Lue keskustelun säännöt.
Oman elämäni läpimurto!
11.01.2012 |
Nyt voin ensimmäistä kertaa elämässäni sanoa tietäväni mitä mä haluan! Oon liian kauan elänyt epätyydyttävässä parisuhteessa jossa mies ei huomioi, eikä osallistu arkeen pikkurillilläkään. Oon liian kauan miellyttänyt muita ja pistänyt toiset itseni edelle! Nyt oon vihdoinkin selvillä siitä että mun ei tarvii sietää tälläista kohtelua vaan nyt voin lähteä ja tuntea itseni taas vapaaksi!
Seuraavana siis kysymys; miten teen eron pehmeästi mieheen joka kuvittelee elämämme olevan täydellistä? Niin etten murskaa uskoaan tulevaan?
Kommentit (16)
oletkohan sinä samanlainen sekopää-ämmä, kuin vaimoni ?
Jesh, hän laittaa ruokaa ja pesee pyykin. Käy kuitenkin harrastuksissaan ja nukkuu viikonloppuisin pitkään. Arvaa kuka hoitaa aina silon lapsia?
Ja joka käänteessä korostaa itseään. Ihan kuin tässä muilla olisi jotain "omaa aikaa" tai "harrastuksia". Lapsiperheessä.
Sinä, ja muut sekopää-ämmät pääsette vapaaksi siten, että jätätte perheenne. Antaa heittää vaan !
Huomenna kun tulet kotiin, ei avain kierry lukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies kuvittelee elämänne olevan täydellistä?
Elämämme on jotakuinkin sitä, että mä hoidan yksin ihan kaiken. Tulkaa väittämään muuta niin nauran. Mies istuu pelikoneella oli sitten pleikkari tai tietokone, kaikki illat. Olen istunut kaksi vuotta kotona neljän seinän sisässä odottamassa että hän tulee töistä kotiin, jotta voin pettyä siihen ettei aikaa minulle ole. Olen hiljaa ja hoidan kotihommat marmattamatta. Roskiakaan hän ei vie. Lapsia meillä ei ole ja luojan kiitos ei tule.
Hän on se joka viikonloppuna nukkuu niin pitkään, että mitään ei kerkeä tekemään yhdessä. Hän ei vaan kykene nousemaan. Hän on laiska ja saamaton. Tottakai hän tykkää kun kaikki tulee tarjottimella...
Mä oon niin väsynyt ottamaan vastuun kaikesta ja saamaan huomiota vasta sitten kun pistän kauhean työrupeaman sen eteen että saan edes hymyn joka on kohdistettu oikeasti minulle.
Seksin osalta... Olen parisuhteessamme se joka haluaa. Mies... No hän ei ole tehnyt aloitetta seksiin kertaakaan näinä neljänä vuotena. Hän haluaa minua kyllä ja pitää seksikkäänä mutta hänelle sillä ei oo niin suuri merkitys.
Hänen mielestään elämämme on täydellistä. Täydellinen vaimo, joka hoitaa kaiken, hänen ei tarvitse pikkurilliäkään nostaa. Vaimo joka ei marmata, nalkuta, haluaa antaa miehelleen kaiken mitä tämä haluaa.
Ja kökönmarjat mulle ei avain käänny lukossa, mä oon vaan onnellinen kun pääsen tästä pois, etten koe koko ajan olevani arvoton ja riittämätön!!
kokevat olevansa arvottomia ja riittämättömiä tuollaisessa tilanteessa.
Looginen ajattelutapahan olisi kokea itsensä eritäin arvokkaaksi ja täydellisen riittäväksi kun mies ei kerran koe, että hänen tarvitse jeesailla sinua vaan onnistut erinomaisella tasolla muutenkin ?
mä oon vaan onnellinen kun pääsen tästä pois, etten koe koko ajan olevani arvoton ja riittämätön!!
Erinomaisella tasolla joka uuvuttaa minut täysin? Ei en jaksa katsoa perseilyä vierestä kun itselle ei työn, kahden tutkinnon opiskelun ja kodinhoidon jälkeen jää aikaa... Ei kun pyydän apua ja mies istuu sohvalla siihen asti että suivaannun ja teen itse. En ansaitse tällaista. En jaksa. Burn out lähellä jos en pääse pois.
Tuntuu että vaan kasvatan pikkupoikaa ja en enää tunne häntä kohtaan vetoa. Välitän etten tahdo satuttamalla satuttaa mutta nyt on mun vuoro pistää oma elämäni etusijalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen tuskin tulee miehellekään yllätyksenä, jos vielä haluat erota.
Tuollaisessa tilanteessa tulee sille ahkeralle helposti sellainen tunne, että mitä minä tuota toista perässäni raahaan ja passaan. Mitä hyötyä minulle on hänestä? -Ei mitään.
Karua kyllä, mutta kyllä parisuhteen pitää hyödyttää molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdeterapiasta olisi ehkä apua JOS minä tahtoisin yrittää! Mutta en tahdo raahata miestä perässäni ja toimia itse vajaalla energiamäärällä omassa elämässäni... En jaksa.
Miehelläni on peliriippuvuus. Joo se on syy moneenkin asiaan ja hänen kanssaan keskustelusta syntyi hedelmää, hän ensin ei ymmärtänyt mistä oli kyse ja sitten kun ymmärsi, kaikki on sujunut hyvin ja minulla on vapaa ja hyvä olla jälleen, häntä masentaa ja hän on rikki - joo mutta hittovie mulla ei oo vastuuta enää sellaisesta perseilijästä!! Ihanaa!
Ja mun iällä merkitys mikä? Te ette mun elämästä Niin paljon tiedä että iällä tekisitte jotakin. Olin sitten 40, 30, 25, 20; tulos sama, olen onnellinen kun olin rohkea enkä jäänyt siihen liittoon!
kokevat olevansa arvottomia ja riittämättömiä tuollaisessa tilanteessa.
Looginen ajattelutapahan olisi kokea itsensä eritäin arvokkaaksi ja täydellisen riittäväksi kun mies ei kerran koe, että hänen tarvitse jeesailla sinua vaan onnistut erinomaisella tasolla muutenkin ?mä oon vaan onnellinen kun pääsen tästä pois, etten koe koko ajan olevani arvoton ja riittämätön!!
Eiköhän tunne siitä, että on arvostettu, ja että kumppani oikeasti rakastaa, tule nimenomaan siitä, että saa sitä huomiota, toinen hoitaa puolet yhteisestä taakasta jne.
Ihan turha kuvitella, että kukaan nauttisi parisuhteessa orjana olemisesta. Moni mies vaan tuntuu edelleen kuvittelevan, että vaimo haluaa leikkiä hänen äitiään, ja heittäytyy pikkupojan rooliin. Ja sitten ihmettelee, kun seksi loppuu ja lopulta puolisokin lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olevan täydellistä niin sun ensimäinen hommasi on murskata tämä kuvitelma. Alat puhua miehesi kanssa siitä mikä mättää ja milt sinusta tuntuu ja miksi. Ja kuuntelet myös mitä miehlläsi on mahdollisesti sanottavaa.
SItten vasta jos mikään ei auta niin lähde. Mutta ennen sitä miehellekin pitäisi olla selvää minkä pitäisi muuttua jos haluaisi liittonsa pitää. Ja ei pitäisi jäädä arvailujen varaan miksi muija lähti.
että kun on kyse aikuisen ihmisen velvollisuuksista ja kaikenlaisista ikävistä rutiineista jotka on tässä elämässä pakko hoitaa, ja jos joku jättää ne yhteiset hommat yksin minun hoidettavakseni niin tunnen itseni lähinnä orjaksi. Ei kyse ole siitä onnistunko vai en millä tasolla.
kokevat olevansa arvottomia ja riittämättömiä tuollaisessa tilanteessa. Looginen ajattelutapahan olisi kokea itsensä eritäin arvokkaaksi ja täydellisen riittäväksi kun mies ei kerran koe, että hänen tarvitse jeesailla sinua vaan onnistut erinomaisella tasolla muutenkin ?
mä oon vaan onnellinen kun pääsen tästä pois, etten koe koko ajan olevani arvoton ja riittämätön!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erinomaisella tasolla joka uuvuttaa minut täysin? Ei en jaksa katsoa perseilyä vierestä kun itselle ei työn, kahden tutkinnon opiskelun ja kodinhoidon jälkeen jää aikaa... Ei kun pyydän apua ja mies istuu sohvalla siihen asti että suivaannun ja teen itse. En ansaitse tällaista. En jaksa. Burn out lähellä jos en pääse pois.
Tuntuu että vaan kasvatan pikkupoikaa ja en enää tunne häntä kohtaan vetoa. Välitän etten tahdo satuttamalla satuttaa mutta nyt on mun vuoro pistää oma elämäni etusijalle!
perustuu, tai ainakin sen pitäisi perustua sille, että nämä ihmiset haluavat olla yhdessä, ei millekään velvollisuudentunnolle tms.
Sitten jos on lapsia kuviossa, pitää kynnyksen eroon olla huomattavasti korkeampi. Mutta kahden aikuisen ei oikeasti tarvitse kuin ajatella itseään.
Onnea vapaalle elämälle! Äläkä koskaan enää astu samaan ansaan!
Olet vihdoin päättänyt nousta siivillesi - ja kerrot siitä av-palstalla, plus puollustelet ja selittelet.
Jo ensi viestissä on ristiriita; nyt on aika minulle, minä määrään tästä lähtien - miten pehmennän iskun, ettei kultamussukkamieheen satu. Eli kenestä todella välitätä.
Kamat kasaan, eropaperit (jos olette naimisissa, en saanut selvää) vetämään ja ulos kohti uusia seikkailuja.
Varsinkin, kun sinua ei kiinnosta parisuhteen parantaminen. Silloin on parasta, että kerrot miehelle, että nyt on tämä suhde loppu, ja mahdollisesti vielä kirjallisesti, että hän voi sitä sitten terapauttinsa kanssa ruotia.
Mies voi muuten luulla, että kaikki on ok - silloin syytä on minusta sinussakin, olisit voinut kertoa mikä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin niin, että sanoisin miehelle ehdot. Pelikonsolit kiinni arkisin kokonaan, viikonloppuna vaikkapa 6 h. Jos ei suostu, niin erotaan. Jos suostuu, mutta silti alkais pelata, niin ottaisin kylmästi pelikonsolin hyllystä ja paiskaisin lattiaan.
Mikä tahansa koukuttaa. Kuinkahan moni meistäkin viettää liikaa aikaa av.lla? Mä myönnän, että mun on oltava tiukkana itselleni, nettiä saan käyttää vain, kun lapset nukkuu tai nyt, kun esikoinen syö.
Naimisissa. Eropaperit käydään allekirjottamassa ja kamoja laittelen kasaan ja haen asuntoa. Mä en halua olla ihminen joka asettaa toiselle ehdot, jos miehellä ei oo tahtoa itsellään olla parisuhteessa ja aikuinen, minä en teinipoikaa kasvata! Ja tottakai, välitänhän minä hänestä mutta en todellakaan rakasta enää niinkuin pitäisi rakastaa.
En pehmeästi tehnytkään, sain kerrankin turhautumat ulos ja sen jälkeen rehevä kolmen tunnin keskustelu josta mies ymmärsi olleensa munaton idiootti ja peliriippuvainen ja menettänyt jotain maailman ihaninta, mutta on parempi näin.
Ja mä olen onnellinen. Niiiin onnellinen.
oman elaman lapimurto voi myos tapahtua ihan parisuhteessa