Puolison sukulaisten asuminen perheessä???

ystävä2:

Mitä mieltä olette?onko hyväksyttävää kun mies päivää ennen ilmoittaa että sukulainen tulee asumaan " meidän" kotiin!!Ja kysymys ei ole mistään lomailusta vaan on tarkoitus jäädä Suomeen!!!Meillä on niin monet riidat tästä asiasta,olen toistamiseen antanut periksi tässä.Ensin tuli hänen veljen tytär joka oli useamman kuukauden,hän vain tuli ja minulta ei kysytty,oli pakko hyväksyä asia koska pelkäsin menettäväni miehen josta niin välitän.Nyt on sitten uusi sota..en vain pysty hyväksymään asiaa vaikka kuinka pitäisinkin tästä sukulaisesta,asuminen ja yhdessä oleminen myös suvun kanssa 24h ei tunnu hyvältä.Mikä avuksi????Kun on kerta niin halukas saamaan omaa sukuaan tänne niin miksi ei voi hankkia sitä toista asuntoa heille???Neuvoja kaipaan kiireesti.

no ei ole kertomallasi tavalla hyväksyttävää.

Ensinnäkään minusta perheessä ei tuolla tavoin vaan saa ilmoittaa jotain. Tai no ainakaan meidän perheessä ei. Tavan mukaan meillä saa olla kolme päivää ennen kuin aletaan kysellä että missäs aiot oikasta jalkasi seuraavan kerran...

Minä mielelläni asun vähän isommankin porukan kanssa jos asiaa minulta kysytään eikä ko hlön ilmaantuminen vaikeuta elämääni järin paljoa. Miehen äiti ja isä ovat tervetulleita koska vaan ja kuinka pitkäksi aikaa vaan. Mutta jos esim miehen veli haluaisi tulla niin vain siinä tapauksessa että hän on suurimman osan ajasta töissä tms enkä joudu olemaan kaksistaan ja minä olen se jota väistellään enkä se joka väistelee.

Täytyyhän sinulla olla oikeus sanoa oma mielipiteesi asiaan. En tosin tiedä että mistä päin miehesi on/oletteko muslimeja/minkälaiset tavat miehesi kotimaassa on jne ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mutta kulttuurista huolimatta on outoa ettei sinun mielipidettäsi kysytä/kunnioiteta.

Jos on tarkoitus jäädä Suomeen ja jos kyseessä tosiaan on veli/sisko tms normaali työikäinen ihminen niin luulisi olevan selvillä miten itsensä elättää ja oman kodin hankkii.

Ja jos ei ole selvillä niin ehkä olisi parempi jättää tulematta.

ei tuollaisia asioita ilmoiteta puolisolle vaan niistä keskustellaan ja sovitaan yhdessä. En ikimaailmassa sulattaisi tuollaista käytöstä, mutta valitettavasti minulla ei ole myöskään tarjota ratkaisumallia jos miehesi ei ole halukas keskustelemaan. Onko miehellesi ok jos sinä kutsut sukulaisesi tai ystäväsi teille asumaan pidemmäksi aikaa? Oletko kysynyt (ihan huvikseen edes) sitä? Ei tuollaisia uhrauksia kannata tehdä vain pitääksesi miehen jota rakastat, jos et ole valmis vastaavanlaiseen elämäntyyliin vastaisuudessakin.

Meillä on ollut vain lastemme serkku, joka todella on asunut meillä. Muut ovat olleet vain muutaman viikon lomalla. Lasten serkun kanssa en tullut yhtään toimeen ja se oli aikamoisen vaikea elämäntilanne. Silti meille saa edelleen tulla asumaan, jos kukaan enää uskaltaa sen jälkeen, kun riitelimme tämän nuoren naisen kanssa. Voi olla, että kun suku on kuullut siitä, kukaan ei enää edes haluaisikaan asua meillä:)



Erona sinun mieheesi, meillä jopa viisumit ollaan anottu yhdessä ja nämä vierailut kuin myös tämän lasten serkun asuminen oli yhdessä suunniteltu juttu.

Siis puoliso turkin kurdi.Meillä myös ollut hänen veljensä tyttö 19v.useamman kuukauden,ja törmäyksiä tuli..ensin meni hyvin kun ei niin tuntenut tyttöä mutta myöhemmin alkoi tulla ärsyttäviä piirteitä...esim.sitä jos tottunut kotona auttamaan äitiään niin täällä sitä ei kyllä tuntunut niin kiinnostavan koko asia,helppoa kun kaikki maksetaan ja voi vaan olla.Mies on ollut koko yön poissa en tiedä missä...eikä ensimmäinen kerta.mulla sama mielipide että yhdessä pitäis päättää että kuka tulossa ja milloin eikä vaan ilmoittaa edellisenä päivänä että hän nyt tulee ja kysymuksessä nyt siis pikku-veljensä.lomailu ja asuminen on niin eri asia.Lapsetkin kärsivät jo tästä ainaisesta epävarmuudesta(4,5tyttö ja 1v.10kk poika)Heinäkuussa sano mull että hommaa asunnon heille siis sukulaisille jos tulee.Eilen kysyin että missä asunto hänen mielestä huvittavaa...tämä jo näyttää että yhteisistä asioista hän ei keskustele paitsi silloin kun häntä huvittaa ja minä kun olen tottunut sanomaan asiat suoraan niin hän pakenee ovesta enkä seuraavaksi tiedä että missä on tai mitä tekee...onko tämä perheestä välittämistä?Pakko jaksaa lasten takia.Ja jos rahaa kustantaa myös sukua niin rahaa myös miettiä asuminen ja muu järjestely myös.jos mun kavereita tulisi niin hän varmasti suostuisi..paras tämä kun mun isä käy aina silloin tällöin meillä ja on pari yötä.mies sano että sama asia onko pari päivää tai koko elämän.En suinkaan ole perustanut perhettä hänen suvun kanssa.

Ei ole hyväksyttävää. Minä olen sen verran kylmä / kova ihminen, että olisin sanonut ettei muuten tule. Turkistako tulevat? Miten saavat viisumit yms. ilman että tiedät?



Minä olen miehelleni ilmoittanut, että hänen äitinsä voi halutessaan tulla meille asumaan, jos siltä tuntuu, mutta ketään muita en ala tänne kustantamaan. Ja tämä on minun kotini, joten vaikka anoppi täällä olisikin, minä olen edelleen se perheenpää. Ja meillä mies kyllä tämän tietää. Eikä todellakaan menisi mitään tekemään ilman hyväksyntää.



Ja oli todellakin hyvä pointti, että naimisiin on menty miehen kanssa, ei koko suvun.



Et tiedä missä miehesi yöpyy kun lähtee suuttuessaan???

Onko kovin useinkin tapahtuvaa?



Meillä oli usean kuukauden ajan aika riitaisaa aikaa, tuntui että riideltiin vain koko ajan. Mutta syy olikin minun työni. Huomasin sen kun jäin siitä työstä pois, stressasin liikaa. Ja se oli pilata parisuhteeni.

Tiedänpä tulevaisuudessa!

en tosiaan tiedä missä viettää yönsä kun lähtee,yleensä kuulemma töissä nukkuu,kun meillä pahoja riitoja.Mun Isä ei edes hyväksy koko asiaa,hän ei voi käsittää että miksi hänellä jokin pakottava tarve tuoda koko ajan jotain sukulaisia!!!minäkin ymmärrän hänen vanhempansa kun ovat iäkkäitä ja muuta se olisi ok.mutt kun näin " suunnitellaan" selkäni takana niin en voi käsittää.hänellä vain yksi mielipide asiaan,jota en usko että muuttaa edes meidän takia.toivon niin että asiat muuttuisi mutta en usko.kesällä olin hänen isoveljen perheen luona Norjassa lomalla kaksi viikkoa,tämä veli niin erilainen ja keskustelee vaimonsa kanssa (norjalainen) kaikesta,ja siellä tehty selväksi että heille ei ketään sukulaisia oteta asumaan,kun pieni asunto ja kolme lasta.Meillä 67,5 neliötä ja kaksi lasta,joten tilaa nyt ei niin kauheasti ole.ja minä lasten kanssa kotona!!!millä saan puhuttua järkee niin että ymmärtäis myös minun kantani asiaan....kukaan mun kavereista ei ymmärrä hänen jatkuvaa mielenmuutosta,ja kuusi vuotta olen tätä jaksanut.ja vieläkö pitäisi rakastaa ja yrittää niellä kaikki??????

siis joo Turkista tulevat..muusta en valitettavasti tiedä.jos hän menisi esim.heti johonkin töihin ja ymmärtäisi että tämä koti ei ole lopullista asumista varten niin ehkä ymmärtäisin jotenkin...katsotaan miten tässä käy....

ystävä2:

Mitä mieltä olette?onko hyväksyttävää kun mies päivää ennen ilmoittaa että sukulainen tulee asumaan " meidän" kotiin!!i]

Ja mikäli turkkilaisia yhtään tunnen (olen yhden kanssa naimisissa), ei se tule kuuloonkaan sielläkään. Että kyllä tässä nyt on käytetty tilannetta hyväksi. Hälytyskellot soimaan. Olen pahoillani tilanteestasi.

Meille ei tuollaista ongelmaa varmaan koskaan tulisikaan. Ehdotin kerran, että jos miehen 19 v. veli haluaa ja pääsee Suomeen opiskelemaan, niin hankitaan isompi kämppä ja hän voi tulla meille asumaan...



Mies oli ehdottomastia asiaa vastaan! Että alkuun voi muutamaksi viikoksi/kuukaudeksi tulla, mutta sitten omilleen. Hänen mielestään avioliitto ei toimi jos jomman kumman sukulaisia asuu saman katon alla. Tulee yhteentörmäyksiä, joissa tämä " sukulaisten omistaja" , joutuu ikävään välikäteen. Mies sanoo, että kunnon aviomies yrittää kaikin keinoin välttämään tilateita, missä joutuisi valitsemaan puolensa sukulaisen tai vaimon väliltä. Viisas mies, tajunnut jo kauan sitten, että olen sen verran itsellinen luonne, etten esim. äitinsä tahdon alle niin vain taipuisi! ;)

Kiitos vastauksesta.Voi kun meilläkin toimisi noin hyvin kyseinen asia!!Olenkin aina sanonut että suku onkin tärkein ainakin minun miehelle.Ja se kuinka riidan jälkeen hän voi olla useita viikkoja puhumatta ja vihoissaan kun minä olen ilmaissut omat mielipiteeni.Mut en usko että nyt hänen veljensä on edes tullut,koska mitään en ole kuullut.Ja aivan eri asia olisikin jos meilläkin tuota tilaa olisi vähän enenmmän kuin nyt.

Lomalle saa toki tulla, mutta asumaan? No way. Mieheni tietää kantani, eikä onneksi ole raahaamassa sukulaisiaan tänne. Kun asuimme Turkissa niin mieheni veli tuli asuinpaikkakunnallemme työnhakuun; silloinkin sanoimme hänelle, että maksimissaan 2 viikkoa saa asua kanssamme, ei sen kauempaa (muuten ei olisi lähtenyt kulumallakaan). Veli sai töitä ja muutti 10 päivän jälkeen omaan asuntoonsa.

Tasapuolisuuden vuoksi sanottakoon, että Turkissa asuessamme en suostunut asumaan miehen sukulaisten luona, vaikka moni sitä mahdollisuutta meille ehdotti. Me vuokrasimme asunnon itsellemme, ja majailimme sukulaisten nurkissa vain siellä kyläillessämme (pari päivää, viikon...).