Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä? Parisuhdeasiaa...
24.12.2011 |
Otin nuorena ja naivina miehen ja oltu 13v yhdessä. Miestä ei juuri kotityöt kiinnosta. Astiat laittaa koneeseen ja tekee siitäkin suuren haloon. Itse kun siivoan kämpän niin en tee mitään suurta numeroa ja kukaan ei huomaa. Meillä mies ei tee edes miestenhommia vaan isäni on käynyt tekemässä kaikki. =( Olen loppu. Mies nukkuu vaan vk-loppuisin myöhään iltapäivään ja valvoo yöt. Itse en saa nukkua pitkään tai levätä. Eipä tuo hanki tänne sukulaisiaan edes hoitamaan vk-loppuisin lapsia. Jos hänen äitinsä täällä niin samalla tavalla joudun heräämään ja laittamaan ruokaa. Ei äitinsäkään tee muuta kuin nököttää sohvalla. Omat vanhempani auttavat minua paljon.
Pariterapiasta olen puhunut mutta mies ei ole halukas siihen.
Olen 90% lasten kanssa yksin ja mies eri tilassa itsekseen.
Ei puhu minulle mitään jos en kysele.
Riidat aika kamalia. Silloin mies alkaa solvaamaan ja haukkumaan tyhmäksi hulluksi ja pöpipääksi. =(
En tiedä mite tekisi? Tuolla moni sanoi, että erotessa joutuu tekemään sitten kaiken yksin mutta olisiko henkinen taakka helpompi?
Niin ja meillä myös olisi erotessa luopuminen unelma talosta, jonka senkin isäni tehnyt suureksi osaksi.
Mieheni ei mitään osaa arvostaa, ei kiittää, vanhempiani solvaa vaikka he avustavat paljon meitä. =(
Erotessa jäisin yh:ksi koska mies ei asuisi lähellä meitä.
Ratkaisu tilanteeseen olisi tietty siivousapu tai itselle harrastuksia/tekemistä, mutta kaikki rahat menee miehen autoon ja työmatkoihin ja bensoihin. Jos muuttaisimme miehen työkaupunkiin. Niin olisin aivan yksin ilman apuja, työpaikkani vaihtuisi taas. Miehellä pysynyt 10v ajan sama. Mies ei kuitenkaan muuttuisi osallistuvammaksi kuitenkaan.
Kommentit (17)
lakkaa nyt ainakin makselemasta miehen auton kuluja, ja ala saastaa itsellesi rahaa eroa varten. Eikohan tuo ole lapsillekin parasta etta paasevat rauhallisempiin oloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todellakin lakannut maksamasta. En maksa mitään miehen kuluja. Itse maksaa bensansa. Mutta jos joku heittää siivousavun ym. paskan hankkimisen niin miehen kaikki rahat menee bensoihin, autoon,lainaan. Omani, lainaan ja ruokaan.
ap
Voikohan meidän suhdetta mitenkään enään selvittää? 2 pientä lasta jotka tärkeitä varmaan molemmille. =( Mies ei pariterapiaan lähde varmaan. On niin sanonut. Ei suostu puhumaan minulle tai suuttuu jos yritän puhua. Ei oikeastaan puhu ollenkaan minulle. Meillä todella paljon solmukohtia suhteessa, siis ihan liikaa kaikkea paskaa.
ap
terapiaan, eihan sinne voi ketaan vakisinkaan vieda. Kannattaisi varmaan ottaa lakimieheen yhteytta jotta saisit neuvoja miten voisit yrittaa pelastaa omaa omaisuuttasi. Noin ilkealle miehelle en ostaisi edes ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tästä eteenpäin? Miten voi luottaa miehiin kun on näin paska osunut kohdalle ja hyväksikäytetty täysin?
ap
pelasta nyt hyvä ihminen itsesi ja lapsesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on vaikea kommentoida tuntemattomien ihmisten asioita, mutta kyllä teidän suhde näin äkkiseltään aika kamalalta kuulostaa. :( Mietipä ja kerro, jos eroaisitte ja eläisit ilman miestäsi, mitä kaipaisit yhteiselämästänne vai kaipaisitko mitään? Jos ei oikeasti ole (juuri) mitään positiivista, niin ei kannata jatkaa. Tiedän, että pitkästä suhteesta on todella vaikea lähteä, ja jo pelkkä ajatuskin on pelottava. Muutos on hirveän iso eikä siihen haluaisi lähteä, mutta yritä miettiä ihan tosissaan ja olla itsellesi rehellinen.
Mitä saat nykyiseltä suhteeltasi? Oletko yrittänyt muuttaa asioita parempaan, ja ovatko ne muuttuneet mihinkään? Tulevatko ikinä muuttumaankaan? Miten lapset kokevat perhearkenne nyt? Millaista teillä olisi lasten kanssa yh-perheenä? Pärjäisitkö taloudellisesti?
Mieti näitä juttuja, ei tarvitse tänne tietenkään vastailla. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin, siinä voi tosin mennä aikaa. Mutta yritä kerätä rohkeutta ottaa se oikea suunta.
kauemmin olet avioliitossa, sita enemman mies hyotyy taloudellisesti sinun kustannuksellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauemmin olet avioliitossa, sita enemman mies hyotyy taloudellisesti sinun kustannuksellasi.
mitä tarkoitat?
Jos on kaikkensa tehnyt suhteen jatkumiseksi, eikä mikään tunnu riittävän, niin laittakaa kattilat jakoon. Selvitä kuinka paljon saat elatusapua ja tuleko toimeen sitten yh-perheenä. Mene sosiaalitoimistoon sekä Kelaan selvittämään mitä papereita tarvitset jne. Pidä lapset, ja pysy tiukkana raha-asioista sovittaessa!
Aikansa se ero ottaa ja siitä toipuminen, mutta ainakin oman eroni jälkeen koen elämäni mielekkäämmäksi, kun kukaan ei ole sohvalla murjottamassa. Lapsetkin ovat tasapainoisempia nyt.
Jos sinulla on ystäviä, ja hyvät välit vanhempiisi, pyydä apua lastenhoitoon, ja aivan juttukaveriksi. Eron jälkeen saattaa muutamia asioita pyöriä mielessä.
Stemppiä, kyllä se siitä. Mieluummin yksin kun paskassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlainen tilanne, ainoastaan että mies valehteki ja hakkasi mua myös.
Erosin ja elämäni paras päätös. saat itelleskin vähän omaa aikaa jos lapset tapaa isäänsä silloin tällöin.
Olisiko sinun pakko luopua talosta?
Oletko työssäkäyvä äiti?
Kannatan eroa kumminkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliittosi kuulostaa kyllä melkoiselta pattitilanteelta. Kurjaahan se eroaminen on, ja vie aikansa päästä siitä yli, vaikka tilanne olisi mikä hyvänsä.
Kuitenkin sinun on mietittävä, että mitä parisuhde sinulle henkisesti antaa. Materian takia ei elämäänsä kannata pilata. Jos tulet siihen tulokseen, että henkisellä puolella selkeästi enemmän annat kuin saat, vastaus lienee selvä.
Erokin saattaa kääntyä kaikille parhaaksi ratkaisuksi, mies voi jopa huomata haluavansa aidosti puuhailla lasten kanssa silloin tällöin. Ja toisaalta, jos ei halua, eihän se taida nykyistä tilannetta pahempi olla kuitenkaan?
Kotinne ilmapiiri vaikuttaa niin ahdistavalta, että tekisit muutoksen. Omat vanhempani olivat vähän samanlaisia, sillä erolla, että isäni oli kyllä toimelias, mutta muuten olivat ihan eri aaltopituuksilla, viettivät aikaa eri huoneissa eikä isä touhunnut meidän kanssa mitään ja oli jotenkin etäinen ja pelottava. Koko lapsuuteni opettelin olemaan kiltti, hiljaa ja huomaamatta, etten vaan ärsytä. Teini-iän toivoin, että he tajuaisivat erota. Ero tulikin, mutta vasta, kun olin jo aikuinen... meitä lapsia se ei enää auttanut. Koen jonkun sortin ahdistusta vieläkin aika ajoin, ja tuntuu, että olen ihan yksin, eikä minua ymmärrä kukaan eikä minulla ole ketään. Menneisyyden haamuja.
Älä sinä anna noiden haamujen jäädä lastesi seuralaisiksi.
-ovatko lapset onnellisia saman katon alla isän kanssa? Oletko sinä onnellinen miehesi läheisyydessä?
Luulen että vastauksen tiedät sinäkin ,ap!
Yksinhuoltajuutta ei kannata pelätä.
Tuo on kuin minun kirjoittamani teksti noin 6 vuotta sitten. Mulla meni hermo aivan totaalisesti ja eräänä päivänä vain ilmoitin että haluan avioeron. Siitähän sota syttyi, mutta ero tuli.
En kadu hetkeäkään päätöstäni.
Lapset olivat silloin alle kouluikäisiä ja hyvin ovat selviytyneet. Nyt olemme kumpikin olleet jo 4 vuotta uusissa suhteissa ja todellakin ainakin minä olen onnellinen.
Eron aika oli helvettiä ja raskasta. Minullakin oli vanhemmat tukena. Ystävät jeesasi minkä pystyivät ja kummasti päivä päivältä kaikki alkoi näyttämään paremmalta!
Ihmettelen näin jälkikäteen miten jaksoin silloin kaiken yksin. Olin aina ihan väsynyt ja hermot usein kireällä.
Kun muutin lasten kanssa pois, niin taakka keveni huomattavasti. Pärjäsimme loistavasti kolmisin.
Ei se ero helppoa ole mutta myöhemmin elämä alkaa tuntua elämisen arvoiselta. Ennen eroa tuntui että elän vain toisille, tein lähes kaiken mieheni ja lasteni eteen yksin.
Jouduin myös luopumaan talosta jota rakastin.
Nyt olemme asuneet kerrostalossa, mikä on tehnyt elämästä vieläkin helpompaa.
Ei lumitöitä, nurmikonleikkuuta tai muutakaan aikaa vievää ylimääräistä puuhaa.
Meillä on nyt hyvä olla ja en enään koskaan palaisi entiseen :)
Voimia sinulle Ap. mitä sitten ikinä päätätkin tehdä! *halaus*
Alue: Aihe vapaa
Joulu fiilis ihan paska. Me ollaan lähdössä mummolaan. Mies jää tänne murjottamaan itsekseen. Siinä ei mitään. Mutta oltiin sovittu että osa lahjoista avataan mummolassa. Mies rupesi huutamaan että lahjoja ei viedä mihinkään täältä. Että ei mitään järkeä roudata niitä edestakaisin että mummolassa on heidän ostamiaan lahjoja. NIin lapset vielä joulupukin uskossa ja nyt isä huutaa kurkkusuorana että lahjoja ei viedä mihinkään. Itkettää..