Koska on alkoholisti? Onko jollain läheistä, joka on alkoholisti?

suhde alkoholiin ratkaisee. Ovatko humalahakuisia? Voivatko olla ilmankin? Selittelevätkö juomistaan, tai peittelevät juomiaan määriä? Itse olisin sinuna huolestunut, mutta paljon et voi tehdä. Alkoholismi valitettavasti pahenee vähitellen ja salakavalasti. Eikä siihen välttämättä liity rahaongelmia tai sosiaalisia ongelmia kuten stereotyyppisesti luullaan. Alkoholisti ei tarvitse muita syitä juuomiseen kuin juomisen halun.. Voimia sinulle. Pidä huolta omasta alkoholinkäytöstäsi. Alkoholismi periytyy myös geeneissä.

Äitini on piilotellut tyhjiä pullojaan vuosikausia, niitä olen löytänyt vaatekaapista, likapyykkikorista, sohvan takaa, laatikoista jne...

Kun mainitsen asiasta, vastaus; " no olen minä sitten niin ja niin huono äiti" yms...ja suuttuu. Isäni myöntää liiallisen käytön, enkä ymmärrä miksi sitten käyttää niin paljon?



Itse käytän harvoin alkoholia, johtuu siitä, että muistan hyvin miltä tuntuu lapsena katsella vanhempien juomista. En halua sitä omalle lapselleni.

tutulta kuulostaa tuo pullojen piilottelu (pyykkikori, lakanapinot, halkopinot). Myös muiden syyttely kuuluu alkoholistin vakiorepertuaariin.. Yritä ottaa etäisyyttä. Kuulostaa ehkä kylmältä ja voi tuntua vaikealta, mutta ainakin itseäni (ja omaa perhettäni) on auttanut pysyttely erossa juovasta alkoholistista. Selvin päin ollessaan voi alkoholistivanhempani toki tavata perhettäni - ja varsinkin ainokaista lapsenlastaan, joka ei onneksi vielä ymmärrä mistä on kyse. Kamala sairaus ja paranee aniharvoin. Ja se häpeän leima mikä tautia sairastava läheisineen kantaa on kummallinen ja raskas. Eihän syöpääkään tarvitse piilotella, vaikka sairaus se on sekin - joskaan ei yhtä tappava. Toisaalta syöpäsairaat eivät syyttele muita sairastumisestaan, eivätkä terrorisoi lähipiiriään jne. Alkoholismi on tabu, vaikka sitä sairastaa jopa kymmenes suomalainen. Hanki myös tietoa alkoholismista ja alkoholistin lapsista. Ainakin minä tunnistin itsessäni mm. vahvuuteen sairastumisen ja ylenmääräisen vastuullisuuden.

En ole edes mieheni kanssa juurikaan jutellut tästä, hän tietää tilanteen, hänelläkin on silmät päässään.



Olen yrittänyt pitää etäisyyttä vanhempiini, minua ahdistaa heidän juominen, mutta kuitenkin haluan olla heidän kanssaan. Tuntuu vaikealta selittää mitä nyt oikein yritän sanoa...Luulen, että ymmärrät.



Pelottaa heidän tulevaisuus..koska he ovat minulle kuitenkin tärkeitä.



Kesällä ollessamme heillä kylässä, isäni huusi suoraa huutoa ja uhkaili 2v. lastamme, koska lapseni ei käynyt nukkumaan. Isäni oli menossa seuraavana päivänä töihin, itse ajattelin että huuto johtui siitä, että hän ei voinut ottaa enempää viinaan...Muuten on aina rauhallinen mies, eikä huuda.



Muistoja lapsuudesta; isäni repi äitiäni vaatteista, kaatoi ison kaapin, äitini kasasi minulle vaatekaappia humalassa, tuntuu ettei mitään positiivista ja hauskaa muistoa ole.



Tulee heti syyllisyys tai huono omatunto, kun kirjoitankin tästä aiheesta.

toisten syyllistäminen kertoo sairastumisesta alkoholismiin. Samoin tuo agressiivisuus silloin kun ei voi juoda. Minä kehitin aikoinaan omat kriteerit alkoholismille, että alkoholisti ei ole sellainen, joka käy töissä ja pystyy säilyttämään työpaikkansa, jopa menestymään työssään. Sittemmin oon tajunnut, että väärässä olin. Alkoholistilla on kova halu juoda ja se tekee juomisesta pakkomielteen vaikka niin, että viikonloput menee kännätessä ja loiventaen ja ajoittain (esim. lomilla) pakka repee käsistä ja viinaa juodaan joka päivä, just aloittaen aamulla tai viimeistään iltapäivällä.

Vähitellen harmittomasta ja iloisesta juomisesta menee yleensä se ilo ja juomisesta tulee riippuvuusoireiden vähentämistä ja syyllisyyden turrutusta. On hyvin tyypillistä, että persoonallisuus muuttuu, ihmisestä tulee vihaisempi ja pinna lyhenee, ei kestä vastoinkäymisiä (tarttumatta pulloon), muuttuu ilottomaksi ja kuvioihin tulee syyllistämisiä ja piikittelyjä.

Läheisen oireisiin kuuluu just toi läheisriippuvuus ja vahvuus, kiltteys ja vastuuntuntoisuus. Monella on perimässään geeni, joka altistaa alkoholismille, eli helposti karkaa itseltäkin mopo käsistä. Toiset ovat valinneet melko täydellisen absolutismin, omien kokemusten vuoksi. Voimia sulle, ja hankkiudu syyllisyydestä eroon, hae itsellesi apua, että jaksat.

Tiedän tuon syyllisyyden tunteen. Ja tuttua on myös tuo toisten syyllistäminen... Omat vanhempani vahvistavat vielä tuota syyllisyyden tunnetta ja vaativat lapsiaan kunnioittamaan heitä, koska ovat uhrautuneet vuoksemme. Etenkin minä, nuoruuden vahinko, taidan olla heille paljosta velkaa???



Itse pelkään hysteerisesti tuota paljon puhuttua alkoholismin periytymistä. En pelkää sen osuvan omalle kohdalle, mutta omista lapsistani olen huolissani. Myös lasten isä ja hänen sukunsa lotraavat runsaasti alkoholilla. Ja vaikka olemmekin eronneet ja lapset asuvat luonani, tapaavat he isäänsä säännöllisesti. Ja lapset ovat jo kiinnittäneet huomiota isänsä alkoholinkäyttöön :-(. Isä tietenkin kieltää juovansa lasten läsnäollessa mutta epäilen ettei miehen juomatavat ole muuttunueet miksikään eromme jälkeen, kymmenien tissutteluvuosien jälkeen...