Kysely pettäjänaisille, jotka eivät tunnustaneet

siitä tilanteesta, että kumpikin tietää, että mies oikeasti tietää.



Eli onko siis kysymys siitä, että kun kiistää jutun, niin alkaa itsekin uskoa siihen, ettei toinen muka tajua ja tiedä?

oli helppo olla tunnustamatta.

niin ikinä ei kannata tunnustaa.

Parasta on uskottava kiistäminen.

Jos se ei onnistu, niin seuraavaksi toimivin on niin mielikuvituksellinen tarina kuin mahdollista ja kiistää sen avulla, ihmismieli kun on sellainen että se haluaa rationalisoida asioita ja "eihän kukaan tuollaista keksisi" on lopulta toimiva perustelu.

Jos jää kiinni rysän päältä, niin silloinkin kannattaa vaan kategorisesti kiistää.

Ihmismieli haluaa rationalisoida ja uskoa hyvää.

Koskaan ei kannata myöntää.

kun valhe on tarpeeksi suuri, niin se on jo uskottava. Esimerkiksi myöhästyminen jostain: "kävin sittenkin Maijalla kahvilla" tai "et ikinä usko, mutta joku nainen sai kaatui ensin kadulla ja sitten sen mies kaatui ja katkaisi jalkansa, kun pelästyi niin pahasti. Jäin auttamaan pariskuntaa ja vein ensiapuun. Ja et ikinä usko, se mies oli Ville Valon setä!" Arvatkaapas vaan kumpi kuulostaa uskottavammalta tarinalta, kun tuli kolme tuntia myöhässä kotiin viraista...? Uskomatonta, mutta tuo jälkimmäinen menee jo sarjassa, ettei tuollaista kukaan keksi...



Eli valehtele ja kiellä. Jos jäät rysän päältä kiinni, niin älä myönnä yhtään ylimääräistä. "eka kerta", "ei ole tehty mitään", "tavattiin vasta maanantaina" jne.