Lapsen yölliset kauhukohtaukset.. kertokaa kokemuksia

Valitettavasti meillä ei ainakaan ole keksitty mitään, mikä auttaisi, paitsi aika. On siis vaan odotettava että kohtaus menee ohi.



Omalla pojallani (nyt 3,5 v.) kohtauksen laukaisee usein se, että hänellä on yöllä liian kuuma, siis ikäänkuin kuumehoure. Poika on aivan hiestä märkä. Meillä siis osataan jo välttää liiallista peittelemistä.



Kannattaa myös tarkkailla, onko jotain, mitä lapsi erityisesti kammoaa kohtauksen aikana. Huomasin nopeasti, että oma poikani pelkää jostain syystä käsiä (!!!), myös omiaan näiden kohtausten aikana, ja siksi yritän pitää kädet mahdollisimman hyvin poissa näkyvistä, kun menen häntä rauhoittelemaan. Laitan siis esim. kädet selän taakse. Luulen, että hän näkee niissä jonkun jättiläisötökän tms.



Jaksamista, nuo kohtaukset ovat kauheita kun toinen huutaa ja tuntuu, että ei voi tehdä mitään.

Meillä on tytöllä noita yöllisiä kauhukohtauksia 2-3 -vuotiaana useita kuukausia, lähemmäs vuoden. Olivat ihan kamalia, enkä vieläkään keksi (ajasta on nyt 6v) mistä tulivat jamiten niitä oikeasti olisi pitänyt hoitaa. Meille neuvottiin ettei saa herättää, mutta jos en saanut lasta "tajuihinsa", hän huusi ja riehui yrittäen vahongoittaa itseään, eli olisi voinut todella käydä pahasti. Kun sain hereille, tyttö oli ihan kauhuissaan, mutta ei ollenkaan tajunnut missä on. Samainen tyttö on edelleen herkkä ja näkee helposti painajaisia ja mielikuvituksellisia unia, liittyneekä siihen? En voi kuin tsempata, se menee ajallaan ohi.

Syytä niille ei tunneta.



Toisin sanoen voit heti unohtaa kaikki, jotka sekottavat yölliset kauhukohtaukset painajaisuniin (ne eivät ole painajaisunta!) ja väittävät, että lapsi on nähnyt jotain pelottavaa. Ei ole.



Minulle lastenlääkäri sanoi, että se on aivojen kehityksessa joillakin lapsilla tapahtuva asia, josta ei kannata huolestua. Jos teillä on seinänaapureita, heille kannattaa kertoa, mistä öinen kiljunta johtuu.



Ja kun lapselle sellainen kohtaus tulee, mene hänen luokseen ja istu vieressä, vaikkapa käsi hänen harteillaan. Odota. Ei kannata yrittää herätellä häntä, eikä jutella mitään, odota vaan. Itku loppuu muutaman piiiiitkältä tuntuvan minuutin jälkeen itsestään ja lapsi on ihan hereillä. Ja jatkaa uniaan.



Kohtausta vain pitkittää ja pahentaa se, jos kyselet lapselta "mikä sinun on" tms, tai yrität väkisin ottaa hänet syliin.



Meillä nuo alkoivat pojan ollessa noin kolmevuotias ja loppuivat parin vuoden päästä. Kohtauksia tuli hyvin satunnaisesti, keskimäärin kerran kuussa. Mitään yhteyttä esimerkiksi päivän tekemisiin tai kiireisiin en havainnut, kohtauksia saattoi tulla ihan yhtä hyvin täysin tapahtumattoman ja rauhallisen kotona oleilu-päivän päällekin.