"Tässä iässä tietää olevansa elossa kun heti aamulla jostain kolottaa."

Muistan nauraneeni yli 10 v sitten silloin hitusen alle 40v työkaverille, joka kahvipöydässä kerran sanoi noin. Huvitti, että joku niin nuori voi muka kärsiä "kolotuksista".

No nyt olen ite 38. Polvet muistuttaa olemassaolostaan joka päivä. Alaselkäkin ryttyilee välillä. Elämäntavat on terveet eikä ylipainoa ole.

Muutamaa vuotta vanhempi puoliso, entinen kilpaurheilija, on kipeä välillä polvista, välillä nilkoista, välillä lonkista.

Tätä kai sitten on niin kauan kuin henki pihisee, ehkä hyvinkin vielä 40 vuotta... ja tilanne tietysti pahenee vaan.

Mites muut nelikymppiset AV-mammat, kolottaako? :-D