Olenkohan ainoa, siltä ainakin tuntuu, joka ei peri vanhemmiltaan yhtikäs mitään..
Äitini kuoli muutama vuosi sitten 47v iässä, perinnöksi ei mitään. Isäni täyttää ensivuonna 60v ja on yksineläjä alkkis, erosivat ollessani 9v, enkä peri sieltäkään taatusti mitään.
Ja enpä saanut edes pyyhettä mukaani kun kotoa 17v iässä läksin, sen sijaan maksoin äidilleni vuokraa 15v alkaen.
Kommentit (10)
saatana joudun ämmän hautajaisrahatkin repimään.
En taatusti, hän ei ole ikinä ollut isä minulle mitä nyt siittänyt vain eikä edes elatusmaksuja äidille maksanut. Hän ei ole minulle mitään.
ap
saatana joudun ämmän hautajaisrahatkin repimään.
Äiti hassasi oitis kaiken, mitä hänelle isältä jäi, joten muuta ei ole tulossa.
Ja tosiaan 14-vuotiaasta asti itseni olen elättänyt. Äiti, sisarukseni ja appivanhemmat ja kälyt aina käsi ojossa tännepäin.
En peri yhtään mitään.
Isäni on alkoholisti ja kaikki rahat on aina menneet viinaan. Asuvat mielenterveysongelmaiswn äitini kanssa vuokralla, ei siis perittävää asuntoakaan.
Äitini ei ole koskaan ollut töissä, on vain kansaneläkkeellä.
Ei ole mtään omaisuutta kummallakaan, ei edes autoa.
En peri mitään siis.
Ja en minäkään ole kotoa lähtiessä saanut mitään mukaani.
Samassa veneessä ollaan siis:)
Minä en tule perimään yhtään mitään :)
Mun vanhempien kuolinpesä jäi velkaiseksi, mutta en joutunut maksamaan mitään. Sossu maksoi hautajaisetkin, koska olivat sossun asiakkaita.
Perinyt en kyllä mitään, ellei lasketa paria vanhaa pellavapyyhettä. Muu tavara oli täysin käyttökelvotonta ja meni roskiin.
En minäkään peri mitään. Isäni on kuollut, äitini elää. Kuolinpesää ei aikanaan jaettu, koska ainoa, mitä jäi, oli vanha omakotitalo, jossa äitini edelleen asuu. Sillä ei ole juurikaan arvoa, koska ei ole ollut varaa remontoida sitä.
Vanhempieni elämä on ollut kituuttamista köyhyysrajalla, itse olen tähän asti pärjännyt vähän paremmin, mutta omaisuutta ei minullakaan ole eikä tätä menoa tulekaan, joten ei minunkaan jälkeeni kukaan mitään peri.
Minä en tule perimään yhtään mitään :)
En peri yhtään mitään.
Isäni on alkoholisti ja kaikki rahat on aina menneet viinaan. Asuvat mielenterveysongelmaiswn äitini kanssa vuokralla, ei siis perittävää asuntoakaan.
Äitini ei ole koskaan ollut töissä, on vain kansaneläkkeellä.
Ei ole mtään omaisuutta kummallakaan, ei edes autoa.
En peri mitään siis.
Ja en minäkään ole kotoa lähtiessä saanut mitään mukaani.
Samassa veneessä ollaan siis:)
Samanlainen tarinamuuten, paitsi äidillä ei ole mielenterveysongelmia. Hän on hyvin nuoren ajoutunut sairaseläkkeelle, joten työuran jäätyä muutamaan vuoteen, eipä ole eläkettäkään kertynyt. Kansaneläkkeellä mennään, joten eipä paljoa tarvii odotella...
Minäkään en peri, mutta en haluaisikaan.
Perintö on ihan ilman omia ansioita saatavaa rahaa. Eniten ihmetyttää ne, jotka alkavat vielä vanhempiensa eläessä miettiä, että sit joskus saa niiltä perintönä sitä sun tätä. Tulee jotenkin sellainen olo, että he oikein odottavat vanhempiensa kuolemaa. Karmivaa!