Tässä kohtaa tajusin olevani todella loppu:

Takana karmiva vuosi, henkisen jaksamisen äärirajoilla. Olin lentokoneessa matkalla viikonloppulomalle. Olen aina jännittänyt lentämistä ja pelännyt nousuja ja laskuja. Vanhasta tottumuksesta alkoi jännittää, kunnes tajusin, kuinka mukavaa olisi, jos kone kesken nousun esimerkiksi törmäisi terminaalin seinään ja kuolisin. Kuvittelin sen tulipallon, joka leviäisi koneen edestä penkkirivilleni ja hetkessä päästäisi minut pois kaikesta paskasta. Ja ihana rauha valtasi minut. Toivoin molempiin suuntiin lentäessä, että tapahtuisi onnettomuus. Ei tapahtunut, mutta sen matkan jälkeen aloin tehdä tiettyjä asioita olotilalleni. Kiinnostaa, pääsinkö lentopelostanikin. Seuraavaa matkaa odotellessa.