Teini ja uusi mies

Tuskin koskaan lapset tykkää uusista kumppaneista heti kättelyssä, varsinkin jos ero on ollut äskettäin.



Silti en näe mitään syytä, miksi ap ei voisi antaa pojan tavata miesystäväänsä, jos heillä on jonkinlainen parisuhde ollut jo kuukausia.



Pojalle pitää muistaa kuitenkin kertoa, että uusi mies ei koskaan voi syrjäyttää lasta - tätähän kaikki lapset uusissa kumppaneissa pelkäävät.



Jos suhde vakavoituu, voi olla ett' itse vastaavassa tilanteessa odottelisin lapsen aikuistumista ennen yhteenmuuttoa...

Kiitos vastauksista. Itse en ole kokenut avioeroa, mutta isäni kuoli kun olin murrosiässä. Äitini ei koskaan ottanut uutta meistä, mitä olen nyt aikuisena surrut. Teini-ikäisenä mulle ei edes tainnut tulla mieleen, että äiti ottaisi uuden miehen. Aika outoa jälkikäteen ajateltuna.



Odotan nyt vielä rauhassa ainakin muutaman kuukauden ennen kun uusi mies tulee kuvioihin. Se on varmasti viisasta. Toisaalta mietin, että jos poika tottuu siihen, että minä olen yksin, voi sopeutuminen seurusteluuni olla vieläkin hankalampaa. Enkä voi kai häneltäkään kysyä lupaa seurusteluuni? Yhteenmuuttoa en suunnittele vielä aikoihin, mutta sekin voi tulla ajankohtaiseksi joskus ihan siitäkin syystä, että asuminen Espoossa on julmetun kallista.



Kuulen mielelläni kokemuksia avioeron teininä kokeneilta sekä niiltä, jotka ovat kokeneet avioeron lasten ollessa jo hiukan vanhempia.

et pidä teiniäsi ja miestäsi erossa toisistaan?





Näin minä olen tehnyt. Ja hyvin toimii. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Miten se onnistuu. En minäkään ajattele, että rupeaisimme leikkimään perhettä. Mutta väkisin he tapaavat, jos mies on elämässäni. Mies ei halua suhdetta, jossa tavataan "kerran kuussa" kun minulle sopii.



ap

Mielestäni ei ole mitään väliä, alatko seurustelemaan jo noin "pian", vai vaikka vasta useamman vuoden päästä.



Enemmän asiassa painaa se, miten sinä, poikasi ja uusi miehesi käsittelette asian ja suhtaudutte asiaan.



Vanhempani erosivat ollessani 13, mikä oli minulle jopa helpotus. Äitini toi uuden miehen elämäämme noin kaksi vuotta eron jälkeen. Vaikka en ikimaailmassa halunnut, että äitini palaisi isäni kanssa yhteen, niin silti uuden miehen ottaminen omaan elämääni oli hankalaa.



Äitini toki teki tämän pikkuhiljaa, eli ensin kyläilyjä, sitten yökyläilyjä jne. ja lopulta mies ja tämän kaksi lasta muuttivat "meille".



Tein varmasti kaikkien elämän hankalaksi, mutta mies kesti tämän, ja jaksoi ymmärtää kiukunpuuskiani ja nyt yli 20 vuoden jälkeen tämä mies on oikeastaan isäni (tai siis ollut jo aikaisemminkin).



Jos mies olisi ollut äkkipikainen, niin koko hommasta ei varmastikaan olisi tullut mitään. Mutta hän kesti kaikki kiukkuni kunnialla, joten minäkin aloin pikkuhiljaa suhtautua asiaan paremmin..



Suosittelen siis ymmärtäväisyyttä teiniä kohtaan :)

Hieman oto, mutta olin lapseni kanssa 7 VUOTTA kaksin, ennen kuin päästin ketään elämäämme. Olen iloinen vilkas sosiaalinen ja hyvin seksuaalinen nainen, mutta katsoin parhaaksi rauhoittaa tilanteen.



En nyt sano, että tee näin. MUTTA sanon, että hold your horses.

Ekaksi selvitä perinpohjin, haluaako mies omiakin lapsia jossain vaiheessa. Toiseksi mieti, olisiko järkevää käydä edellisen suhteen kipuilut ensin läpi. Pettäminen ja 20 vuotta ovat varmasti jättäneet jälkensä, ellet oli kivestä veistetty.



Itselläni tutustuttaminen oli helppoa, koska lapsi jo kyseli, milloin minä löydän uuden miehen. Oli pikemmin huolissaan minusta.



Neuvoni oliskin nyt: hold you horses. Älä missään nimessä tuo teinin eteen uutta miestä, jos erosta on vielä alle vuosi.

mitä tekemistä ex-miehesi pettämisellä on tämän teini ja uusi mies-ongelman kanssa? säälittävä yritys kerätä mammojen myötätuntoa!

jo kun tapasimme. Miehelle se ei ole ongelma.



Ja taustasta kerroin vain sen vuoksi, että teini joutui todistamaan tätä "pettämisdraamaa", vaikka yritin häntä suojella. En kaipaa täällä sääliä, vaan haluan jatkaa elämääni.



Ja olen toki samaa mieltä, että tämä tuli nopeasti mutta...minkä sille voi jos tulee. Mutta ehkä on tosiaan syytä odottaa ja näin sen olen miettinytkin.

että puolitoista vuotta olisi hyvä aika rauhoittaa näkemiseltä. . Teinis kipuilee vielä pitkään, ihan varmasti! Hänen maailmansa on järkkynyt ehkä enemmän kuin sinun, häneltä hajosi tuttu turvallinen perhe. Älä tuo siihen nyt uusia kuvioita, vaan anna hänen sopeutua tähän ja sinun läsnäoloosi. Uudet jutut on nyt ihan liikaa



5 kk seurustelu on myös hyvin lyhyt aika tutustua toiseen ihmiseen, eli tutustu itse kunnolla, ennenkuin esittelet teinille. Ja kysyisin silloinkin teiniltä, että haluaisin että uuden miesystäväni kanssa tapaatte, sopisiko se sinulle?



terv. avioeron murkkuikäisenä kokenut, en tykännyt isän ja äidin uusista

On suuri ilo ja onni, että olet löytänyt uuden suhteen. Arvosta sitä, se ei ole itsestäänselvyys. Jos se tuli liian pian erosta, niin sen kanssa te sitten elätte. Uutta suhdetta voi rakentaa, vaikka samala kuoppaa entistä. Ei ihan helppo, mutta mahdollista, joku kipupiste on joka ihmissuhteessa...



Asiaan, eli tapaamiseen. Vastaavassa tilanteessa aikanaan mies ja lapsi tapasivat, kun molemmat olivat tarpeeksi uteliaita. Kaikki siis tiesivät toisistaan kuukausia, sitten kun tapasivat, olivat tavallaan ennestään tuttuja. Kumman luontevasti solahtivat toistensa elämään, pelailevat ja puuhaavat paljon yhdessä. Ikää lapsella oli 13v kun tapasivat, eli murrosikä vasta edessä, oli mielestäni ideaali-ikä. Ymmärsi vanhempien eroon johtaneet syyt, mutta kapinointia ei ollut mihinkään suuntaan.



Ei tähän oikein käsikirjaa ole. Eikä oikeaa tai väärä tapaa. Kuuntele miestä, lasta, jopa ex-miestä, jos hänellä voimakkaita mielipiteitä.



Lapsi haluaa nähdä vanhempansa onnellisena. Jos uusi miehesi tekee sut onnelliseksi, olette kaikki täyspäisiä ja mukavia, kaikki voi mennä hei ihan hyvinkin :-)

Kyllä se voi onnistuakin :-). Yritän uskoa siihen.



Täytyy miehen kanssa varautua pahimpaan (kovat kiukunpuuskat) ja toivoa parasta (luontevaa solahdusta).



ap