Pientä loppuajan jännitystä tuo kait tämäkin (pt)
Aamulla oli neuvola ja th totesi Muksun olevan perätilassa. No, viikkoja on kuitenkin vielä sen verran [b]toivottavasti[/b] jäljellä, että ehtis kääntyä oikein päin... Parin viikon päästä on uusi nla-käynti ja jos tilanne niin vaatii, otetaan yhteys äitiyspolille.
Heti vain tuli mieleen kaikki kauhukuvat, joita olen käännöksistä kuullut + mahdollinen perätilasynnytys. Onkohan kellään täällä olevista kokemuksia moisista?
Kaksi lasta on ennestään ja molemmat ovat syntyneet takaraivotarjonnalla rv38+.
Sekavaa tekstiä kenties, mutta nyt on jouduttava muihin askareisiin :)
Rv 31+6
Kommentit (4)
minulla on kolmas ja kuudes ulkokäänetty rv 37 ja rv 38+5 kumpikin kääntyi hyvin. Kylhän se tietysti tuntuu mut ei se kipeääkään tehnyt. Se oli minusta rasittavinta että toimenpiteeseen piti mennä aamulla ravinnott jos käy jotakin. Esitutkimuksissa ja lääkityksissä menee oma aikansa. Itse käännöksessä aikaa ei paljon kulunut mutta sen jälkeen otettiin vielä pitkä käyrä ja tarkistettiin ultralla että kaikki oli hyvin. aamulla menin enen kahdeksaa viimeksi ja pääsin tuossa yhdentoista aikaan pois. sen jälkeen ripeästi syömään sairaalan kanttiiniin että kykeni kotiin ajamaan. Tää kuudella painoarvio oli vähän yli kolmekiloa, mutta oli ylhäällä ja vettä vielä ihan reilusti.
Meillä vauva käväisi rt joskus viikolla 33 ja sitten kääntyi pt. Nyt meneillään viikot 39+6 ja edelleen istuskellaan.
Kävin kättärillä kontrollissa, jossa vauva tsekattiin hyväkuntoiseksi. Koska napanuora ei ollut kiertynyt ja sitä, sekä lapsivettä oli reilusti, päätettiin kääntää.
Kääntämistä pelkäsin hirmuisesti, olin kuullut ja lukenut kauhukertomuksia. Itse toimenpide oli kuitenkin varsin helppo, eikä sattunut, mitä nyt tuntui vähän epäämiellyttävältä. Koko ajan ultrattiin ja seurattiin vauvan vointia. Lääkärit selittivät, että toimenpiteestä ei ole haittaa vauvalle, mikäli kaikki riskit suljetaan pois (vähäinen lapsivesi, kiertynyt tai lyhyt nuora, vauvan huonot sykkeet, istukan huono sijainti jne.)
Meidän vauva kääntyi, mutta muljautti itsensä kiiruusti takaisin perätilaan. Itsepäinen veijari =)
Lantioni kuvattiin ja se havaittiin todella tilavaksi. Olen siis menossa synnyttämään alakautta. Ensimmäinen synnytys kyseessä. Juttelin perätiloihin erikoistuneen lääkärin kanssa riskeistä ja hän sanoi, että perätilasynnytyksiin liittyy riskejä vain jos tilannetta ei ole tutkittu ja seurattu kunnolla. Lantio siis kuvataan ja jos mitat eivät ole hyvät, valitaan sektio. Vauva ei saa olla suuri ja siksi painon kehitystä seurataankin ahkerasti. Tarjonnan on myös oltava suotuisa alatiesynnytystä silmälläpitäen.
Naiset, jotka ovat synnyttäneet perätilavauvan alakautta, ovat tutkimusten mukaan olleet tyytyväisiä kokemukseen, eivätkä ole kokeneet sitä mitenkään sen pahemmaksi kuin rt synnytystä. Pyllyhän on kuitenkin pieni ja joustava verrattuna päähän ja kun se on tullut maailmaan, pää syntyy helpommin, kuin jos se olisi tulossa ensimmäisenä.
Itselläni mitat ovat reilut. Esim. yksi mitta, jonka on olitava 11,5, jotta saa synnyttää perätilassa, on minulla 14,5 ja sitä rataa. Lisäksi vauvamme on sirorakenteinen (painoarvio rv 39+3 ultralla ja käsikopelolla kummallakin 3200g). Vauvan ja itseni vointi on mainio ja lääkäri sanoikin, että minun tilanteessani on aivan sama syntyykö pikkuinen pää vai pylly edellä.
Mihinkään riskiyrityksiin ei kuulemma perätiloissa lähdetä. Mikäli vauva ei lähde laskeutumaan tai synnytys ei käynnisty luonnollisesti, mennään sektioon. Perätiloja ei ainakaan kättärillä käynnistetä. Synnytyksen ei anneta pitkittyä, vaan jos näyttää siltä, että homma ei lähde etenemään, niin sektioon turvaudutaan tavallista helpommin. Lisäksi vauvan vointia seurataan koko synnytyksen läpi ultralla. Heti jos sykkeissä laskua -> sektio.
Synnytyksessä on mukana lastenlääkäri, synnytyslääkäri, sekä kaksi kätilöä. Anestesialääkäri ja leikkaussali on jatkuvassa valmiudessa.
Ainakin oma mieleni rauhoittui, kun sain kuulla ammattilaisten kertomaa faktaa aiheesta. Nyt olen menossa iloisin ja jännittynein mielin synnyttämään, koska tiedän, että vauvasta ja minusta pidetään hyvää huolta!
Toivottavasti tämä piiiitkä tarina helpotti edes hiukan oloasi!
Noema ja Onni 39+6
noema:
Toivottavasti tämä piiiitkä tarina helpotti edes hiukan oloasi!Noema ja Onni 39+6
Kiitos ja toivottavasti saat oman nyyttisi pian turvallisesti syliin, oli synnytystapa sitten mikä tahansa :)
MUTTA tämä seuraava olikin JÄÄRÄ ;)
29 vkolla lääkärissä oli rt:ssä, illalla 4D:ssä olikin sitten kiepsahtanut perätilaan. Noooooh, no panic..
rv 33 kokoultrassa (pienivauva oli 29 ultrassa) todettiin vauvan olevankin poikittain vatsassa! Silloin alkoi pelko jäytää..
Vkolla 34 oli edelleen jotenkin osin viistottain mutta pari päivää nlasta tunsin supistelua ja muljauksen, arvelin että kääntyi silloin.
vkon 36 kontrolliultrassa (koon vuoksi edelleen) todettiin onneksi rt. Ja siinä se sitten pysyi, onneksi :D Mutta johan se kääntyminen kesti.
napanuora olikin sitten SOLMUSSA (ihan tyylipuhdas solmu keskellä nuoraa) ja kerran kaulanympäri kun tyttö VIHDOIN päättä syntyä 41+4 vkolla ;) Oli kyl tosi jääräpäinen jo odotusaikana siis :D
T:Neiti21