Huoltajuudesta, kuka tietäisi, auttaisi...

2 on oikeassa mm. siinä, että oikeudenkäynti yleensä vain pahentaa tilannetta. Ja siinäkin, että se harvoin muuttaa vakiintunutta käytäntöä. Lapsen muuttamisen idea onkin siinä, että kun lapsi on jo muuttanut äidin luo ennen kuin isä vie asian oikeuteen, tilanne ehtii vakiintua äidin luo sangen nopeasti. Ei pidä luulla, ettei minulla olisi tästä ensikäden kokemusta lähipiiristä. Kunnollinen isä ei voinut yhtään mitään, kun hänen luonaan asunut lapsi päätti muuttaa äidille.



Huostaanotto on kokonaan eri asia. Tietenkin lapsi voidaan huostaanottaa, jos hän jää omasta tahdostaan asumaan alkoholistivanhemman luo ja hänen terveytensä on siellä vaarassa. Hänet voidaan huostaanottaa ja sijoittaa myös toisen vanhempansa luo. Se on eri asia kuin käräjäoikeuden päätös lapsen huoltajuudesta ja asumisesta. Oikeus ei arvo kolmen vaihtoehdon (isä, äiti vai huostaanotto) väliltä vaan vain kahden (isä, äiti).

Teinin yhteenotot vanhempien kanssa ovat aivan normaaleja. Tämä nyt vain on faktaa ihan ydinperheissäkin.



Lähivanhemmuuden muuttamiseen tarvitaan ihan oikeita ja todellisia ongelmia. Mihin perustat väitteen, että jotain ikävää voisi sattua?



Ellei isä suosiolla suostu etävanhemmuuteen, on sinun marssittava asianajajan luo ja nostettava kanne.



Ensimmäiseen käsittelyyn menee aikaa muutama kuukausi. Sitten tehdään todennäköisesti olosuhdekartoitus, haastatellaan teitä kaikki erikseen, haastattelut, jossa lapsi ja toinen vanhempi tehdään kummankin vanhemman kanssa. Tämä vie aikaa muutaman kuukauden. Sitten tulee uusi käräjäoikeuden istunto. Sen jälkeen odotetaan päätöstä. Aikaa voi hyvinkin kulua 1-1,5 vuotta. Asianajajien palkkiot nousevat helposti yli 10 000 euroon per vanhempi. Kumpikin vastaa omista kuluistaan näissä huoltajuusriidoissa.

Kun lapsi on ylittänyt 12 vuoden iän, hänen asumistetaan ei enää voi saada oikeudelta täytäntöönpanokelpoista päätöstä. Rahat menevät siis täysin hukkaan.



Täytäntöönpanokelpoinen päätös on sellainen, että viranomainen pystyy vaikuttamaan sen toteuttamiseen, tarvittaessa väkivalloin eli viime kädessä noutamalla lapsen ja viemällä hänet sen vanhemman luo, jonka luona hänen pitäisi asua. Kun lapsi on täyttänyt 12 vuotta, viranomainen (täytäntöönpanoviranomainen on vouti eli ulosottoviraston päällikkö, joka usein pyytää virka-apua poliisilta ja sosiaalivirastosta) ei kuitenkaan voi panna päätöstä täytäntöön. Siitä on laki tai asetus.



12-vuotiasta ei siis yhteiskunta enää pakota asumaan sellaisen vanhemman luona, jonka luona hän ei halua asua. Näin ollen lapsi voi kerätä tavaransa vaikka heti ja muuttaa ap:n luokse ilman, että siitä seuraisi mitään erityisen ihmeellistä. Isä voi viedä asian käräjäoikeuteen, mutta on epätodennäköistä, että hän saisi itseään puoltavan päätöksen, eikä päätöstä tosiaankaan toimeenpantaisi.



Eli jos vaan hermot kestävät niin eikun muuttamaan!



Tietysti järkevä isä uskoo pelkästään, kun asianajaja selittää hänelle tämän. Sen takia kannattaisi ehkä palkata asianajaja selittämään se.

12 vuotta täyttänyttä lasta kuullaan mutta hän ei edelleenkään päätä asioista.



Täytäntöönoanokelpisia päätöksiä tehdään niin kauan kuin lapsi on 18 v.



Tuo sinun teoriasi tarkoittaisi käytännössä sitä, että lasta ei voitaisi esim. huostaanottaa ja näinhän asia ei ole.



Teoriasi tarkoittaisi sitä, että lapsi voisi halutessaan muuttaa alkoholisti-narkkari vanhemman luo, jos se olisi lapselle ns mielusampi paikka asua.



Näin asiat eivät kuitenkaan mene.



2

Muutamalla sanalla kommentoin. Kun isä taikka lapsi alkaa uhkailla, sanoa että vedän sua kohta kunnolla turpaan niin mielestäni se on erittäin huono asia. Kun toinen on siinä tilassa että heittää kännykän yms. muita tavaroita seinään. Ja uhkaa käydä kiinni, niin mistä sen tietää milloin näin käy? Tai ei käy? Vihan määrä on jotain ihan kamalaa kun ottavat yhteen. Olen muutaman kerran nähnyt. Ja tätä tapahtuu niin usein. Lapseni ei ole ollut ennen tämmöinen, näin vihainen. Vasta eron myötä käytös alkoi muuttua radikaalisti. Isällä ei hermot kestä minkäänlaista temppuilua. Asiat hoidetaan huutamalla vitun kusipäätä jne.



Millaisia ns. normaalit riidat teinien kanssa sitten ovat? Kyllähän minäkin otan yhteen lapsen kanssa kun rajoja asetan mutta en nyt tuolla tavalla! Onko minulla oikeasti syy olla huolissani vai tapellaanko muuallakin paljon?

Mielestäni paras ratkaisu kaikkien kannalta on se, että istutaan alas saman pöydän ääreen ammattiauttajan kanssa tai ilman ja käydään läpi asiat, joista riidat syntyvät.



Onko kyse kapinoinnista rajoja vastaan? Rahan käytöstä, tupakoinnista, alkoholista, tietokoneen käytöstä, läksyistä jne.



Mikäli lapsen käytös on muuttunut eron myötä, olisi erittäin hyvä asia, että lapsi kävisi puhumassa tunteistaan ammatti-ihmisen kanssa. Kaikki voi olla pelkkää reagointia perheen hajoamiseen ja jos nuori ei osaa käsitellä näitä asioita ja niistä kumpuavia tunteita, hän tarvitsee apua. Tämä apu ei ole lähivanhemmuuden muuttaminen, koska se ei poista eikä muuta nuoren tuntemuksia kuin hetkeksi. Olisi siis syytä etsiä pysyvää apua.



Toisaalta on hyvä, että nuori jotenkin purkaa pahaa oloaan vaikkakin muoto on rajua. En usko, että kumpikaan loppujen lopuksi tekisi mitään pahaa toisilleen.



Oikeudenkäynti todennäköisesti vain pahentaa tilannetta. Oikeus harvoin muuttaa vakiintunutta käytäntöä.

on alaikäinen, vanhemmat päättävät. Riitatilanteessa asian ratkaisee käräjäoikeus eli jos eksäsi ei suostu lapsen muuttoon, on asia vietävä oikeuteen.



Se, että lähivanhemmuutta muutetaan vaatii erittäin hyvät perustelut. Se, että teini olettaa äidin luona olevan helpompaa tai mukavampaa ei riitä perusteluksi.

Millaiset perustelut, siis kuinka vaikeaa on muuttaa lähivanhemmuutta? Miten tämän nyt kuvailisi. Lapsella ja isällä on melkoisen huonot välit, turhankin usein. Ei ole kyse pelkästä teinin temppuilusta. On mahdollista että jotain ikävää voisi sattua. Joko isä taikka teini tekee jotain fyysistä toiselleen kun oikein ottavat yhteen. Hyvin lähellä ollaan sitä rajaa... Pelkään mitä tässä voi pahimmillaan käydä :(



Toki olen valmis lähtemään käräjille asiaa ratkomaan, ihan lapsen parasta ajatellen mutta eihän se mikään helppo tie ole. Olen asiasta, huolestani puhunut esim. perheneuvolassa. Varsinaista apua, neuvoja en ole kuitenkaan saanut.



ap

jos ihan sovussa pystyy muuttamaan, niin sehän on vain papaerin allekirjoittaminen lastenvalvojalla. Mutta ex-miehesi perustelu rahasta on helppo kumota; elatusavun laskemiseen on muistaakseni netissäkin ohjelma. Jollei laskennallista osuutta tule, saat automaattisesti Kelasta elatustuen. Raha ei saisi näissä olla se ainoa syy, varsinkaan jos pelkäät nuoren/isän käyttäymistä ja mahdollisia tulenarkoja tilanteita. Jos elatusapua tulisi maksettavaksi, pitää sinun harkita, tuletteko esim. toimeen ilman elatustukea, jolloin elatussopimusta ei ole pakko tehdä ollenkaan. Tällöin et siis saa tukea isältä etkä Kelasta.



Käräjäoikeus on se ainoa mahdollisuus jollei isä suostu. Väliaikainen määräys asumisesta kannattaa pyytää, sillä prosessit ovat yleensä pitkiä ja vaativat mm. sosiaalityöntekijöiden arvion tilanteestanne.



Voimia!