Lue keskustelun säännöt.
Sisäinen pakko muutella ohjelmaa jatkuvasti, analysoikaa mikä mulla on
16.01.2012 |
Onkohan käyttäytymiseni ihan normaalia.
Suunnittelen päiväni aika tarkkaan etukäteen, menemiset ja tekemiset siis. Tästä on tullut suorastaan pakkomielle.
Sitten kuitenkin usein käy niin, että minulle tulee suuri tarve kuitenkin muuttaa ne suunnitelmat viime hetkillä. Teen hirveästi peruutuksia tämän takia. Minulle tulee jonkinlaisia pakkoajatuksia että minun onkin tehtävä jotain ihan muuta kuin mitä olin suunnitellut.
Ja olen 38-vuotias nainen, en mikään teini.
Kommentit (5)
Hetkittäin suorastaan nautin siitä tunteesta että kalenteri on täynnä pitkälle eteenpäin. olen jotenkin elossa.
jotkut päivät vien kunnialla läpi.
usein kuitenkin perun, siirrän eteenpäin, joudun jopa valehtelemaan ym kun suunnitelmat ahduistaakin. usein jään vain kotiin potemaan morkkista toiminnastani.
masennusta, uskoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakko-oireinen_h%C3%A4iri%C3%B6
Huomaan itse juuttuvani suunnitelmien ja listojen tekemiseen, joita en sitten kuitenkaan voi toteuttaa ja se pakkoajattelu pahenee kun olen todella väsynyt ja stressaantunut. Kärsin jonkinlaisisista ahdistuspuuskista, joihin olen saanut joskus lääkityksenä Xanoria. Taustalla on traumaperäistä stressihäiriötä.
Voi olla että sitä tulee tehtyä epärealistisia suunnitelmia. Sitten kun on toteutuksen aika, tajuaakin sen että ne eivät syystä tai toisesta onnistu. Juuri niin kuin joku äsken sanoi.
Se että päivät ovat periaatteessa hyvin vapaat itse asiassa pahentaa tätä ongelmaa, koska mitään ehdottomia paalutuksia aikatauluissa ei ole. Niinpä tätä pyöritystä voi tehdä loputtomiin.
ap
ja jos ne alkavat liiaksi hallita elämää, kannattaa hakea apua tilanteeseen. Voisit käydä juttelemassa esim.terveyskeskuspsykologin kanssa asiasta. Lieviä neuroottistasoisia häiriöitä tuollaiset
Ilmeisesti olen ainakin hyvin impulsiivinen luonne. Haluaisin toimia ja aikatauluttaa elämääni harkitummin ja suunnitelmallisemmin. Mutta niin siinä vähän väliä käy että huomaan tehneeni epärealistisia suunnitelmia tai jostain muusta syystä päädyn viime hetkellä toisiin ajatuksiin. Tunnistan myös itsessäni tunteen että valmiiksi ajatellut aikataulut ahdistavat ja kahlehtivat minua. Mutta kun ne ovat itse suunnittelemiani kuitenkin...
Asiaa edesauttaa se että minulla on hyvin vapaat aikataulut, voin itse suunnitella päiväni melko vapaasti.
Ajanhallinnasta on alkanut tulla minulle suorastaan pakkomielle. Pakko-oireinen häiriökin on käynyt mielessä, kun en tiedä onko tämä enää normaalin rajoissa olevaa.