Arvauskeskus ja diagnostiikan ongelmat..
Läheisellä nousi äkillinen kuume ilman muita oireita. Kuumetta oli usean päivän ajan pahimmillaan sen 39,7 astetta. Koska muita oireita ei ilmaantunut, hän kävi terveyskeskuksen päivystyksessä. Diagnoosi: Ylähengitysteiden virusinfektio. Näin siis siitä huolimatta, että MITÄÄN muita oireita kuumeen lisäksi ei ollut, ja tämän lääkärikin oli ihan ääneen todennut.
Kuumeen jatkuessa korkeana vielä usean päivän ajan, edelleen ilman muita oireita, hän kävi yksityisellä lääkärillä, jossa otettiin verikokeita useampana päivänä, kuvattiin keuhkot ja viimein annettiin diagnoosiksi myyräkuume.
Tuli aika ällistynyt olo terveyskeskuksen toiminnasta: annetaan diagnoosi "lonkalta" vaikkei löydöksiä ole, ja passitetaan kotiin potemaan ties mitä ebolaa. Lasku luonnollisesti sitten postitse.
Olen aiemmin puolustanut julkisen terveydenhuollon osaamista, mutta tämän kuultuani todella mietin jatkossa mitä puljua asiointeihini käytän!
Kommentit (11)
Minulla pitkään jatkunut kuume, labrakokeissa tulehdusarvot huipussa ja kilppariarvot sekaisin.
Lääkärin mielestä olin juoppo (kilppari sotki myös maksa-arvot). Menin samoilla labratuloksilla yksityislääkärille. Hän diagnosoi kilpirauhastulehduksen, sairauslomaa 6 viikkoa, lääkitys. Toipumiseen meni lopulta 3 kuukautta.
Toisella kerralla tipuin 3 metristä, ambulanssilla Malmin sairaalaan. Kuuden tunnin makaamisen jälkeen suomea osaamaton lääkäri käski suit sait minun nousta ja käski jumpata. Kun selkään sattui niin, että itkin, lääkäri totesi lihasten vain revähtäneen ja antoi jumppaohjeet ja käski kotiin. Hoitaja puuttui asiaan ja sanoi, että kotiin ei voi lähettää, jos ei minua ole kuvattu. Pääsin röntgeniin kolmen tunni jälkeen ja minut pantiin kävelemään sinne. Kuvista paljastui selkeä murtuma: Käveleminen ehdottomasti kielletty, kaikki liikkuminen ilman tukea aiheutti neliraajahalvautumisriskin.
Enoni kuoli samaiseen sairaalan päivystykseen, koska siellä ei tunnistettu sydänkohtausta.
Minulla pitkään jatkunut kuume, labrakokeissa tulehdusarvot huipussa ja kilppariarvot sekaisin.
Lääkärin mielestä olin juoppo (kilppari sotki myös maksa-arvot). Menin samoilla labratuloksilla yksityislääkärille. Hän diagnosoi kilpirauhastulehduksen, sairauslomaa 6 viikkoa, lääkitys. Toipumiseen meni lopulta 3 kuukautta.
Toisella kerralla tipuin 3 metristä, ambulanssilla Malmin sairaalaan. Kuuden tunnin makaamisen jälkeen suomea osaamaton lääkäri käski suit sait minun nousta ja käski jumpata. Kun selkään sattui niin, että itkin, lääkäri totesi lihasten vain revähtäneen ja antoi jumppaohjeet ja käski kotiin. Hoitaja puuttui asiaan ja sanoi, että kotiin ei voi lähettää, jos ei minua ole kuvattu. Pääsin röntgeniin kolmen tunni jälkeen ja minut pantiin kävelemään sinne. Kuvista paljastui selkeä murtuma: Käveleminen ehdottomasti kielletty, kaikki liikkuminen ilman tukea aiheutti neliraajahalvautumisriskin.
Enoni kuoli samaiseen sairaalan päivystykseen, koska siellä ei tunnistettu sydänkohtausta.
Kai teit valituksen!?
Hänestä tuo oli kuulemma "ihan ymmärrettävää", joten eipä kuulostanut siltä, että kauheasti kannattaisi valittaa.
Yritin kieltää ambulanssia viemään minua Malmille, koska tiesin, että hoito on huonoa, mutta kuulun sen piiriin osoitteen, eikä minua suostuttu viemään muualle.
Vammalajin perusteella kuitenkin kuuluin Töölön sairaalaan, jonne sitten aamukahdelta viimein pääsin - putoaminen tapahtui kello 13 päivällä.
No kukaan ei lähde ensimmäisen kuumepäivän jälkeen epäilemään myyräkuumetta. Jos olisi mennyt tk:n muutaman päivän kuumeilun jälkeen, niin totta kai oltaisiin toimittu samoin.
Yksityisellä voidaan ottaa vaikka magneetti heti ekana kuumepäivänä, mutta toki kaikki ymmärrämme, että se ei ole järkevää kenellekään. Yksityinen on kuin karkkikauppa, rahalla saa ihan mitä vaan. Asiantunteva ja järkevä lääkäri ei yksityiselläkään teetä ensimmäisen kuumepäivän jälkeen myyräkuumetestiä, se on ihan selvä. Toki heidän palkkansa koostuu asiakkaalle määräämistään labroista ja tutkimuksista, joten siksi niitä teetetään ihan liikaa ja turhaan.
Selkeistä virheistä kannattaa tehdä valitus Aluehallintovirastoon. Esim selkämurtumaepäily on vakava asia.
Diagnostiikka seuraa, järkevästi tehtynä, seuraavaa reittiä: Äkillisen sairastumisen jälkeen suljetaan heti pois välitöntä hoitoa vaativat tilanteet. Sitten oletetaan, että kyse on joku tavallisista kyseisiä oireita aiheuttavista tilanteista ja edetään hoidon kiireellisyyden ja hoitotavan suhteen niin, että todennäköisiä, hoitoa vaativia suljetaan pois. Jos todennäköisin sairastumisen syy ei vaadi nopeaa hoitoa ja vaaraa ei ole, lähetetään ihminen kotiin toipumaan varustettuna ohjeilla, milloin pitää välittömästi hakeutua takaisin hoitoon.
Kun valtaosa tällä hoidolla paranee, ollaan tyytyväisiä ja kuten aiemmin on ohjattukin, ne, jotka eivät parane, hakeutuvat takaisin hoitoon, jolloin tilannetta aletaan selvitellä laajemmin.
Mistään ei löytyisi rahaa siihen, että jokaiselle terveyskeskukseen tulevalle tehtäisiin heti kaikki mahdolliset ja mahdottomat testit ihan vain siksi, että joku harvinaisempi tilanne, joka ei parin päivän diagnoosin viivästymisestä miksikään muutu, diagnosoitaisiin heti ensimmäisenä päivänä oireiden alettua.
Ongelmana taitaa olla lähinnä se, että ihmiset eivät ymmärrä terveyskeskuksesta saamiaan ohjeita niin kuin ne on tarkoitettu. Kun hoitaja/lääkäri sanoo, että lepäile muutama päivä, ota tarvittaessa kuume/kipulääkettä ja tule uudestaan, jos ei helpota muutamassa päivässä tai jos kuume nousee lisää/kipu yltyy kovaksi se ymmärretään jostain syystä niin, että "sinua ei täällä hoideta, mene muualle." Oikeasti kun sillä tarkoitetaan kirjaimellisesti sitä mitä sanotaan eli että näillä oireilla ihmiset yleensä tai lähes aina paranevat itsestään muutamassa päivässä, jos sinä et parane tai oireet pahenevat, voi kyse olla jostain vakavammasta ja siinä tapauksessa tutkimme lisää.
Ei julkisessa terveydenhuollossa akuuteissa tilanteissa tai pitkittyneissä epäselvissä tilanteissa tutkimuksia säästellä. Kiireetön joutuu joskus odottamaan sitä kolonoskopiaa tai mri:tä vähän pidempään, mutta kyllä nekin hyvin herkästi poissulkumielessäkin tehdään, jos on aika pienikin mahdollisuus, että kyseessä voi olla jotain vakavaa. Usein ihmiset vain eivät palaa sinne julkiselle puolelle lisätutkimuksiin kuten on ohjattu, vaan toteavat, että eiovät ne siellä arvauskeskuksessa mitään tiedä, kun sanoivat, että katsele pari päivää sitä kuumetta ja lepäile ja vieläkin on kuumetta ja menevät yksityiselle. Ja saahan niin tehdä, mutta on hyvä muistaa, että silloin on syytä mainita käyneensä asiasta jo kerran terveyskeskuksessa ja koska näin tekivät, ettei yksityinen lääkäri luule oiretta uudeksi ja jätä siksi huomiotta jotain mahdollisesti vakavaakin vaihtoehtoa.
Yksityislääkäreissä on paljon ihan samoja lääkäreitä kuin julkisella puolella, moni tekee esim. 80 % työaikaa julkisella ja lisänä yksityistä. Sitten on nuoria ja kokemattomia lääkäreitä, jotka täyttävät yksityisen suurta lääkäritarvetta opiskelujensa ja erikoistumisensa ohessa ja sitten niitä, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai uskaltaudu akuuttityöhön, vaan ehkä perhe- ym. syistä haluavat helpomman ja vähemmän vaativan työn kuin julkisen puolen akuuttityöt terveyskeskuksissa ja sairaaloiden päivystävinä lääkäreinä.
Arvauskeskus ja diagnostikan ongelmat. Kyllä näiden vuosien vareelle mahtuu läheisille ja ystäville niin monta virhearviointia että miettiä pitäisikö arvauskeskukset lakkauttaa. Ihmettelen myös suuresti näitä hoitajia ja lääkäreitä. Ovatko he sokeita, kuuroja, ovatko he ohjelmoituja ajattelemaan tietyn kaavan ja hoitopolun mukaan. Eikö aika riitä? Onko aina kiire? Mistä tämä osaamattomuus kumpuaa? Itse jos tekisin näin paljon virhearviointia häpeäisin niin että vaihtaisin alaa. Nuoret lääkärit tuijottaa tietokoneita eikä katso potilaita edes silmiin. Olen ollut terveysalalla 30 v ja osaaminen on latuperällä ja omaiset joutuu vaatimaan sairaille apua. Kyllä olisi aiheellista mennä peilin eteen miettiä onko oikealla alalla ja mikä on osaaminen. Kriittisyys ei ole pahitteeksi. Liian arroganttia on touhu. Onneksi on joitakin helmiä joukossa jotka vielä antaa toivonkipinää. Sellainen helmi on vaikeata löytää.
ja väärät antibiootit yksityiseltä aikoinani ja monen sadan euron laskun perään. Julkiselta sitten oikeat tropit.
Käytänkin nykyään pelkkää julkista, tosin vähän, koska sekä minä että lapset hyvin terveitä, mutta aina on akuuttihoitoon päässyt samana päivänä ja vaivaan saatu oikea hoito.