Takaisin työhön lasten jälkeen - vinkkejä!

Suuresti en nyt osaa neuvoja antaa, mutta kyllähän se ainakin meillä kaikkia perheen jäseniä kovasti etukäteen jännitti, miten se arki lähtee lastenhoitoon viemisineen ja kaikkine uusine rutiineineen siitä sujumaan.

Se oma töihinpaluu riippuu vähän työpaikastakin ja työstä mihin oot palaamassa.

Itse olin viitisen vuotta töistä poissa lapsia tekemässä ja hoitovapaalla. Nyt sitte loppu syksystä palasin töihin ja aika paljonhan ne työolot oli tuona aikana kerenneet muuttua. Osastoa, jolla työskentelin ja omaa rauhallista työhuonettani ei esimerkiksi enää ollut lainkaan. Kaikki toiminnat oli sijoitettu isoon ja hälyisään avotilaan, joissa kevein siirtoseinin aina pari työpöytää erotettu omiksi karsinoikseen. Myös rutiineissa oli tullut muutoksia ja kaikki oli käytännössä opeteltava uusiksi.

No mutta kaikkeen tottuu sisko, ja kun nyt muutaman kuukausi on harjoiteltu, niin alkaa jo sujua. Parastahan tässä sen tilpussin lisäksi onkin juuri nuo listaamasi asiat. No töistä kotiintulot ja aamulla lasten kanssa töihin ja hoitopaikkaan lähtö on tietenkin oma asiansa. Samoin kotitöitten uusjako miehen kanssa oli palaverin paikka, mutta kokonaisvaltaissesti kaikki on alkanut rullaamaan jo rutiinilla.

Onnea ja voimia työelämään! Kyllä se siitä:)

Tuleehan niitä varmaan kaikkea pientä, mutta uskoisinpa että ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kaikkeen on tietysti hyvä varautua. Molemmat, mutta varsinkin pienempi voi itkeskellä alkuajat hoitoon jätettäessä, mutta ei se lapsi siihen säry. Oppii äkkiä. Ja tärkeintä siinä on se, että olet itse reipas ja osoitat omalla käytökselläsi lapselle, että ei ole mitään hätää. Jos jäät surkuttelemaan lapsen itkua ja venytät lähtöä, se on lapsellesi rankempaa. Toki asiaa helpottaa huomattavasti se, kun molemmat sisarukset menevät samaan paikkaan, ilmeisesti?



Toinen asia mikä tulee itsellä mieleen, että on varmaan aika väsyttävää käydä töissä kahden noin pienen kanssa. Riippuu tietysti töistä, mutta itse muistan, miten väsynyt välillä olin pitkän työpäivän jälkeen (tein kolmivuorotöitä) ja jos sen päälle vielä lapsella oli ollut huono päivä päiväkodissa ja kotonakin piti vielä kiukutella niin kyllä tuntui monesti, että olisi ollut parempi olla vielä kotona. Vuosikas kun on vielä täysin autettava. Siihen kun laitetaan vielä kaiken kukkuraksi huonosti nukuttu/nukuttuja öitä niin avot. Kahden kanssa aamuherätykset, lähtemiset ja päiväkotiin viemiset on aika raskaita alkuun, mutta helpottaa tietty ajan myötä. Itsekin pitäisi ehtiä syödä jossain välissä aamupala.



Meillä esikoinen aloitti päiväkodin vuoden ikäisenä, itse tein puolikasta työtä. Miehen epäsäännöllisen työn vuoksi hoitopäiviä tuli vain max 2/vk ja tuntui ihan riittävältä. Aloitin kokopäivätyön esikon ollessa vajaa 2v. Nyt olen äitiyslomalla ja nuorimmainen on 7kk ja esikko 4v. Sanoinkin miehelle että en lähde töihin ihan heti ja mulla töihin lähtemisen kriteerinä on kyllä se, että kaikkien pitää nukkua kunnolla. Pienempi tietenkin vielä heräilee yöllä etsimään tuttia, mutta esikkokin on nähnyt painajaisia kesästä asti ja häntä pitää silitellä joka yö pariin otteeseen. Väsyneenä se vähäinenkin vapaa-aika lasten kanssa tuntuu valuvan johonkin ja harmittaa, kun ei jaksa touhuta lasten kanssa.



Toki töihin lähdössä on juurikin nuo mainitsemasi hyvät puolet. Hengähdystauko lapsista, aikuisten seura, keskittyminen välillä muihin asioihin kuin kakkavaipan vaihtoon tai syöttämiseen yms, lapset saa erilaisia virikkeitä ja saavat seuraa ikäisistään, tai yleensäkin lapsista ja todennäköisesti jos jäisit vielä kotiin pariksi vuodeksi, olisi töihin lähtö paljon vaikeampaa. Ja tietenkin unohtamatta taloudellisia apuja. Itse en ole katunut aikoinani töihin lähtöä kun tyttö oli vuosikas, mutta kyllä se väsyttävää oli välillä. Siinä kun hoidat vielä koirat sivussa ja oman talon ja pihan niin varmaan välillä on menty vähän sumussakin.



Esikolle teki selkeästi hyvää nähdä muitakin ihmisiä ja saada leikkiseuraa. Päiväkodissa/pph:lla oppii noudattamaan toisten sääntöjä ja näkee muunlaistakin elämää kun niitä kotiympyröitä. Kyllähän se avartaa lapsen mieltä. Ikävä kyllä painoi joka päivä, mutta sittenpä olikin ihana hakea tyttö tarhasta ja halia ja sylitellä.



Yksi asia mikä isoissa päiväkodeissa on mielestäni pielessä ja jolla leikitään jos lasten turvallisuudella. Hoitajia on aivan liian vähän lapsiin nähden ja monesti pienet myskävät ulkona melkeinpä itsekseen. Kiusaamista tapahtuu paljon koska siihen ei ehditä puuttua. Siksi onkin tärkeää, että jos lapsi kertoo jotain tällaista sattuneen, se otetaan hoitajan kanssa puheeksi ja annetaan selkeästi ymmärtää että sen on loputtava.