Onkohan kukaan eronnut sen vuoksi, että toinen on taloudellisesti vastuuton?
Kommentit (11)
Nainen täysin kyvytän hoitamaan taloutta, mutta ei antanut miehen hoitaa. Kun erosivat niin miehellä alkoi mennä aika hyvin.
Ex-miehen rahankäyttö oli sellaista, että raha vain valui jonnekin. Ei siis ostellut kalliita stereoita tms, vaan kävi baareissa, lainaili kavereilleen (jotka eivät ikinä maksaneet takaisin), söi joka päivä ulkona töissä ollessaan jne. Hän ei myöskään avannut koskaan postejaan, joten laskuja alkoi mennä perintään ja ulosottoon. Minä yritin taiteilla laskuviidakossa ja viimeiseen asti pitää luottotiedoista kiinni. Lopulta, kun alkoi jo vuokrat laahata jäljessä ja sai oikeasti miettiä mistä ruokaa, laitoin ukon pihalle.
Jossain vaiheessa homma toimi hetken niin, että minulle tuli kaikki talouden rahat ja vastasin raha-asioista. Se kävi äärimmäisen stressaavaksi sillä mies teki velkaa sinne sun tänne ja meidän rahat alkoi kaikki mennä laskuihin. Yksinäni niitä surin ja itkin, ja valvoin yöt...Ja vaikea on toiselle sanoa, että en anna matkarahaa että pääset töihin, kun kerran tuhlasit.
Sain nipin napin pelastettua omat luottotietoni, ja nyt olen sinnikkäällä "matokuurilla" saanut omat laskuni ajan tasalle ja pienen pesämunankin säästöön pahan päivän varalle.
On todella vapauttavaa, kun ei enää tarvitse miettiä mitä kaikkea tässä kuussa on sössitty, ja joko menee kämppä alta, suosittelen :)
On jo kyllin stressaavaa holhota yhtä aikuista lasta, mutta sekin vielä kun se saa niin pirusti enemmän vahinkoa aikaan kuin nuo taaperot!
on kuin minun kirjoittamani paitsi että lopulta kun minä pääsin hyväpalkkaiseen työhön, mies ei antanut mitään rahaa perheen käyttöön, vaan asui epävirallisesti samalla toisen naisen luona. Lopulta sain tarpeekseni ja nautin nyt siitä, että hallitsen itse omat ja lasteni rahanmenot. Ero kannatti, sillä yhteiskunnan tukiverkko on hyvä, vaikka olen ollut välillä työttömänäkin, asumistuki ja toimeentulotuki auttavat hädässä, kun ne säästöt loppuu.
Tsemppiä ja hyväunisia öitä sulle kohtalotoveri!
Ex-miehen rahankäyttö oli sellaista, että raha vain valui jonnekin. Ei siis ostellut kalliita stereoita tms, vaan kävi baareissa, lainaili kavereilleen (jotka eivät ikinä maksaneet takaisin), söi joka päivä ulkona töissä ollessaan jne. Hän ei myöskään avannut koskaan postejaan, joten laskuja alkoi mennä perintään ja ulosottoon. Minä yritin taiteilla laskuviidakossa ja viimeiseen asti pitää luottotiedoista kiinni. Lopulta, kun alkoi jo vuokrat laahata jäljessä ja sai oikeasti miettiä mistä ruokaa, laitoin ukon pihalle.
Jossain vaiheessa homma toimi hetken niin, että minulle tuli kaikki talouden rahat ja vastasin raha-asioista. Se kävi äärimmäisen stressaavaksi sillä mies teki velkaa sinne sun tänne ja meidän rahat alkoi kaikki mennä laskuihin. Yksinäni niitä surin ja itkin, ja valvoin yöt...Ja vaikea on toiselle sanoa, että en anna matkarahaa että pääset töihin, kun kerran tuhlasit.
Sain nipin napin pelastettua omat luottotietoni, ja nyt olen sinnikkäällä "matokuurilla" saanut omat laskuni ajan tasalle ja pienen pesämunankin säästöön pahan päivän varalle.
On todella vapauttavaa, kun ei enää tarvitse miettiä mitä kaikkea tässä kuussa on sössitty, ja joko menee kämppä alta, suosittelen :)
On jo kyllin stressaavaa holhota yhtä aikuista lasta, mutta sekin vielä kun se saa niin pirusti enemmän vahinkoa aikaan kuin nuo taaperot!
Tsemppiä ja hyväunisia öitä sulle kohtalotoveri!
Kiitos samoin, nykyään kun saa nukuttuakin :D
Niin arvelinkin. Ja itkeä saa kyllä muittenkin asioiden takia, ei tartte sen takia, että mies jättää vuokran maksamatta.
Tsemppiä ja hyväunisia öitä sulle kohtalotoveri!
Kiitos samoin, nykyään kun saa nukuttuakin :D
pelivelkojen takia ja yrittäjyyden takia tiedän ero-caseja
mutta meillä minä olen tuon ylläolevan kertomuksen kaltainen vastuuton tuhlari ja aiheutan miehelleni jatkuvasti harmaita hiuksia. Mulla on oikeasti ongelma tämän kanssa. Raha polttaa taskussa ja teen jatkuvasti kummallisia heräteostoksia, yleensä jotakin lapsille, vaatteita, leluja tms, vaikkei niihin oikeasti olisi varaa. Olen aika yksinäinen ja kai vähän masentunutkin, osteleminen tuo hetkellistä mielihyvää. Ennen kamalaa ahdistusta ja palaa kurkussa, kun tajuan tehneeni typerästi. En saa tätä hallintaan, pitäisiköhän hakea apua jostain. Luen viestini ja näen vastauksen kysymykseeni harvinaisen selvänä. :(
jos ostelu tuo sulle mielihyvää, osta kirppareilta lelut yms. lapset nauttii niistä yhtä paljon, mutta talous pysyy paremmin...
Ostelu on yksi riippuvaisuuden muoto, vähän niinkuin joillain peliriippuvaisuus tms. Toisilla on rahat aina loppu ja toiset taas menettävät luottotiedot ja asunnot. Kyse ei ole välttämättä itsekurista tai taloudellisesta osaamisesta. Kannattaa siis hakea apua ajoissa!
kysyttävää?