Yritän ihan vitusti tulla uskoon, muttei onnistu.

mielellani 'tulisin uskoon' ja olen avoin. yritan elaa kuten hyva kristitty enimmakseen, mutta kaipaan tuota uskoon tulemista. se ei vaan tapahdu..

Jotain suurta, räjähtävää kokemusta? Armolahjaa? Enkeliä tuomaan viestiä?



Ehkä Jeesus on jo sydämessäsi, mutta et sitä yrittämiseltäsi huomaa?



Olen itse tapakristitystä perheestä. Jossain vaiheessa, parikymppisenä, minusta alkoi tuntua, että usko on höpötystä. Ei voi olla totta. Minusta tuntui, etten usko ja päätin lopettaa olla uskovainen. En nyt tosin sitä ennenkään mikään aktiivi ollut, mutta joskus kävin seurakunnan nuorten illoissa jne.



Meni pari viikkoa. Sitten yhtäkkiä tajusin, että on ihan sama, uskonko Jumalaan vai en. Hän on olemassa minun uskostani riippumatta. Mietin asiaa ja totesin, että minusta hyvin voimakkaasti tuntuu siltä, että Jumala on olemassa, en vain enää itse usko Häneen.



Silloin ymmärsin, että olisihan tyhmää olla uskomatta Jumalaan, jos kerran kuitenkin sisimmässäni tunnen, että Hän on olemassa. Se oli minun uskoontuloni. Ei mitään dramaattista. Vain sisäinen oivallus.



Haluaisin löytää henkisen kodin. Olen sitä välillä yrittänyt etsiä. En ole vielä löytänyt, toivottavasti löydän! Joskus tuntuu, että minulla on sisäinen tarve opiskella papiksi.

katsoessani Melrose Placea telkkarista, oikeasti! Olin tullut siihen tulokseen, että Jumalan ymmärrän jo täysin, mutta en ihan tajua, miten tämä Jeesus liittyy asiaan ja miksi siihenkin pitäisi uskoa. No, katselin Melroce Placea ja selailin samalla Raamattua, kun yhtäkkiä KÄSITIN kaiken selvästi ja kirkkaasti, Jeesus loksahti paikalleen. Hetki oli hieno, sekä ymmärrys Uudesta Testamentista ja Jumalan pojan tärkeystä, että sitä seurannut rauha.

Mitenkään en yrittänyt, tv-sarja kiinnosti enemmän kuin Raamattu ;).