Hoitoalalla työskentelevät: Neulakammo

on kova neulakammo, ja ajattele: olen lähihoitaja! ehkä siitä joskus pääsee..

Voisi ostaa apteekista Emla-voidetta, jolla saa ihon pintapuudutettua ennen näytteenottoa.

20 v ei ole lapsi, ei tarvi sääliä. Pari hieman lihavampaa naishoitajaa armaan saa pidettyä tyttöäsi sen aikaa aloillaan että saadaan veri laskettua.

Niitä pullojen lukumääriä ei kantti tytölle laskea, se tuntuu ihan samalta kädessä otettiin niitä sitten 1 tai 8.

Ei tuohon oikein auta muu kuin että ei voi mitään.

Siis että tolkuttaa nyt vaan tytölle että se nyt vaan on tehtävä ja on onneksi hetkessä ohi. Labrassa pääsee vaikka makuuasentoon ja yleensä suhtaudutaan oikein hyvin ja siihen on totuttu että moni aikuinenkin pelkää ja pyörtyy. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Tyttösi on kuitenkin 20v eli aikuinen ja varmasti ymmärtää että tehtävä on vaikka kuinka pelottaa ja se ei oikeasti ole vahingollista se verikokeen otto eikä se pelko tai mikään muukaan tapa. Pelkoa ei kannata yrittää poistaa, se pitää voittaa eli kylmän tyynesti kävelee sinne huoneeseen, istuu ja kestää ja sitten se on ohi. Tunne on varmasti karsea muttei pysyvä.

etteikö tilanteesta olisi selvitty rauhallisella puheella ja varmuuden vuoksi toisella hoitajalla, joka pitelee hiukan aloillaan ettei käden tms. heilautus aiheuta vahinkoa.



Yhden ainoan tikattavan päällä olen joutunut istumaan ja kolme muuta piteli kiinni niin kauan että poliisit tulivat hätiin. Ei ollutkaan neulakammoinen vaan päinavastoin yllättävästi käyttäytyvä narkki.

Lapsille (ja joskus aikusillekin) voi pyytää lääkäriltä reseptin esilääkettä varten (käytännössä usein Diapamia tai vastaavaa, nestemäisenä), jos täytyy tehdä jotain toimenpiteitä (esimerkiksi kierukan asetus pelottaa joitain naisia aivan kauheasti) tai ottaa kokeita (varsinkaan lapsille ei ole ollenkaan harvinasita että kauhu kasvaa hurjiin mittoihin eikä se ole kenenkään etu että silloin väkisin piikitetään).



Parikymppisten kanssa vaikeinta on saada heidät paikalle jossa toimenpide tai koe pitäisi suorittaa, välttelyä jatkuisi vaikka ikuisesti. Paikan päällä voi pistää pitkäkseen, ottaa esilääkkeen, pitää tukihenkilöä kädestä, kuunnella musiikkia. Jonkilainen sosiaalinen häpeä estää lopullisen paniikkikohtauksen (toisin kuin lapsilla jotka eivät häpeä huutaa ja tapella vastaan).

Mitä tyttö pelkää, pelkääkö kipua? Jos pelkää niin sitten kyynärtaipeet kannattaa puuduttaa emla-voiteella. Joku ehdottomasti joku läheinen tytön mukaan näytteenottohuoneeseen vaikka kyseessä onkin jo aikuinen ihminen.



Eihän tuolle varmasti mitään ainakaan lyhyessä ajassa voi tehdä, mutta jos kammo johtuu jostain menneestä tilanteesta, sitä voisi ehkä käydä läpi.



Itse en ota näytteitä keneltäkään, mutta voisin kuvitella, että näytteenottajan rauhallisuus edesauttaa tilannetta. Ja se että joku pitelee tytön kättä paikoillaan, sillä takuulla sattuu vielä enemmän jos kättä liikuttaa pistohetkellä.

Mulla on pelkoa myös, kun usein on käynyt niin kipeää, ja viimeksi olin niin tonttu, etten muka kehdannut vaatia kokenutta hoitajaa ottamaan koetta, vaikka huomasin mulle tulevan harjoittelijan, niin huonostihan siinä kävi.

Se tyttö alkoi korjailla sitä neulan asentoa, ja kääntelemään, ja sehän tuntui, ja silloin mua vietiin..

Taju lähti ja sain kouristuskohtauksen.

Motkotti mulle sitten se vanhempi hoitaja, että mun olisi pitänyt vaatia kokeen ottoa makuullaan.

Mutta siis, puheeksihan se kannattaa ottaa ennakkoon.

Mutta kyllä se pelottaa, että jos jotain vaatimuksia alkaa esittää, niin kohtelu on aika kylmää ja nakellaan niskoja.

Vaikka tuo tyttö ei lapsi olekkaan niin kyllä se tässä tilantessa tulee ihan lapseksi kuitenkin laatumaan.



Tyttöä ollaan kyllä yritetty viedä kokeisiin, vaan ei siitä mitään ole tullut. Kukaan ei ole koskaan edes tarjonnut mitään rauhoittavaa, aina on vaan silitelty päätä mutta ei se auta kun tyttö huutaa, riehuu ja itkee. Viimeksi oli 4 hoitajaa pitämässä kiinni ja minä olin silittelemässä päätä, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut. Ei sitä saatu otettua. Tyttö oli tuolloin 18v. 5. luokalla kun saatiin otettua oli 4 hoitajaa + minä pitämässä kiinni ja yksi pisti, silloinkin hädin tuskin saatiin pysymään niin paikoillaan että saatiin otettua. Nämä kaksi edellämainittua tapahtui päivystyksessä.



Säälittää jotenkin katsoa sitä tyttöä kun hän parhaansa mukaan yrittää psyykata menemistä, kerran lähti tk:n edestä juoksemaan kun pelkäsi. Ja silloin ei tosiaan olisi ollut tarve kuin hemoglobiini ottaa. :(



ap

Jonkilainen sosiaalinen häpeä estää lopullisen paniikkikohtauksen (toisin kuin lapsilla jotka eivät häpeä huutaa ja tapella vastaan).

Heh heh. Itseäni ainakin pelottaa sen verran, että siinä ei paljon sosiaaliset paineet paina. Minulta on lähes vaarallista ottaa verta.

Näistä ei nyt varmaan paljon ole apua, mutta viimeksi kun oli verta otettava, sattui tuttu sairaanhoitaja olemaan kylässä. Yksityiseltä lääkäriltä ulkomailla (siis en tiedä mitä Suomen terkka sanoisi) saatiin näytteenottovälineet kotiin, ja kotisohvalla miehen sylissä verikoe (puudutusrasvan kanssa) onnistui. Toivotavasti ei ihan heti joudu uudestaan, lapsena saivat vielä terkkarissa otettua, mutta nyt tuskin.

Rauhallinen, ei-sairaalamainen ympäristö, puudutusrasva ja asiansa osaava (minulla vielä tuttu) pistäjä, joka kuuntelee asiakasta - näillä on saatu minulta tarvittaessa verta.

Ja kyllä sapettaa jälkikäteen, kun ei siitä taaskaan ollut mitään hytötyä, kaikki arvot ynnä muut kohdillaan.

Pelko on kumma juttu, ei se loogista ole, mutta siinä tuolissa istuessani (maatessani) tulee yleensä nähtyä kuolemakin parempana vaihtoehtona. Tätä ei oikein voi ymmärtää, jos ei itse pelkää - en minäkään ymmärrä, miten joku voi hämähäkkejä ja hiiriä pelätä, eihän niissä ole mitään pelottavaa.

trolleja kehittelevä tyyppi, tunnistan

Onko niissä neuloissa jotain erilaisia? Mä jouduin aikanaan käymään yhdessä tietyssä paikassa samalla hoitajalla kokeissa, ja se kävi aina tajuttoman kipeää. Olin siis pyörtyä ja meinasin oksentaa, ja tuosta kai mä sen kammon sain. Se hoitaja selitteli jotain neulojen ominaisuuksista, mutta voiko olla?

Sen jälkeen useimmiten on mennytkin ok, mutta tämä harjoittelija ei oikein onnistunut.

Ja nuo emlat, viekö ne tosiaan sen kivun pois, siis onko se vain pintakipua, ainakaan se ei siltä tunnu.

Sanoo tietävänsä että se ei satu, tietää että se ei kestä kuin hetken. Yritti raukka kovasti ottaa napakorua vuosi takaperin, mutta voitte arvata tuloksen.



Kun kysyin häneltä mitä pelkää, vastaus oli neuloja, verta, verisuonia ja rikkoutunutta ihoa.

trolleja kehittelevä tyyppi, tunnistan

Mutta en kyllä provoa, ihan oikeista asioista kyllä olen aina avauksia tehnyt.

Mulla on ihan samanlainen hysteerinen neulakammo kuin aloittajan tyttärellä. Nyt pitäisi mennä verikokeeseen, enkä todellakaan tiedä miten se tulee onnistumaan. Olen aloittajan tytärtä vanhempi ja normaalisti varsin ujo ja rauhallinen. Pistämistilanteet saavat minut kuitenkin itkemään ja panikoimaan, monesti myös vain poistumaan paikalta ilman, että pistämistä on onnistuttu tekemään.

Mulla on ollut suussani vuosikausia keskeneräisiä paikkaushommia, jotka on jääneet kesken mun paniikkini takia. Niitä ei ole saatu tehtyä loppuun, koska en uskalla varata aikaa hammaslääkärille, koska tiedän, että se pistää.

Yritän ajatella pelkoa järjellä, mutta se ei oikein auta. Pelko ei ole järkevää, se on alkukantainen vaisto. Monet rauhoittelee mua sillä, että se ei satu ja menee nopeasti ohi, mutta sekään ei oikein auta. En pelkää pistämiseen liittyvää kipua, vaan sitä pistämistä ylipäätään. Vissiin myös rikkoutuneita verisuonia.

Mua alkoi itkettämään pelkästään tämän ketjun lukeminenkin.

Ehkä eniten surettaa se, miten vähän hoitohenkilökunnalla on ymmärrystä aiheesta. Se, että pelkoa vähätellään tai että pistettävää pidellään väkisin kiinni, ei helpota vaan pahentaa pelkoa entisestään ja niin toimimalla jokainen pistokerta tulee olemaan vaikeampi.

Se, mikä auttaa, on hoitajan rauhallisuus ja se, että hän juttelee kanssani jotain, mikä ei liity mitenkään pistämiseen. Jos huomaan, että hoitaja hermostuu, niin pistäminen ei todennäköisesti tule onnistumaan. Ja jos pistäminen ei onnistu, niin seuraavalla kerralla jännitän vielä enemmän, koska pelkään, että toimenpide ei taaskaan onnistu. Ja hävettäähän se nyt aikuista ihmistä olla sellainen, mutta minkäs teet. Ne reaktiot tulee jostain niin syvältä, että en tiedä, miten niihin voi vaikuttaa.

Parasta kuitenkin olisi, jos hoitohenkilökunta olisi ymmärtäväistä eivätkä vähättelisi kokemustani. Se voi vaatia kärsivällisyyttä, mutta jokainen onnistunut pistäminen on askel kohti neulakammon vähenemistä. Harmillista vain, että ne mun askeleet riippuu hyvin paljon siitä, miten joku mulle tuntematon hoitaja käyttäytyy mua kohtaan.

Siis alan jo utkeä kun luen näitä.

Itselläni on oaha neulakammo enkö tiedä mistä se on. (Olen 14.v)Se on ollut aina. Sormenpäästä se ei satu mutta muut saavat itkemään ja voimaan pahoin. Huomenna nimulla on jäykkäkouristuksen rokotus ja se jänniittää aivan liikaa. Sain tietää siitä yli vuosi sitten ja se jänniittää. No sain Viime tiistaina että se on. No kun luen muiden kokemuksi nii tulee outo olo. Olen monesti jo miettinyt että kuolemakin olisi todellakin parempi vaihtoehto kuin piikki. Muut kotoa ei pelkää neuloja nii se ei ole hyvä. Vanhemmat ovat yläänsä vaan pitänyt syl.. (apua nyt itken) sylissä ja puristaneet kovaa. Joskus 4lk jouduin verikokeisiin kun mulla luultiin keliakiaa mutta ei ollut. Se oli aivan hirveää. ;( On hirveää kun ne pistäjät eivät tajus miltä piikkikammoisista tuntuu... haluisin että he voisivat puhua hetken ja odottaa että olisin valmis. Ei vaan he ottavat gollergat mukaan ja pitävät kiinni ja tunkevat sen sisään. Mietin myös monesti: ei se satu, se on vaan hetken, ei se satu vaa se on mun mielessä... Laittakaa tänne apuja jos on. ❤️

Vierailija kirjoitti:

20 v ei ole lapsi, ei tarvi sääliä. Pari hieman lihavampaa naishoitajaa armaan saa pidettyä tyttöäsi sen aikaa aloillaan että saadaan veri laskettua.

Noinhan lastenkin kanssa tilanne hoidetaan, joten mikä on pointtisi?

Juuri noilla kiinni pitämisillä taataan se, että pelko pysyy ja pahenee. Omien havaintojeni perusteella fobiaan liittyy hyvin yleisesti pelko hallinnan totaalisesta menettämisestä. Ja mitäpä muuta voi ihminen kokea, kun häneen katotaan väkisin.