Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitiytyminen tuo mukanaan kaamean lässyttämisen?
28.12.2011 |
Auttakaas nyt av-mammat, pimeneekö vintti hormoneilla loputtomasti?
Olen tullut raskaaksi hiljattain ja siitä syystä etsinyt tietoa vauva-aiheisilta keskustelupalstoilta. Nyt varsinkin kun pahoinvointi on kovana (rv 6+5) niin meinaa yrjö lentää jo vauvapalstojen allekirjoituksia katsellessa.
Osaatteko vastata, millaisilla ihmisillä on tarve lässytellen korostaa omaa ydinperhettään?
Tarkoitan keskustelupalstasiguja missä lukee esim:
"Minä ja Muru Yhdessä 2006-->
Pieni Peikkopoika 7/2008
Rouvaksi 2009
IhquPihquPrinsessaisemme 2/2010
Keijupölyä masussa LA 4/2012"
"Äijä sydän Emäntä
Pikkupoikaset 4/2008 ja 5/2010
Pikkuprinsessa haaveissa 2/2011"
"Äiti ja Iskä
pörrökoira 3/2010 ja suloiset kisulit 4/2005 ja 3/2007
Masuasukki 2/2012"
Siis mitä helvettiä? Ketä nuo kiinnostaa, jonkun tyypin naimisiinmenovuosi ja koirien syntymävuodet jne ja eikö asioita voisi ilmaista jotenkin vähemmän... etovasti? Aina tuollaisia ylisanoja ja ällöttäviä sööttinimityksiä. Ketkä tällaisia oikein harrastaa, miksi ihminen menee niin sekaisin vauvoista?
Sitten vielä ne keskustelut, huh huh:
"Isäntäkin on ihan liikuttunut meidän prinsessan edesottamuksista... Voi miten kukaan voi olla niin söpö... Maailman ihaninta olla äiskä juuri tälle meidän masuasukille..."
Kommentit (8)
en kirjoita tuollaisia juttuja nettifoorumeille, mutta vauvalle lässytän estoitta. Se on maailman ihanin ja ihmeellisin pieni pallero, miksipä en lässyttäisi!
Tottakai varsinkin omalle vauvalle tulee leperreltyä. Se nyt on ihan ymmärrettävää.
Mutta kun on palsta jota lukee lähinnä aikuiset ihmiset niin sitten niitä toisia aikuisia varten laittaa elämäntarinaansi tuollaiseen muotoon... Ja kun oli yksikin palsta jossa noin ei tehnyt vain 1-2 käyttäjää vaan niistä jotka ylipäänsä käyttivät allekirjoitusta viesteissään niin 90% oli sitten tuo lässynlässyn-muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikket sinä ymmärrä söpöilyn viehtäystä niin kai se jotain antaa niille jotka niin tekevät. "Lässyttävät" lempinimet ja söpstely kertovat siitä, että kirjoittajalla on lämmin ja lapsekas tunnelma jota he eivät pelkää jakaa toisten kanssa. Piittaamatta siitä, että joku puristi ja funktionaalisemman tyylin ystävä saa siitä väristyksiä.
Ei sellainen minunkaan makuuni ole, mutta eihän se minulta pois ole jos toiset tykkäävät.
Mä en myöskään kestä sitä lässytystä. Olen myös sitä mieltä, että kotona saa lässyttää vaikka kuinka ja paljon ne jotka haluaa, mutta julkisilla paikoilla pitäisi puhua normaaliti. Vituttaa kun joku 5 v lässyttää äitinsä kanssa. Sen ikäinen osaa jo puhua! Olin myös hetken päiväkodissa kerran töissä ja siellä oli 3v poika joka muutti puhetyylinsä JOKA KERTA kun äiti tuli ja se oli yhtä saatanan musupalleroa. Sitten kun äiti lähti, poika puhui ihan normaalisti.
vaaleanpunainen ja -sininen alkavat näyttämään näteiltä, sydämet ja enkelit saavat liikuttumaan. Vauvallekin tulee vielä monta lempinimeä ja lässytys tulee luonnostaan. :)
Raskaana reagoin itse moniin asioihin hyvinkin voimakkaasti. Ärsyyntymällä, oksentamalla, itkemällä. Se taitaa kuulua asiaan.
En saa aikaiseksi kuvaamiasi kutusiirappi tekstejä vaikka yrittäisin.
Mutta, ei ne mua saa myöskään raivon partaalle tai voimaan huonosti.
Sen verran olen työnikin puolesta kyynisyyttä, vihaa, mielen ikiroutaa ja väheksymisiä joutunut seuraamaan että koen moiset vaaleanpunaiset kujerrukset jotenkin huojentavina vastapainoina.
Onneksi on niitäkin jotka nauttivat elämästään noin pumpulisesti, edes jonkin vaiheen elämässään.
Meillä on kuulkaan niin kylmä ja kolkko maailma ympärillämme että pinkin värinen hössökieli ei sitä muuta kuin paranna jos jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua ällöttää ennenkaikkea se lässytys mitä mammat harrastaa tuolla julkisilla paikoilla lapsille puhuessaan. Pikkuvauvan vielä ymmärrän, mutta miksi ihmeessä pienille lapsille pitää puhua lässyttäen vuodesta toiseen? Järkyttävän ja ärsyttävän kuuloista. Ääni kimittäen lässytetään kuin joku vähäjärkinen. Ja puhe ei lopu koskaan vaan sitä tulee pulppuna. "äiti ottaa tästä nyt bussilipun ja nyt äiti maksaa, haluaako äidin kulta vähän rusinaa, tosta noin pikkuiseen suukkuun, maistuuko hyvältä kullanmuru, kato nyt pysähdytäänki pysäkille, täti tulee kyytiin, tässä lisää rusinaa pikku suukkuun, onko jännää mennä bussilla muru" taadaa juttu jatkuu loputtomiin ja muiden matkustajien hermot meni jo!
ihmettelin ihan samaa ennen ensimmäistä lasta. Siinä vaiheessa lässytys herätti todella voimakkaita tunteita, ja esim "masuasukki" oli sellainen sana, joka sai suunnilleen yrjön lentämään.
En kyllä vieläkään tajua tuollaista överisöpöilyä, mutta kieltämättä omalle taaperolle tulee puhuttua erilailla kuin muille ihmisille... Sietokykyni on ilmeisesti myös kasvanut, koska vaikka tuo masuasukki nykyään enemmän huvittaa kuin ärsyttää :D
Alue: Aihe vapaa
en kirjoita tuollaisia juttuja nettifoorumeille, mutta vauvalle lässytän estoitta. Se on maailman ihanin ja ihmeellisin pieni pallero, miksipä en lässyttäisi!