siinä on kivasti kuvattu millaista on Jumalan rakkaus:
" Luther luonnehtii eroa " Jumalan rakkauden ja " ihmisen rakkauden" välillä seuraavasti: " Jumalan rakkaus ei löydä, vaan luo rakastettavansa; inhimillinen rakkaus syntyy siitä, mikä on rakastettavaa."
Lauseen merkitys on seuraava: Jumalan rakkaus kohdistuu siihen, mikä on ei-mitään ja tyhjää, luodakseen siitä jotakin ja saattaakseen sen olemaan. Jumalan rakkaus ei siis löydä kohteensa hyvää ja arvokasta, vaan luo ja lahjoittaa tämän hyvän ja arvokkaan. Ihmisen rakkaus sitä vastoin kohdistuu olevaan, hyvään ja kauniiseen, ts. arvokkaaseen. Koska ihmisen rakkauden ohjaama järki aina löytää rakastettavansa, sen kohde ei koskaan voi olla sellainen, mikä näyttää ei-miltään ja pahalta. Mutta Jumala rakastaa sitä, mikä on ihmisten silmissä ei-mitään ja pahaa.
Koska Jumalan rakkaus kohdistuu ei-olevaan, se ei etsi ihmisessä olevaa hyvää, vaan antaa ja jakaa hyvää. Jumalan rakkauden syy ei näin ole kohteessa oleva arvokas, vaan syy on antavan hyvyydessä, ulospäin pulppuavassa rakkaudessa itsessään. Kuten Jumala on luonut kaiken ei-mistään, samoin hän kutsuu ei-mistään kohteensa arvokkaaksi ja ympäröi tämän kohteen hyvyyksillään. Tällaisia " hyviä" ovat kaikki Jumalan luomakunnan hyvät lahjat.
Erityisen selvästi luova rakkaus ilmenee siinä, että Jumala ja sellainen ihminen, jossa Jumalan rakkaus elää, rakastavat " syntisiä, pahoja, tyhmiä ja heikkoja tehdäkseen heistä vanhurskaita, viisaita ja vahvoja" . Syntiset ovat kauniita, koska heitä rakastetaan; heitä ei rakasteta sen tähden, että he ovat kauniita." "
" Kokoavasti ilmaisten ihmisen rakkaus suuntautuu " ylös" ; sellaiseen, millä on näyttävä muoto; sellaiseen mikä on jotakin; vanhurskaaseen viisaaseen, kauniiseen, elävään jne. Jumalan rakkaus puolestaan suuntautuu " alas" ; ei-olevaan, alhaiseen, häpeälliseen, heikkoon ja kuolleeseen.
Jumalan rakkaus, joka " ei etsiydy sinne, missä se löytää hyvää, josta nauttisi, vaan sinne, missä se liittää ja lahjoittaa hyvän pahaan" , on Kristuksessa tullut lihaksi. Kristuksessa Jumala yhdistää itsensä ihmiseen, lahjoittaa itsensä ihmiselle, ottaakseen omakseen hänen ihmisyytensä, heikkoutensa ja hulluutensa ja lahjoittaakseen ihmisille oman jumaluutensa, voimansa, vanhurskautensa ja viisautensa."
Anteeksi pitkä lainaus, mutta en voinut vastustaa, kun siinä kuvataan niin kauniisti Jumalan rakkautta.
Aika paljolti olen näiden kolmen rakkaudenlajin (wikipedia) linjoilla. Näitä on aikoinaan käsitelty elämänkatsomuksellisten aineiden tunneilla ja ovat tulleet tutuiksi.
En minä osaa rakkautta määritellä. En kai minä nyt täällä kyselisi jos asia olisi päivänselvä;)
miisa29:
Yhden yön " rakkaudet" tai moneen vastakkaiseen sukupuoleen rakastumiset, pedofilia-" rakkaus" yms. ovat viholliselta :)
Ettei yllämainituista puhuttaessa voida käyttää rakkaus-määritelmää lainkaan, vaan kyseessä ovat esim. himo, tunnekyvyttömyys, yliseksuaalisuus, alistaminen, hyväksikäyttö, itsekkyys, suoranainen pahuus jne.
Minulla ei ole antaa kattavaa rakkauden määritelmää, mutta joitain tunnusmerkkejä ehkä kuitenkin.
Rakkautta ei voi ottaa eikä vaatia. Rakkautta ei voi edes vaatia vastaanottamaan. Rakkautta voi vain antaa.
Silloin, kun annamme rakkautta pyytämättä tai vaatimatta mitään itsellemme, olemme lähimpänä elämän arvoituksen ratkaisua.
Äitini aina sanoi että Jumala = rakkaus. Allekirjoitetaan.
Korinttilaiskirjeissä on myös hyvä määritelmä rakkaudesta.
Mielestäni Khalil Gibran myös kuvailee sitä kauniisti kirjassaan " Profeetta" .