Huono suhde tyttäreen.

Asennemuutosta nyt ja äkkiä sulle! Aloitat keskittymällä tyttären hyviin puoliin ja kehut niitä. Joka päivä. Tyttäresi on siinä iässä, että näillä asioilla on merkitystä hänen loppuelämälleen, millaisen kuvan itsestään luo ja saa.



14-vuotias voi hyvin meikata kevyesti. Ripsaria, värillistä huulikiiltoa jne. Vähänkö noloa olla harjoitusmeikeissä 17-vuotiaana, kun muilla on teinimeikkausvaihe mennyt jo ohi.



14-vuotias voi jo hyvin käyttää korviksiakin ja itse päättää niistä.



Voit auttaa tytärtäsi näyttämään ikäiseltään eikä sanoa 11-vuotiaan näköiseksi. Kai hän sentään saa käyttää rintaliivejä ja muotivaatteita?

ihme, että on huono suhde.

Tytöt ovat hankalia joo. Rajoja on oltava joo. Mutta jos joustat ja annat niin saat myös takaisin. Ei siinä mitään outoa jos hän haluaa korviksia ja meikata, jestas. Oma tyttö meikkasi jo 13 vuotiaana, laittoi lävistyksen nenään kun oli 14-15 ja muutti kotoa pois omaan yksiöön kun oli 16v. Meillä oli aika huonot välit kun asui kotona mutta sen jälkeen ihan hyvät. Kyllä tyttö on kasvanut sen jälkeen kun muutti pois kotoa. On kaksi poikaakin ja kyllä he ovat helpompia olleet kuin tyttö. Nyt pojat 16 ja 20 ja tyttö kohta 18v. Älä ole niin tiukka joka asiassa. Olen myös sen todennut että samoja linjoja ei yksinkertaisesti käy kaikkien lasten kanssa, olen joustanut enemmän tytön kanssa mutta hän on myös sitten takaisin näyttänyt että hän on kypsä siihen, (esim ollut juhlimassa vaikka vain 16-17v).

ostoksille. Menette yhdessä ostamaan hänelle muutamia meikkejä, vaikkapa ripsiväri, huulikiilto, puuteri. Ja miksi ihmeessä 14-vuotias ei voi pitää korvakoruja, muualla maailmassa niitä laitetaan jo vauvoille. Jos tyttärelläsi on huono itsetunto, sinun kuuluu äitinä kannustaa häntä, ja opastaa häntä matkalla pikkutytöstä aikuiseski naiseksi.

Se liikuntaan kannustaminen on sinänsä hyvä asia, mutta se on tosi vaikea tehdä niin, ettei se tunnu tuon ikäisestä vähän pulleasta suorastaan henkiseltä (ja fyysiseltä) väkivallalta ja halveksunnalta. Ainoa tapa jolla siinä ehkä voisi onnistua, olisi tehdä jostakin iloisesta liikunnallisesta harrastuksesta (kuten tanssi tai vastaava) sellainen "naisten juttu", johon menette yhdessä, joka ei ole fyysisesti liian raskas ja jossa tyttäresi saa vielä olla hyvä ja sinua parempi, ja johon kuuluu myös muuta mukavaa, kuten vaikka jonkin naisille suunnatun urheilu-lifestyle-lehden tilaamista, smoothieden tekemistä, treenivaatteiden hankkimista, saunomista ja ihohoitoja, hierontaa tai jotain tällaista. Tai alatte käydä koko perheenä viettämässä aikaa pari kertaa viikossa liikunnallisissa merkeissä, ja et missään vaiheessa luo sellaista mielikuvaa, että siellä ollaan Urheilemassa koska Sinun tyttärelläsi on Ongelma, ja Voi kun tämä Liikunta On Niin Mukavaa Eikös Olekin TyttäreNi, vaan koska tämä nyt vaan on normaalia perheaikaa. Tyttäresi saa sitten kapinoida sitä vastaan, että onko pakko tehdä yhdessä nolon perheen kanssa, mutta tulee kuitenkin liikkuneeksi, ja ehkä ihan itsenäisestikin jos saa ottaa pieniä irtiottoja siinä samalla, sillä tekosyyllä pääsee vähän kauemmas vanhuksista, mutta huomaa ehkä että onhan se ihan palkitsevaa kun vähän yrittää.



Toinen mahdollisuus on että ihan huomaamatta tuot tyttären tietoisuuteen erilaisia nuorten suosimia urheilumahdollisuuksia ja et millään tavalla anna ymmärtää että se liittyy sinuun mitenkään, itseasiassa et edes haluaisi että hän menee mihinkään sellaiseen huonoon seuraan tai niin ja niin kalliiseen touhuun, ja sitten näennäisesti riitelette vielä siitä, että voiko hän mennä vai eikö voi ja monenako iltana viikossa ja miten ne kouluhommatkin, ja lopulta sitten annat periksi ja ostat sen kausikortin johonkin street-danceen, ihailet että onpa se meidän likka kyllä aikamoinen kun en minä ainakaan olisi päästänyt mutta kun niin kovin halusi, ja ihan hyvähän se siinä taitaa olla... Pahinta mitä voit tehdä, on "omia" kaikki liikuntamuodot niin, että vaikka tyttäresi haluaisi laihtua ja päästä parempaan kuntoon, hänen täytyy nöyrtyä ja myöntyä äidin lapsenlaihdustusvimmaan päästäkseen siihen päämääräänsä. Eli älä missään tapauksessa sano tyttärellesi, että Hänen Täytyy liikkua koska On Lihava.

Eli tyyliin vähän ripsaria ja huulikiiltoa. Ja miksei saa korviksia??? Haloo.



Nyt alat parantaa välejänne ensin sillä, että yhdessä meikkailette, niin, että teini oppii tekemään siistin meikin ja käytte ottamassa ne korvikset ja nätit korut korviin.



Siitä onkin sitten lyhyt matka siirtyä yhteisiin liikuntaharrastuksiin ja teette yhdessä terveellisiä ruokia, jotta painokin lähtee laskuun.

Tyttärelläs on varmasti ihan vaan murrosikä. Sille ei oikein voi mitään kun koita vaan kestää, voi vielä pahentua. Kyllä se menee ohi ja välit paranee, jos et mene niitä pilaamaan. Onnee!

kaikki eivät pidä urheilusta, piste. Jos hän olisi kiinnostunut jostain ja /tai kaverit olisivat siinä niin uskon että hänkin lähtisi kokeilemaan. Mun vanhin ei ole IKINÄ ollut kiinnostunut mistään urheilulajista vaikka pienempänä viety erilaisiin juttuihin telinejumpasta jalkapallotreeneihin. Kolme seuraavaa asuvat futiskentillä, sählyhalleissa jne ja saa melkein rajoittaa heidän harrastuksia. Nyt vanhin jo 20v ja alkanut salilla käymään.

mutta tämän on oltava. Kukaan normijärkinen ei kirjoita kaikkia itseensä viittaavia sanoja isolla alkukirjaimella (minä, itse, oma).



Ja jos nyt sattuisi totta olemaan, olet hirveä ihminen. Täysin itsekeskeinen etkä todellakaan ajattele tyttäresi parasta.

lestadiolaisia?

lestadiolaisia?

Me olemme lestadiolaisia ja siitäkin on tullut jonkin verran kinaa, kun kiellän television ja sellaista. Huoh!

ap

Säälittävä provo. :D

Tunnet varmasti kovaa myötähäpeää rumaa teiniäsi kohtaan. Ja tiedoksi vain, että tämä "teini" ei ole teini vaan pieni kakara.