Vastasyntynyt vauva ja kätkytkuoleman pelko tekee hulluksi!
Meidän nuorin on vasta vajaan parin viikon ikäinen. Edellinen lapsemme kuitenkin kuoli ollessaan 3,5kk ikäinen eikä hänen kuolemalleen löytynyt syytä eli se oli kätkyt-kuolema.
Kuvittelin jo päässeeni sen yli ja vielä raskausaikakin meni melko hyvin, mutta kun nuorimmainen syntyi niin pelko on iskenyt tajuntaan ja se oikeasti tekee minut kohta hulluksi! En uskalla jättää vauvaa hetkeksikään vahtimatta, tarkistelen koko ajan hengittääkö vauva ja epäilen vahvasti, että osa vauvan itkuisuudesta johtuu tästä minun stressaamisestani.
Miten pääsisin eroon tästä? Terapiaan pääsen vasta muutaman kuukauden päästä. Kävin kyllä jo silloin terapiassa, kun vauvamme kuoli ja siitä oli apua ja se lopetettiin, kun voin taas ihan hyvin. En todellakaan kestä tätä muutamaa kuukautta. Vaikka miten koittaisi itselle sanoa, että kaikki on hyvin ja ettei tarkistelut auta, niin en vaan voi itselleni mitään...
Kommentit (21)
kätkytkuoleman riskiä. Tästä aiheesta on runsaasti oikeaa tutkimustietoa, ainoastaan eräillä netin luomusivuilla väitetään virheellisesti, että vieressä nukuttaminen olisi parasta.
Parasta on, että lapsi nukkuu omassa sängyssään, sängyssä ei ole leluja tai muuta irtonaista tavaraa.
kätkytkuoleman riskiä. Tästä aiheesta on runsaasti oikeaa tutkimustietoa, ainoastaan eräillä netin luomusivuilla väitetään virheellisesti, että vieressä nukuttaminen olisi parasta.
Parasta on, että lapsi nukkuu omassa sängyssään, sängyssä ei ole leluja tai muuta irtonaista tavaraa.
mä olen kyllä lukenut ihan toisin, samoin ilmeisesti kätilöt, jotka suosittelivat jo sairaalassa vieressä nukuttamista. Heillä on ihan toiset lähteet kuin joku luomusivusto.
Poinyyi ei nyt ole tämä, vaan se, että ap tarvitsee keskusteluapua.
#2
Vaikea näppäillä yhdellä kädellä imettäessä.
Tiedätkö ap pähkinä-keskusteluryhmän? Se on vanhemmille, jotka ovat saaneet vauvan lapsen kuoleman jälkeen.
Käpystä olisi mahdollisuus saada vertaistukihenkilön, joku joka on ollut samassa tilanteessa.
Lapsen kuolema järkyttää perusturvallusuuden tunnetta. On vaikea luottaa asioiden sujuvan. Pelko on ihan normaalia siinä tilanteessa.
että ei sinulle mitenkään voi kahta kertaa sattua samanlaista tragediaa!!!
Ei tosiaankaan kannata miettiä sitä että nukuttaako vieressä vai sängyssä.. Nuo kaikki todennäköisyydet ovat niin olemattomia.
Lapsesi pysyy kyllä elossa. Kun vaan itse ehtisit nauttia vauva-ajasta!
Kätkytkuoleman tai hengityskatkoksien varalta voi hankkia sellaisen hälytyspatjan, joka hälyttää jos vauva lakkaa hengittämästä? Luulen, että se olis pieni investointi jos sillä sais rauhallisemman mielen.
Osanottoni esikoisen kuolemasta, tuo on niin kamalaa ettei toivois kenellekään tapahtuvan...
Esikoisen kanssa olin välillä hysteerinen, piti välillä ihan herättää hänet kun nukkui niin sikeästi etten tiennyt onko elossa.. Nyt kuopus on nukkunut vieressä, enkä ole pelännyt, mitä nyt hieman piti opetella nukkumista vauvan kanssa, kun olin niin varovainen, paikat puutui kun nukuin yhdessä asennossa.
Kyllähän sitä jopa 2-v kuolee kätkyyn.Työkaverin tutun lapsi kuoli 1v8kk kätkyyn kun oli äitinsä kanssa päikkäreillä.Tästä tapahtuneesta noin 8-v mutta jäänyt mieleeni kun odotin silloin esikoistani ja itse myös pelkäsin kätkyä todella pitkään synnytyksen jälkeen.
Anteeksi ap että kerroin mutta oikeasti hei,lopeta murehtimen vaikka se vaikealta tuntuukin nyt aluksi.
Törkeä ihminen!! T : 23 vuotiaana lapsensa haudannut..
hei ap, tuollaisten aikuistu viestien lukeminen kannattaa jättää kokonaan pois. Joka ei ole lasta menettänyt, ei voi kuvitellakaan niitä pelon tunteita mitä se tuo tullessaan.
Mutta ensiksikkin olet erittäin normaali, että kokemasi jälkeen (otan osaa vauvasi menetykseen) pelkäät niin käyvän uudestaan.
siinä mielessä kyllä, että kätkytkuoleman syy voi olla esim harvinainen perinnöllinen sydänvika (joka siis johtaa yllättäen sydänpysähdykseen) ja koska tätä vikaa ei voida todeta jälkikäteen niin itse varmaan sinuna hankkisin sen kätkythälytin patjan lapsen sänkyyn. (onhan teiltä mitattu qt aika?) nehän maksavat alle 200 euroa ja monet ovat sanoneet että helpottavat huomattavasti äidinkin nukkumista kun tietää että patja kyllä hälyttää.
Minä olen myös lapsen menettänyt ja hommasin mielenrauhan vuoksi kyseisen patjan, itse asiassa sitten kuitenkaan lopulta en sitä halunnut käyttöön ottaa, mutta ajatus sen käytön mahdollisuudesta helpotti. Keskosvauvoilla kun mm tuppaa olemaan niitä hengityskatkoksia, joiden varalta sairaalassakin ovat piuhoissa kiinni...
Menetin ensin lapseni kohdun sisään. Tutkittiin kaikki eikä syytä saatu selville. Sittemmin sain lapsen ja oli todella rankkaa kun vauva nukkui ulkona vaunuissa. Ensimmäinen tunti meni ihan ok, mutta sitten iski pelko. Usein laitoin vanhimman lapseni kurkistamaan vaunuihin että kaikki on kunnossa. (kun en itse uskaltanut) Raukkamaista eikö?! Mutta niin se vain on. Kun sitä pelkää sitä pelkää. Itkuhälytin on kokoajan päällä kun olen viereisessä huoneessa. Eihän se pelko mihinkään katoa vaikka kävisit minkälaisen ihmisen luona puhumassa. Sun täytyy vain elää ja nauttia vauvastasi. Minä olen myös samaa mieltä kuin tuo "ammattikasvattaja" -kylkiasentoon vauva. Sitten voi jo helpottaa mieli kun vauva oppii itse nostamaan päätään puolelta toiselle. Mutta vasta kun vauva on noin 8kk voi hengähtää. Suurin kätkyriski on ohi.
Voimia sulle Ap. Muista helliä ja nauttia vauvastasi. Ja tosiaan, elä nukuta vieressä aina jos pelkäät. Nukut itsekin huonommin.
Ja meillä olikin patjan alle laitettava hälytin käytössä. Se helpotti oloa siinä mielessä, ettei koko ajan tarvinnut käydä tarkistamassa että hengittääkö vauva.
Muutaman kerran hälytin antoi myös väärän hälytyksen, kun vauva oli siirtynyt ihan sängyn reunaan nukkumaan. Ensimmäisillä kerroilla meinasin saada sydärin kun hälytin alkoi soida!
Onneksi olet päässyt elämässä jo näinkin hienosti eteenpäin.
Minulla itselläni oli vastaavia pelkoja. Olen kärsinyt lapsettomuudesta ja toistuvista kesksenmenoista. samalla kun odotin esikoistani, parhaan ystäväni lapsi, kummipoikani, kuoli 5kk iässä kätkytkuolemaan.
Vahdin alkuun omaa lastani hysteerisesti. Nukutin vieressä, kannoin kantoliinassa jatkuvasti. Kun lapsi oli 2kk ikäinen, sairastui hän hengitystieinfektioon ja joutui sairaalaan. Tämä oli jotenkin käännekohta minulle. Tajusin, että vaikka kuinka murehtisin, en voi estää jos jotain pahaa tapahtuu. Pitää vaan olla kiitollinen niistä päivistä jotka on meille yhdessä suotu. Lapsen kasvaessa pelot on vähitellen loppuneet.
Ystäväni puolestaan ei ole oikein vieläkään toipunut lapsensa kuolemasta. Hänelläkin on muita lapsia jotka pitävät elämässä kiinni, mutta jokapäiväistä on oman pään kanssa pärjääminen hänellä. Yritän olla hyvä ystävä ja kuuntelija, puhuminen tuntuu auttavan edes hieman.
En oikein osaa neuvoa mitenkään, mutta haluan vaan sanoa että tunteesi on varmasti tosi inhimillisiä. Anna itsellesi "lupa" huolehtia ja tarkastella vauvan perään. Pidä häntä lähellä. Toivottavasti sinullekin käyh niin, että vointisi helpottuu kun vauva kasvaa ja vahvistuu.
Jos koet että et jaksa, vaadi apua ajoissa. Soita neuvolaan tai vaikka käpy ry:n jo tänään, varmasti kriisiapua on mahdollista saada. On vaan raskasta että sitä joutuu järjestämään itse silloin kun ei jaksaisi. Tietäähän miehesi tunteesi?
mutta hälytinpatjaa ei voi käyttää, jos ottaa vauvan parisänkyyn nukkumaan. mäkin pelkäsin kätkytkuolemaa, vauva ei suostunu nukkuu omassa sängyssä, joten oli vieressä. siinä oli helppo tarkistella hengitystä ja sen jopa kuuli. rauhoitti mieltä sekin.
ja tämä:
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Paras hankintani koskaan on kätkythälytin. itsellä ollut aivan suunnaton kätkytkuoleman pelko, jo ennen raskautta mietin miten selviän pelkoni kanssa, pystynkö nukkumaan vuoteen lainkaan? Se turvallisuuden tunne mitä hälytin tuo vie mennessään kaikki pelot nukkumaanmeno aikaan. Suosittelen suuresti! ( hälytin nanny, maksaa vain 130 €)
Mulla ei ole tuota pelkoa mutta toinen pelko: oman sairaskohtauksen tai kuoleman pelko niin että vauva kärsii tai jopa kuolee sen takia. En esim. pysty nukuttamaan lasta ulos tai terassilleni, koska pelkään että mitä jos itse ollessani sisällä saan jonkun kohtauksen ja kuolen, ja vauva sitten paleltuu sinne ulos hitaasti ja kituen, kun äiti ei pystykään hakemaan sisään. Samoin nukkumaan mennessäni pelkään että entä jos en aamulla enää herää, niin vauva sitten kuolee hitaasti janoon ja nälkään ja meidät löydetään mädänneinä ruumiina joskus ties koska.
Pelkään minä jossain määrin lapsenkin kuolemaa minusta johtumattomista syistäkin toki, mutta tuo pelko että itse aiheutan kuoleman ja kärsimyksen on se suurin. Tukiverkottoman totaali-yh:yden vastuu vissiin painaa.
Otan osaa menetyksesi johdosta.
Pelko on aivan normaalia.
Minä pelkäsin kätkytkuolemaan molempien lasteni kohdalla ja ostin jo esikoiselle sellaisen hengitystä seuraavan "patjan", mistä moni jo mainitsikin. Aivan loistokapine.
Kummankin lapsen kohdalla tuli toki vääriä hälytyksiä, mutta kummallekin myös oikeat. Keskellä yötä alkoi hälytin huutaa ja vauva nukkui sängyssä ilmeisestikin hengittämättä. Nostin vauvan ylös, kesti hetken kun tokeni mutta sitten alkoi hengittää normaalisti. Toiselle kävi kerran aivan samalla tavalla. Luojan kiitos oli tuo hälytin. Ja maksoi muistaakseni 250 €, halvemmallakin varmasti saa.
perheneuvolaan, varmasti voit saada keskusteluapua sieltä jo nyt.
Vieressä nukuttaminen muuten pienentää kätkytkuoleman riskiä, koska vauvan hengitys menee äidin hengityksen rytmiin.